Erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet
Suun kautta otettavat erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat tavallisesti ensilinjan hoito. Ne toimivat yleensä hyvin ja niillä on vähän sivuvaikutuksia.
Lääkkeet tehostavat typpioksidin vaikutusta. Tämä on elimistön tuottama aine, joka rentouttaa penislihaksia. Penislihasten rentoutumisen seurauksena verenkierto lisääntyy ja saa aikaan erektion seksuaalisen stimulaation vaikutuksesta.
Erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet
Erektiohäiriötä voidaan hoitaa usealla lääkkeellä riippuen sen aiheuttajasta, vaikeusasteesta ja henkilön sairauksista. Lääkkeiden toimintamekanismi on tietyllä tavalla samankaltainen, mutta niiden välillä on yksi merkittävä ero, joka on niiden vaikutusnopeus.
- Sildenafiili tehoaa paremmin otettuna aterioiden välissä ja tunti ennen yhdyntää. Sen vaikutus kestää neljästä viiteen tuntia, jos kyseessä on lievä tai keskivaikea erektiohäiriö.
- Vardenafiili on otettava tunti ennen yhdyntää. Ruokailu samoihin aikoihin ei muuta sen vaikutusta, mutta runsasrasvainen ateria voi viivyttää sitä merkittävästi. Tätä vaikuttavaa ainetta löytyy suussa hajoavien tablettien muodossa, jotka vaikuttavat nopeammin.
- Tadalafiilia on otettava noin yksi tai kaksi tuntia ennen seksiä. Sen vaikutus kestää jopa 36 tuntia. Sitä on otettava päivittäin joko pienempinä tai suurempina annoksina juuri ennen seksiä.
- Avanafiili otetaan puoli tuntia ennen seksin harrastamista, ja sen vaikutus voi kestää annoksesta riippuen jopa kuusi tuntia.
Lue lisää erektio-ongelmista: Vinkkejä erektiohäiriön ehkäisyyn
Ennen hoidon aloittamista
Miesten on otettava huomioon tiettyjä tekijöitä ja noudatettava joitakin varotoimia, koska erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet voivat joissakin tapauksissa johtaa vakaviin ongelmiin. Ensinnäkin niihin tarvitaan lääkärin resepti. Erityistä varovaisuutta tarvitaan seuraavissa tilanteissa:
- Munuaissairauden vuoksi dialyysihoitoa saavat henkilöt
- Ne, joiden angina pectorista hoidetaan nitraateilla eli nitroilla
- Alhainen tai korkea verenpaine
- Maksasairaus — nämä lääkkeet metaboloituvat maksassa
Haittavaikutukset
Erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet eivät yleensä aiheuta sivuvaikutuksia. Haitat ovat kuitenkin mahdollisia. Niitä ovat muun muassa:
- Kasvojen punoitus
- Päänsärky
- Ruoansulatushäiriöt
- Näköhäiriöt
- Nenän tukkoisuus
- Selkäkipu
Nämä voivat johtaa äkilliseen näön ja kuulon heikkenemiseen, vaikkakin se on harvinaista. Joissakin tapauksissa voi myös esiintyä priapismia – kivuliasta erektiota, joka ei lakkaa ja vaatii lääkärin toimenpiteitä.
Lue aiheesta lisää: Voiko erektiohäiriö johtua päihteiden tai lääkkeiden käytöstä?
Muut erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet
Erektiohäiriön hoitoon on olemassa myös muita kuin suun kautta otettavia lääkkeitä. Niitä ovat muun muassa seuraavat:
- Alprostadiilin pistäminen itse vaatii ohuen neulan, jolla lääke ruiskutetaan peniksen tyveen tai sivuun. Jokainen pistos sisältää tarvittavan lääkeannoksen noin tunnin kestävän erektion aikaansaamiseksi. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat pitkäkestoinen erektio ja harvoissa tapauksissa pistokohdan fibroosi.
- Virtsaputkilääkkeen sisältämä alprostadiili annostellaan erityisen asettimen avulla virtsaputkeen. Erektio alkaa yleensä 10 minuutin kuluttua lääkkeen annostelemisesta ja kestää puolesta tunnista tuntiin. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat kipu ja lievä verenvuoto virtsaputkesta.
- Testosteronikorvaushoito on hyödyllinen niille miehille, joilla on alhaisesta testosteronitasosta johtuvia erektiohäiriöitä.
Turvallinen käyttö
Erektiohäiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat turvallisia, tehokkaita ja antavat hyviä tuloksia noin neljällä viidestä miehestä. Lääkäri osaa valita potilaalle sopivimman hoidon ja kertoa myös jokaisen hoidon riskeistä ja hyödyistä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Castro, R. P., Hernández, P. C., Casilda, R. R., García, J. R., & Tapia, M. J. R. (2010). Epidemiología de la disfunción eréctil. Factores de riesgo. Archivos Espanoles de Urologia. https://doi.org/10.4321/s0004-06142010000800010
-
Rodríguez Vela, L., Gonzalvo Ibarra, A., Pascual Regueiro, D., & Rioja Sanz, L. A. (2002). Disfunción eréctil. Actas Urologicas Espanolas. https://doi.org/10.1016/s1761-3310(13)65466-3
-
Sell Lluveras, J. L., & Padrón Durán, R. (2001). Disfunción sexual eréctil. Rev. Cuba. Endocrinol.