Byung-Chul Han nykyajasta: ”Nykyään ihminen riistää itseään ja luulee toteuttavansa itseään”

Ei ole kenellekään salaisuus, että elämme yhteiskunnassa, jossa tuottavuutta arvostetaan suuresti. Äärimmäinen tehokkuus ja monien velvollisuuksien hoitaminen nähdään yleensä varsin positiivisena asiana. Mutta kaikki mikä kiiltää, ei ole kultaa, ja eteläkorealainen filosofi Byung-Chul Han esittää erittäin mielenkiintoisen ajatuksen tästä loputtomasta suorittamisesta: ”Nykyään ihminen riistää itseään ja luulee toteuttavansa itseään”.

Tällä lauseella hän kehottaa meitä pohtimaan itsensä riistämistä, liiallista tuottavuutta sekä suorituskyvyn ja henkilökohtaisen itsensä toteuttamisen sekoittamista toisiinsa. Hanin ajatus nimittäin osoittaa, ettei kenenkään enää tarvitse pakottaa meitä ulkopuolelta tuottamaan, koska ajamme itseämme yhä parempaan suorituskykyyn uskoen, että se tuo meille onnea.

”Suoritusyhteiskunta”, itsensä toteuttaminen ja menestys

Hanin mukaan nyky-yhteiskunta on suoritusyhteiskunta. Toisin kuin menneinä aikoina, jolloin meitä ohjasi velvollisuudentunto, nykyään toimintaa ohjaa ajatus siitä, että kaikkeen pystyy. Aina sen näkymättömän motton alla, että voimme tehdä enemmän. Tässä yhteiskunnassa meistä tulee ”suorittavia yksilöitä”, jotka muuttuvat omiksi pomoikseen, valvojikseen ja myös omiksi uhreikseen.

Pyrimme aina erinomaisuuteen, tuottamalla enemmän ja optimoimalla jokaista minuuttia ajastamme, pysähtymättä. Teemme ylitöitä, otamme vastaan yhä enemmän sitoumuksia, asetamme itsellemme yhä kunnianhimoisempia tavoitteita ja niin edelleen. Ajattelemme, että näin tunnemme itsemme toteutuneiksi ja menestyneiksi. Mutta tästä tulee kaksiteräinen miekka, sillä se voi vaikuttaa mielenterveyteemme ja hyvinvointiimme.

Mitä itseltä vaativa asenne merkitsee

Tässä yhteydessä ”suorituskykyinen yksilö” on pakotettu kilpailemaan paitsi muita vastaan myös itseään vastaan. Siksi hän pyrkii optimointiin ja asettaa tuottavuuden elämänsä ytimeen keinona saavuttaa itsensä toteuttaminen. Han kritisoi kuitenkin tätä ajatusta, sillä itsensä vapaaehtoinen riistäminen aiheuttaa tuhoisia fyysisiä ja henkisiä seurauksia.

Se aiheuttaa uupumusta ja kroonista väsymystä, jota kutsutaan myös burnoutiksi. Samoin se voi aiheuttaa syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita. Kun tuottavuus nousee identiteettimme ytimeen emmekä saavuta jotakin itsellemme asettamaamme tavoitetta, meillä on taipumus tuntea syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, mikä vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteemme.

Tasapainon etsimisessä

Vaikka nyky-yhteiskunta palkitsee liioittelua eikä tasapainoa, avain hyvinvointimme turvaamiseen löytyy juuri siitä: tasapainosta. Elämä ei ole pelkkiä vaatimuksia; kyse on myös siitä, että otamme takaisin aikaa, jota Han kutsuu ”ei-utilitaristiseksi”. Sellaista aikaa, jolla ei ole käytännöllistä tai taloudellista tarkoitusta, vaan se on vain ”vapaata”.

Voisit varata itsellesi vähintään 30 minuuttia päivässä ja käyttää sen johonkin, mistä pidät tai mikä on sinulle hauskaa. Voisit esimerkiksi pelata peliä, katsella rauhassa maisemaa tai jopa vain viettää muutaman minuutin hiljaisuudessa. Samoin lepo on ensiarvoisen tärkeää. Sinun ei pitäisi tehdä sitä vain ajatuksella, että olet seuraavana päivänä ”tuottavampi”. Vaan hyvinvointisi ja rentoutumisesi vuoksi, irrottamalla sen tuottavuudesta.

Jatkuva työskentely ei aina tuo tyydytystä. Joskus se vain uuvuttaa meitä, vaikka luulemmekin etenevämme. Avain on tasapainottaa työ ja velvollisuudet lepoon ja hauskanpitoon, jotta voimme pitkällä tähtäimellä tuntea olomme paremmaksi.