Tulirokko: syyt, oireet ja hoito
Mikään ei ole hyödyllisempää kuin niiden sairauksien taudinkuvan tunteminen, jotka voivat vaikuttaa erityisesti meidän lapsiimme. Siksi haluammekin avata seuraavaksi enemmän tulirokkoon johtavia syitä, taudin oireita sekä tietysti menetelmiä, joilla tulirokko pidetään hallinnassa ja sen oireita lievitetään.
Mikä on tulirokko?
Tulirokko tai toiselta nimeltään scarlatina on sairaus, joka vaikuttaa pääasiallisesti 5–12 -vuotiaisiin lapsiin, vaikka käytännössä kuka tahansa voi saada sen niin lapsi kuin aikuinenkin. Tulirokko on A-ryhmään kuuluvan streptokokkibakteerin aiheuttama infektio. Itse asiassa tulirokon aiheuttama bakteeri on juuri se sama bakteeri, joka aiheuttaa streptokokin nielurisatulehduksen, joka tunnetaan arkikielellä myös angiinana. Nämä bakteerit ovat vastuussa ihon punertavasta ihottumasta, joka antaa taudille nimen “tulirokko”.
Tulirokon mahdollisia aiheuttajia
Yleisin tulirokon tartunnan aiheuttajista on suoran kontaktin kautta:
- Kun tartunnan saanut lapsi yskii, aivastaa tai jopa pelkästään puhuu, sylki voi joutua kosketuksiin terveen lapsen kanssa ja näin välittää tartunnan.
- Bakteerit voivat kulkeutua myös syömällä samoista astioista kuin tulirokkoa sairastava lapsi (tai aikuinen).
- Kolmas yleinen tartunnan aiheuttajista on suora kontakti tulirokkoon sairastuneen henkilön ihon haavaumiin.
Jonkin aikaa sitten tulirokko oli vielä erittäin vakava sairaus pienillä lapsilla, mutta nykyään se on jo helposti hoidettava tartunta, jos se vain diagnosoidaan ja hoidetaan ajoissa. Mutta miten tulirokko sitten voidaan tunnistaa?
Sinua voi myös kiinnostaa: 5 yleisintä tartuntatautia jotka tarttuvat suutelun välityksellä
Tulirokon oireet
Aika, joka tartuntahetken ja ensimmäisten oireiden ilmaantumisen välillä kuluu, on tulirokossa yleensä hyvin lyhyt. Suurimmassa osassa tapauksista tulirokon oireet ilmenevät jo yhden tai kahden päivän kuluessa tartuntahetkestä.
- Tulirokko alkaa yleensä korkealla kuumeella ja kurkkukivulla.
- Seuraavaksi bakteerien vapauttamat myrkyt aiheuttavat punertavaa ihottumaa erityisesti kaulassa ja rintakehässä. Viikon aikana ihottuma leviää koko kehoon ja alkaa muodostaa haavaumia.
- Iho voi alkaa punottaa myös elimistön taittumakohdissa, kuten kainaloissa, kyynärpäissä ja nivusissa.
- Lisäksi kieli voi muuttaa väriään tummemmaksi sekä turvota, ja sen päälle voi kehittyä valkoinen ja rypyläinen kalvo. Tässä vaiheessa sairastunut potilas alkaa kokea myös vaikeuksia ruoan nielemisessä.
- Myös vilunväristyksiä, vatsan ja lihasten kipuilua, oksentelua ja yleistä huonovointisuutta voi usein ilmetä.
Suosittelemme sinua myös lukemaan: Mitä kieli kertoo terveydestä ja tunteista?
Tämän taudin varhainen diagnoosi saadaan potilaan fyysisellä tutkimuksella ja streptokokkitestin avulla. Näin tulirokon oireita saadaan lievitettyä ja hoidettua mahdollisimman pian tartunnan jälkeen.
Tulirokon hoito
Oikean hoidon myötä tulirokolla on tapana parantua suhteellisen nopeasti, vaikka sen oireet voivatkin kestää kahdesta kolmeen viikkoon ennen kuin ne häviävät kokonaan. Antibiooteilla lääkintä on tavallista siinä missä samalla suositellaan, että potilas pyrkisi syömään runsaasti koostumukseltaan pehmeitä elintarvikkeita ja nauttimaan suuria määriä nestettä.
On normaalia, että iho alkaa kuoriutua silloin, kun tulirokon aiheuttama ihottuma ja haavaumat alkavat parantua. Tätä tapahtuu pääasiallisesti sormenpäissä ja nivusissa. Joissakin harvemmissa tapauksissa tulirokko voi myös aiheuttaa vakavampia sairauksia, kuten A-ryhmän streptokokkibakteerin laukaisemaa reumakuumetta, korvatulehduksia, munuaisten häiriöitä, keuhkokuumetta tai poskiontelotulehduksia.
Kaikkein tärkeintä jokaisessa tapauksessa potilaan terveydentilasta riippumatta on aina asiantuntijan puoleen kääntyminen, jotta tulirokon aiheuttamilta vakavammilta komplikaatioilta pystyttäisiin välttymään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Basetti, S., Hodgson, J., Rawson, T. M., & Majeed, A. (2017). Scarlet fever: A guide for general practitioners. London Journal of Primary Care. https://doi.org/10.1080/17571472.2017.1365677
- Li, L., Lao, Q., & Zhao, H. (2015). Scarlet fever. In Radiology of Infectious Diseases: Volume 2. https://doi.org/10.1007/978-94-017-9876-1_22
- Wessels, M. R. (2016). Pharyngitis and Scarlet Fever. In Streptococcus pyogenes: Basic Biology to Clinical Manifestations. https://doi.org/10.1111/opo.12088
- Wong, S. S. Y., & Yuen, K. Y. (2012). Streptococcus pyogenes and re-emergence of scarlet fever as a public health problem. Emerging Microbes and Infections. https://doi.org/10.1038/emi.2012.9