Ruokahaluttomuus: oireet ja seuraukset

Ruokahaluttomuus voi johtua fysiologisista, emotionaalisista ja sosiaalisista tekijöistä.

Ruokahaluttomuus on lääketieteessä käytettävä oire, jolla viitataan nimensä mukaisesti ruokahalun menettämiseen. Vaikka ruokahaluttomuutta voi esiintyä missä tahansa iässä, tämä oire liittyy erityisesti ikääntymiseen.

Termin englanninkielinen nimi “hyporexia” muistuttaa paljon anoreksiaa, ja käytännössä niiden välille on vaikea tehdä eroa. Se, mitä anoreksiassa tapahtuu, on potilaan täydellinen ruokahaluttomuus. Valitettavasti molemmat aiheuttavat terveydentilan heikentymistä aliravitsemuksen tai tiettyjen ravintoaineiden, kuten vitamiinien, puutteen vuoksi.

Iäkkääseen väestöön vaikuttavaa ruokahaluttomuutta arvioidaan esiintyvän noin 60 prosentilla yli 65-vuotiaista ihmisistä. Itse asiassa yli 80-vuotiaiden ihmisten tapauksessa näyttää siltä, ​​että jopa lähes 90 prosenttia tämän ikävuoden saavuttaneista ihmisistä kärsii ruokahaluttomuudesta. Tässä artikkelissa kerrommekin tarkemmin, mikä aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja millaisia seurauksia siitä voi terveyden kannalta olla.

Mikä aiheuttaa ruokahaluttomuutta?

Kuten olemme jo edellä todenneet, ruokahaluttomuus itsessään on lääketieteessä käytetty termi, jolla viitataan oireeseen, jossa potilas ei tunne ruokahalua. Ruokahaluttomuus johtaa luonnollisesti ravinnon saannin vähentymiseen, minkä vuoksi siihen liittyy usein painon putoamista ja väsymystä.

Ruokahaluttomuuden ongelmana on se, että jos sitä jatkuu pitkään, potilas alkaa kärsiä merkittävästä ravintoaineiden puutostilasta. On hyvin yleistä, että ruokahaluttomuudesta kärsivillä ihmisillä erilaisten vitamiinien pitoisuudet ovat alhaisia ja he voivat kärsiä myös raudanpuutostilasta eli anemiasta.

Vaikka on totta, että energiantarve vähenee iän myötä, tämä ei ole ainoa syy ruokahaluttomuuteen. Ruokahalun menetys liittyy usein myös psykologisiin ongelmiin, kuten stressiin tai masennukseen.

Samoin monet asiantuntijat uskovat, että ruokahaluttomuutta syntyy erityisesti iäkkäällä väestöllä sen takia, että iän myötä myös aistien herkkyys laskee. Toisin sanoen, jos hajuaisti tai makuaisti on heikentynyt, nämä muutokset näkyvät myös ihmisen ruokahalussa.

Muita tilanteita, jotka voivat johtaa ruokahaluttomuuden syntyyn, ovat jotkut sairaudet, sekä akuutit että krooniset. Lisäksi vanhemmilla ihmisillä on hyvin yleistä löytää tapauksia, joissa kasvaimet tai ruoansulatukseen liittyvät patologiat vaikuttavat suoralla tavalla ruokahalun menetykseen.

Muut yleiset syyt

Totuus on se, että ruokahaluun vaikuttavat monet tekijät elämässämme. Iäkkään väestön kohdalla ruokahaluttomuus liittyy myös erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten sairaalahoitoon joutumiseen, vanhustentaloon muuttamiseen, hoidon puutteeseen tai yksinäisyyteen.

Samoin on myös huomattava, että tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Esimerkkeinä ruokahaluttomuutta aiheuttavista lääkkeistä voimme mainita muun muassa kodeiinin tai morfiinin. Myös kemoterapiassa käytettävät lääkkeet aiheuttavat ruokahaluttomuutta.

Emme myöskään voi unohtaa, että iäkkään väestön keskuudessa on hyvin yleistä, että ihmisellä esiintyy hampaisiin liittyviä ongelmia. Mikä tahansa hampaissa esiintyvä patologia tai suun kuivuminen, joka myös lisääntyy ajan myötä, voi vaikuttaa syömiseen ja ruokahaluun. Lisäksi joistakin elintarvikkeista luopuminen tai mahdottomuus pureskella ja niellä kiinteitä ruokia voivat myös johtaa iäkkään ihmisen ruokahaluttomuuteen.

Mitkä ovat ruokahaluttomuuden seuraukset?

Ruokahaluttomuus ja yhä vähemmän ja vähemmän syöminen voivat johtaa aliravitsemukseen. Iäkkäällä väestöllä tämä aliravitsemus ilmenee yleensä hitaasti ja asteittain, mikä vaikeuttaa tilan havaitsemista.

Aliravitun ihmisen lihasmassa vähenee. Voimaa on vähemmän ja väsymyksen tunne lisääntyy. Lisäksi ruoka liittyy suoralla tavalla ihmisen terveydentilaan ja immuunijärjestelmään.

Tällä tavoin ruokahaluttomuus voi aiheuttaa sen, että mikäli aliravitsemuksesta kärsivällä ihmisellä on jo entuudestaan alla sairauksia, sairauden tuomat oireet pahenevat. Siksi onkin erittäin tärkeää, että ruokahaluttomuus havaitaan ajoissa ja sen pohjalta luodaan hoito mahdollisimman pian. Ihanteellisinta olisi tietysti muuttaa potilaan ruokailutottumuksia.

On suositeltavaa, että ruokavalioon lisätään useampia pienempiä aterioita päivässä, mutta jotka myös sisältävät enemmän kaloreita. Lisäksi ruokahaluttomuudesta kärsivälle ihmiselle tulisi yrittää valita sellaisia ruokia, joista potilas itse pitää ja jotka pidentävät aterioiden kestoa ilman häiriöitä. Jos nämä toimenpiteet epäonnistuvat, lääkärin määräyksellä potilaalla voidaan kokeilla ruokahalua lisääviä lääkkeitä.

Oli tilanne sitten mikä tahansa, tärkeintä on, että ruokahaluttomuuden ja erityisesti elämänlaadun ja olotilan heiketessä potilas tai hänestä huolehtiva henkilö kääntyy aina ensimmäisenä lääkärin puoleen. Tällä tapaa lääkäri osaa arvioida tilanteen vakavuuden ja suositella konkreettisia toimenpiteitä jokaisen potilaan yksilöllisen tilanteen pohjalta.