Millaiset ihmiset eivät pelkää olla yksin?

Vaikka se voikin vaikuttaa toisista epätavanomaiselta, on ihmisiä, jotka eivät pelkää olla yksin. Kaiken lisäksi he nauttivat noista yksinolon hetkistä ainutlaatuisella tavalla.

Monelle meistä on opetettu, että yksinolo tarkoittaa epäonnistumista, että kahville tai kävelylle lähteminen ilman kaveria saatetaan nähdä “kummallisena”. Nämä uskomukset ovat aiheuttaneet paljon haittaa ja saaneet monet riippuvaisiksi toisista ihmisistä voidakseen mennä ulos, pitääkseen hauskaa ja tunteakseen, että elämässä on jotain järkeä.

Tästä syystä kerromme tänään sellaisten ihmisten persoonallisuuksista, jotka eivät pelkää olla yksin. Heihin liittyy nimittäin paljon myyttejä, jotka eivät pidä lainkaan paikkaansa.

Ihmiset, jotka eivät pelkää olla yksin, eivät ole epäsosiaalisia

Erään uskomuksen mukaan ihmiset, jotka eivät pelkää olla yksin, ovat epäsosiaalisia. He tykkäävät viettää aikaa yksinään ja lähteä jopa matkalle ilman toista ihmistä, ja tällainen ihminen leimataan yhteiskunnassamme “epäsosiaaliseksi“.

Mikään ei voisi kuitenkaan pitää vähemmän paikkaansa. Ihmiset, jotka eivät pelkää yksinoloa, eivät ole riippuvaisia kenestäkään toisesta ollakseen onnellisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö heillä olisi ystäviä tai että he eivät tykkäisi uusien ihmisten tapaamisesta.

He nauttivat paljon muiden kanssa seurustelusta. Heidän ihmissuhteensa voivat olla jopa terveempiä, sillä he ovat tietoisia siitä, ettei heidän tarvitse pitää väkisin kiinni kenestäkään. Tässä mielessä he eivät pyri miellyttämään ketään. He näyttävät itsensä sellaisina kuin he ovat, ilman mitään ehtoja tai rajoitteita.

Tämä tekee heistä paljon viehättävämpiä muiden ihmisten silmissä, sillä he ovat ihmisiä, jotka ovat hyvin varmoja eivätkä häpeile elämäntyyliään. He saattavat olla hyvin eloisia, pilailijoita tai sarkastisia. Mutta se on heidän luontonsa!

Mielenkiintoista kyllä, ne ihmiset jotka eivät käyttäydy haluamallaan tavalla siitä syystä että he tarvitsevat muiden hyväksyntää, eivät tiedosta että luopuessaan tästä tavasta muut tulevat kyllä hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat.

He eivät pelkää kokeilla uusia asioita

Ihmiset, jotka eivät pelkää olla yksin, ovat irrottautuneet tarpeesta olla kiinni kumppanissa, vanhemmissa tai ystävyydessä. Näin ollen he todella nauttivat mukavuusalueelta poistumisesta.

Ne ihmiset, jotka ovat riippuvaisia toisista ihmisistä ollakseen onnellisia tai joille elämänkumppani on hyvin tärkeä asia, kokevat ihmissuhteiden antavan heille turvaa. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät pelkää olla yksin, tietävät turvan piilevän heissä itsessään. He eivät pelkää poistua tutusta ja turvallisesta tutkiakseen uusia paikkoja.

Tämä rikastuttaa heitä uskomattomalla tavalla. Se mahdollistaa sen, että he voivat kasvaa, tuntea olonsa paremmiksi omissa nahoissaan ja jopa tuntea itsensä paljon paremmin.

Ei siis ole mikään ihme, että yksinoloa pelkäämättömät ihmiset ovat vastuullisempia, sillä he ovat ottaneet vastuun omasta elämästään. Heistä on tullut oman laivansa kapteeneita.

Kumppanin löytäminen ei ole koskaan heidän tavoitteensa

Useimmille ihmisille kumppanin löytäminen on asia, joka voi aiheuttaa paljon ahdistusta. Jos heillä ei tietyssä iässä ole vielä kumppania, he uskovat olevansa yksin koko loppuelämänsä.

Vaikuttaa siltä, kuin jotkut voisivat olla onnellisia vain parisuhteessa. Tämä on kuitenkin ajatus, jota yksinäisyyttä pelkäämättömät ihmiset eivät jaa. He tietävät, että parisuhde on mahtava kokemus, mutta he eivät yritä saada sellaista väkisin eivätkä idealisoi sitä. Tällä tavoin he voivat tulla löydetyiksi sen sijaan, että he etsisivät epätoivoisesti ihmistä, joka antaisi heille tuota paljon kaivattua onnea. Ihmiset, jotka eivät pelkää olla yksin, antavat sitä itse itselleen.

Yksinäisyys ei ole lainkaan negatiivinen asia. Se auttaa sinua tuntemaan itsesi paremmin ja päästämään irti taakasta, joka tekee sinusta riippuvaisen toisista ollaksesi onnellinen ja tunteaksesi olosi hyväksi.

Uskomme, että muut voivat antaa meille turvallisuudentunteen, joka tuntuu siltä kuin “olisimme kotona”. Mutta mitä jos jo tunnemme olevamme kotona?