Kurkotan tähtiin sinun kanssasi tai ilman sinua

Suhteemme voi olla täydellinen, mutta en voi olla täysin riippuvainen sinusta, sillä minun on jatkettava elämääni, sinun kanssasi tai ilman sinua.

Kun puhumme parisuhteista, ajattelemme automaattisesti kahden ihmisen pakettia. Unohdamme, että nuo kaksi ihmistä ovat yksilöitä. Onhan niin, että voin elää samalla tavalla sinun kanssasi tai ilman sinua.

Tämä ei ehkä kuulosta kovin romanttiselta, mutta totuus on, että meidän ei tarvitse ripustautua toiseen ihmiseen ollaksemme onnellisia.

Voin olla kanssasi tai ilman sinua, eikä sen tarvitse mitenkään vaikuttaa onnellisuuteeni.

Muista, että valitsen olla kanssasi; en ole riippuvainen sinusta. En tarvitse sinua ollakseni onnellinen. Mutta mikä tärkeintä, valitsen olla omistamatta sinua – annan sinulle pikemminkin siivet, jotta voit lentää etsimään oman onnesi.

Yhteen kietoutuneet

Me kaikki tiedämme varmasti millaisia ovat ne parit, jotka tekevät kaiken yhdessä. He tuntevat toistensa ystävät ja he jakavat samat mielenkiinnonkohteet – jopa ne, jotka aiemmin olivat vain toisen harrastuksia.

Ongelma on siinä, että ajan myötä toinen tulee sanomaan “minulla ei ole omaa tilaa” tai “en voi tehdä enää mitään itsekseni”.

Muista, että me kaikki tarvitsemme oman henkilökohtaisen tilamme, johon edes kumppanimme ei pääse. Vaikka kuinka rakastamme häntä, meidän ei tarvitse muuttua yhdeksi ja samaksi henkilöksi hänen kanssaan.

Parisuhteen osapuolilla on eri mieltymykset ja kiinnostuksenkohteet. Meidän ei tarvitse jakaa niitä toisen kanssa nähdäksemme, pitääkö toinen niistä vai ei.

Yhteiset asiat ovat tietysti tärkeitä ja välttämättömiäkin. Mutta se, että tekee kaiken yhdessä ja haluaa jakaa täysin samat kiinnostuksenkohteet ja mieltymykset toisen kanssa on poikkeus, jota on hyvin vaikea saada toteutumaan.

Onkin tärkeää, ettei kumpikaan osapuoli koskaan tunne oloaan yksinäiseksi säilyttäessään yksilöllisyytensä.

Kun luovun omasta yksilöllisyydestäni ja uskon kumppanini olevan yhtä minun kanssani, en edes huomioi “sinun kanssasi tai ilman sinua” -käsitteen mahdollisuutta, sillä uskon, että ilman sinua minua ei ole olemassa. Olen kuollut.

Tällainen ajattelutapa on ominaista tunneriippuvaisille ihmisille. Itse parin rakkaus ja tapa käsittää se luo riippuvuuden toiselle henkilölle.

Meidän on jatkettava omien unelmiemme tavoittelemista ja itsellemme mieluisten asioiden tekemistä, vaikka kumppanimme ei osallistuisikaan niihin. Meidän on edelleen oltava yksilöitä, vaikka jaammekin elämän jonkun toisen, erilaisen kanssa. Olemme päättäneet jakaa elämämme yhdessä, mutta olemme erilaisia.

Olemme suhteessa ollaksemme jotain enemmän, emme vähemmän.

Jos olen riippuvainen kumppanistani, jos en usko olevani mitään ilman häntä, silloin kumppanini ei tee minusta vahvempaa. Sen sijaan että hän auttaisi minua kasvamaan, hän tekee minusta pienemmän. Minusta tulee henkilö, joka ei ole mitään yksin.

Tästä syystä minun on tehtävä mitä haluan tehdä, sinun kanssasi tai ilman sinua. Minun on tehtävä sitä mitä mielin ja mikä kehittää ja kasvattaa minua ihmisenä. Itsensä rajoittaminen suhteen takia olisi todella harmi.

Kasvan sinun kanssasi tai ilman sinua

Ei ole väliä, jos jonain päivänä työtarjous toisesta maasta uhkaisi erottaa meidät. Eikä se olisi ongelma, jos et syystä tai toisesta haluaisi lähteä mukaani. Tavoittelen unelmiani sinun kanssasi tai ilman sinua.

Suhteessamme tulee olemaan paljon vaikeuksia, mutta mikään niistä ei saa minua muuttamaan itseäni. Jos lakkaan olemasta minä, ja jos sinusta tulee syyni elää, mitä tapahtuisi jos suhteemme päättyisi?

Olisin hukassa, en tietäisi kuka olen tai kuinka toipuisin, eli siitä alkaisi vaikea ja tuskaisa taival. Se on taival, jota minun ei tarvitse lähteä kulkemaan.

Mikään tästä ei tarkoita sitä, etteikö sinulla olisi merkitystä tai ettenkö välittäisi suhteestamme. Yritän vain sanoa, että haluan edelleen olla minä, vaikka olenkin kanssasi.

En lakkaa tekemästä asioita, joista pidän. En anna mahdollisuuksien mennä ohitseni vain koska olen kanssasi. Jos minusta tulee vähemmän, en kasva, en liiku eteenpäin ja jumitun paikalleni. Se mitä minä olen, kuolee.

Totuus on, että opimme epärealistisesta ja tuskallisesta rakkaudesta olemalla riippuvaisia toisesta henkilöstä. Opimme suhteista, joissa osapuolten on muututtava yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Mutta meidän on itse taisteltava säilyttääksemme yksilöllisyytemme.

Emme voi hukata itseämme toisen kanssa ja unohtaa keitä me olemme. Meidän on aina seistävä voimakkaina, niin että jos kaikki päättyy, voimme jatkaa eteenpäin.