Virtsaviljely: mikä se on ja mihin sitä käytetään?

Olet luultavasti joutunut virtsakokeeseen joskus ja pohtinut, mitä näytteelle tapahtui sen jälkeen, kun olit vienyt sen asiantuntijan luo. Virtsaviljely on yksi niistä menetelmistä, joita käytetään taudinaiheuttajien eristämiseen.

Virtsatietulehdukset ovat erittäin yleisiä. Tieteelliset tutkimukset arvioivat, että 50–60 % naisista saa sellaisen elämänsä aikana. Virtsatietulehduksia voivat aiheuttaa monet bakteerit. Onneksi virtsaviljely on keino tunnistaa infektion aiheuttanut tekijä tarkasti.

Infektion aiheuttaneen patogeenin tunnistaminen on erittäin tärkeää tietysti siksi, että se mahdollistaa potilaan nopean toipumisen.

Mihin virtsaviljelyä käytetään?

Ensiksi tulee korostaa, että virtsaviljely ja virtsakoe eivät ole sama asia. Jälkimmäinen koostuu joukosta erilaisia testejä, mukaan lukien makroskooppiset ja mikroskooppiset testit, fysikaalis-kemialliset testit ja tarvittaessa virtsaviljely.

Näin ollen kaikki virtsakokeet eivät edellytä virtsaviljelyä diagnostisiin tarkoituksiin. Yhdysvaltain kansallisen lääketieteen kirjaston mukaan sitä harkitaan silloin, kun epäillään virtsatietulehdusta aikuisilla ja lapsilla.

Kuinka näyte otetaan?

Useimmiten potilas ottaa virtsanäytteen kotona ja vie sen sitten näytteenottokeskukseen. Chilen infektiotautiyhdistyksen kliinisen mikrobiologian komitea on maininnut jokaisen siihen kuuluvan vaiheen tieteellisessä asiakirjassaan.

Kuinka näyte otetaan

Tämä on ratkaisevan tärkeä vaihe virtsankeräysprosessissa, sillä neste voi saastua ihon sekä virtsa- ja sukuelinten kommensaalisista bakteereista. Amerikan mikrobiologian yhdistyksen mukaan kaikki alle 5 % saastuneet näytteet kelpaavat.

Näytteen voi kerätä usealla eri tavalla, mutta aiomme keskittyä nyt kaikkein yleisimpään tapaan. Siinä potilas virtsaa astiaan kotona ja vie sen näytteenottokeskukseen. Tässä toimenpiteessä tulisi huomioida seuraavat ohjeistukset:

• Ota talteen aamun ensimmäisen virtsa, sillä se on kaikkein väkevintä.
• Älä juo liikaa nestettä ennen näytteen keräämistä, sillä se laimentaa virtsaa.
• Asiantuntijat suosittelevat keräämään virtsaa 25–50 millilitraa. Virtsaviljelyyn tarvitaan vähintään kolme millilitraa.

Annals of Pediatrics -lehden mukaan näyte voidaan ottaa myös toisilla menetelmillä, kuten häpyluun yläpuolisella aspiraatiolla tai virtsarakkokatetroinnilla. Vaikka ne ovat aseptisempiä kuin virtsaaminen purkkiin, ne ovat myös paljon kajoavampia toimenpiteitä, joihin turvaudutaan ainoastaan poikkeustapauksissa.

Mitä näytteelle tapahtuu?

Yllä mainittujen lääketieteellisten lähteiden mukaan virtsaviljelylle tehdään useita analyysejä. Yleisin on bakteeriviljely. Kerromme siitä alla:

• Virtsanäyte levitetään viljelysilmukan avulla bakteerikasvuun johtavaan viljelyaineeseen, jonka pohjana petrimaljassa on tavallisesti agar-elatusaineseosta.
• Viljeltyä näytettä kasvatetaan 16–18 tuntia 35–37 celsiusasteen lämpötilassa.
• Tämän jälkeen asiantuntija laskee maljassa kasvaneiden bakteeriyhdyskuntien määrän.

Premissi on yksinkertainen: jos potilaan virtsassa on bakteereja, ne lisääntyvät virtsaviljelyssä. Näin lääketieteen ammattilaiset selvittävät, onko potilaalla infektio vai ei. Lisätesteillä, tai jos kyseessä on juuri tietylle patogeenille tarkoitettu viljelyaine, selviää tarkka infektion aiheuttanut tekijä.

Virtsatietulehduksen oireet

Voi olla vaikea tietää, tarvitaanko oman vaivan ratkaisemiseen virtsaviljelyä. Tässä on yleisimmät virtsatietulehduksen oireet Mayo Clinicin mukaan:

• Voimakas ja jatkuva virtsaamistarve.
• Kirvelyn tunne virtsatessa.
• Punainen, vaaleanpunainen tai kolajuoman värinen virtsa — merkki virtsassa olevasta verestä.
• Lantiokipu naisilla — erityisesti lantion keskellä ja häpyluuta ympäröivällä alueella.

Oireet vaihtelevat riippuen siitä, missä virtsaelimistön osassa bakteeri-infektio on. Tästäkin huolimatta jo kuvaillut oireet, sekä kuume ja vatsan epämukavuus, ovat hyvin yleisiä.

Virtsaviljely: tulokset

Virtsaviljelyn tuloksia on erittäin helppo tulkita. Normaalit arvot merkitsevät sitä, että kaikki on kunnossa, mikä sulkee pois potilaan bakteeri-infektion. Sen sijaan positiivinen testitulos viittaa bakteerien tai sienen läsnäoloon jossakin osassa virtsateitä.

Näissä tilanteissa hoitava lääkäri määrää potilaalle oikean antibiootin tai sienilääkkeen. Muista noudattaa tarkasti lääkärin ohjeistuksia, sillä hoidon lopettaminen liian varhain voi johtaa komplikaatioihin.

Onko virtsaviljely tärkeä raskausaikana?

Voittoa tavoittelemattoman järjestön Inatalin verkkosivuston mukaan virtsaviljely raskauden aikana on erittäin tärkeää. Raskaana olevat naiset ovat alttiimpia bakteeri-infektioille johtuen raskausaikana tapahtuvista fysiologisista muutoksista.

Moni on lisäksi oireeton. Vaikka virtsatieinfektio ei aiheuttaisi kliinisiä merkkejä äidissä, se voi silti johtaa haitallisiin komplikaatioihin, kuten kohonneeseen ennenaikaisen synnytyksen riskiin.

Miksi virtsaviljely on tärkeä

Kuten näet, virtsaviljely on tärkeä osa virtsakoetta, kun potilaalla epäillään infektiota. Tämän yksinkertaisen laboratoriomenetelmän avulla voidaan eristää ja tunnistaa kyseinen patogeeni kussakin tapauksessa.

Potilaiden on helppo kerätä näyte kotona. Joissakin poikkeustapauksissa tarvitaan kuitenkin häpyluun yläpuolista aspiraatiota ja katetreja. Negatiivinen virtsaviljely osoittaa, että virtsaelimissä ei ole bakteereja, kun taas positiivinen viljely edellyttää antibiootteja tai sienilääkkeitä.