Mitä kaikkea virtsatesti voi kertoa?

Virtsatestin avulla voidaan analysoida monia erilaisia terveyteen liittyviä tiloja. Testin päätavoite on selvittää tiettyjen komponenttien esiintyminen tai puuttuminen virtsassa. Nämä tiedot ovat välttämättömiä diagnoosin määrittämisessä.

Virtsatesti on diagnostinen testi, jota lääketieteen ammattilaiset käyttävät erilaisten terveyteen liittyvien häiriöiden havaitsemiseen. Ammattilainen voi tutkia virtsan ulkonäköä, eri komponenttien pitoisuuksia tai yleensäkin sitä, mitä virtsa sisältää. Tulokset voivat viitata esimerkiksi johonkin sairauteen, tai toisaalta niiden avulla voidaan sulkea pois sairauden mahdollisuus. Jos virtsatesti viittaa johonkin hälyttävään, lääketieteen ammattilainen vahvistaa diagnoosin yksityiskohtaisemmilla virtsatutkimuksilla tai muilla menetelmillä.

Onkin siis tärkeää huomata, että virtsatesti ei yksinään anna lopullista diagnoosia. Lääkäri tulkitsee testin tulokset ja jatkaa tarvittaessa muilla kokeilla. Virtsatestejä tehdään häiriön mahdollisuuden selvittämiseksi, mutta myös sen ehkäisemiseksi tai seuraamiseksi.

Virtsatestissä havaitaan aineet, joita keho ei kykene säilyttämään tai jotka sen on poistettava. Jo 10 millilitran virtsanäytteen avulla lääketieteen ammattilainen voi saada näyttöä useista sairauksista. Sillä voidaan todeta esimerkiksi diabetes, multippeli myelooma ja munuaisten vajaatoiminta.

Milloin virtsatesti on tarpeellinen

Kun lääkäri määrää potilaan virtsatestiin, hän haluaa todennäköisesti selvittää joitakin seuraavista asioista:

• Ensinnäkin sillä voidaan arvioida munuaisten toiminta. Virtsan koostumusta tutkimalla voidaan selvittää, toimivatko munuaiset oikein vai eivät.
• Toiseksi voidaan tutkia virtsassa esiintyvät bakteerit. Jos potilaalla epäillään virtsatieinfektiota, lääketieteen ammattilainen määrää hänet virtsatestiin, jotta voidaan selvittää mitä bakteereja ja/tai taudinaiheuttajia virtsassa esiintyy.
• Virtsatestin avulla virtsasta voidaan myös etsiä tiettyjä substansseja. Normaaliolosuhteissa näitä ei tulisi olla virtsassa, ja jos niitä on, ne voivat olla merkki terveyshäiriöstä.
• Ja viimeisenä virtsatesti voi osoittaa sairauksien tai lääkkeiden vaikutuksia ihmiseen. Joidenkin komponenttien esiintyminen tai niiden taso voi osoittaa, onko potilaan sairaus parantunut tai pahentunut, tai onko hänen ottamansa lääke aiheuttanut ei-toivottuja sivuvaikutuksia.

Erilaiset virtsatestityypit

Virtsatestejä on erilaisia, ja terveydenhuoltoalan ammattilainen valitsee potilaalle niistä sopivimman riippuen siitä, mitä testin avulla pyritään analysoimaan. Tavallisimpia virtsatestityyppejä ovat:

• Virtsan silmämääräinen tutkimus. Tässä virtsa analysoidaan ulkoisesti ja silmämääräisesti ilman mitään apuvälineitä. Väri, sameus ja haju ovat tärkeitä, vaikkakaan eivät mitenkään tarkkoja, tietoja.
• Liuskatesti. Tässä testissä laitetaan pieni määrä virtsaa liuskalle, jossa on joitakin kemiallisia komponentteja. Jos virtsassa on sinne kuulumattomia substansseja, liuska reagoi niihin ja sen väri muuttuu.
• Virtsan sedimentin tutkimus. Tämä suoritetaan laboratoriossa ja siinä erotetaan virtsan kiinteät aineet (eli sedimentti tai sakka) nesteestä. Kiinteitä aineita tutkitaan sitten mikroskoopilla, jotta voidaan selvittää mitä elementtejä ne sisältävät ja mikä on niiden pitoisuus.
• Biokemiallinen tutkimus. Tämä tutkimus suoritetaan myös laboratoriossa, ja sen avulla ammattilainen saa selville, onko virtsassa tiettyjä aineita tai elementtejä, jotka voivat viitata johonkin sairauteen. Se on muita testejä kattavampi analyysi, jonka lääketieteen ammattilaiset tekevät käyttäen erityisiä biokemiallisia tekniikoita.
• Mikrobiologinen tutkimus. Tällä testillä selvitetään, onko potilaalla infektio. Jos niin on, tällä menetelmällä voidaan myös saada selville mikä bakteeri sen on aiheuttanut.

Mitä virtsatesti voi kertoa

Tyypillisesti lääketieteen ammattilainen analysoi virtsan ensin silmämääräisesti epätavallisten ominaisuuksien havaitsemiseksi. Normaali virtsa on kirkasta, eikä se haise kovinkaan voimakkaalta. Niinpä, jos se onkin sameaa tai sillä on erittäin voimakas haju, jokin saattaa olla vialla.

Seuraava askel on liuskatesti tai useampia liuskatestejä. Testiliuskalle laitetaan pieni virtsanäyte, ja jos liuska ei muuta väriä, virtsa on normaalia. Jos liuskan väri taas muuttuu, virtsa sisältää jotain jota sen ei pitäisi sisältää.

Liuskatesti havaitsee:

• Ensinnäkin virtsan happamuuden tai pH:n. Jos se on epänormaalilla tasolla, se voi olla merkki ongelmista virtsateissä tai munuaisissa.
• Virtsan vahvuuden. Jos virtsa on kovin vahvaa, se viittaa nestevajaukseen.
• Proteiinin. Kohonnut proteiinipitoisuus viittaa munuaisongelmiin.
• Glukoosin. Jos virtsa sisältää glukoosia, se voi olla merkki diabeteksesta.
• Ketonit. Jos virtsassa on ketoneja, se voi myös viitata diabetekseen ja tila voi olla vakava.
• Bilirubiinin. Bilirubiini virtsassa viittaa maksasairauden tai maksavaurion mahdollisuuteen.
• Veren. Tämä voi olla merkki infektiosta, munuaisvaurioista, munuaiskivistä tai munuaisten tai virtsarakon syövästä. Jos virtsasta löytyy verta, tarvitaan lisää kokeita diagnoosin saavuttamiseksi.
• Nitriitit tai leukosyyttiesteraasi. Nämä viittaavat infektioon.

Joidenkin komponenttien löytyminen virtsasta vaatii lisää laboratoriotutkimuksia, kuten sedimenttitutkimuksen, biokemiallisen tutkimuksen tai mikrobiologisia kokeita. Lääketieteen ammattilainen määrittelee mitä kokeita tarvitaan. Noudata lääkärisi ohjeita ja jos virtsasi oireilee tavalla tai toisella, käy ajoissa selvittämässä mistä se johtuu.