"Rikkaan lapsen syndrooma": kasvatuksesta johtuva ajattelutapa
Rikkaan lapsen syndrooma tunnetaan myös nimellä “afluenssa”. Se ei kuitenkaan viittaa vain rikkaiden vanhempien lapsiin.
Siinä on kyse kaiken sen antamisesta lapsille, mitä he pyytävät, vaatimatta heitä tekemään mitään sen eteen. Se on tilanne, jota normaalisti tapahtuu suurituloisissa perheissä.
Se on kuitenkin malli, jota voi tavata myös keskiluokkaisissa perheissä, joissa vanhemmat yrittävät (hyvin usein tietämättään) kohdata lastensa fyysiset ja henkiset tarpeet aineellisilla asioilla.
Mistä “rikkaan lapsen syndrooma” on peräisin?
Vaikka psykiatriset yhdistykset eivät pidä rikkaan lapsen syndroomaa virallisena kliinisenä diagnoosina, alkoivat ihmiset käyttää tuota termiä 90-luvulla.
Se esiintyi ensimmäisen kerran kirjassa nimeltä The Golden Ghetto: The Psychology of Affluence. “Afluenssa” -termin käyttö alkoi sen jälkeen aina tähän käytökseen viitatessa.
Kirjailija kertoo kirjassa siitä, kuinka rikkaiden perheiden suojatut lapset usein käyttäytyvät vastuuttomasti ja heiltä puuttuu empaattisuus. Molemmat ovat suoria tuloksia lasten liiallisesta suojaamisesta, heidän ylisuojelusta ja ajan puutteen korvaamisesta lahjoilla ja rahalla.
Aiheutammeko itse rikkaan lapsen syndrooman lapsillemme?
Sinulla ei tarvitse olla paljon rahaa kärsiäksesi tästä syndroomasta. Afluenssa-tapaukset ovat itse asiassa yhä yleisempiä keskiluokkaisten perheiden lapsilla ja teini-ikäisillä.
Vanhemmat, jotka eivät omista aikaa lastensa kasvatukselle, johtui se sitten heidän työvelvollisuuksistaan tai muista syistä, päätyvät antamaan heille lahjoja täyttääkseen tuon aukon.
Yksi rikkaan lapsen syndrooman ensimmäisistä merkeistä on se kun lapset ilmaisevat jatkuvasti tylsyyttään. He tekevät niin huolimatta siitä, että heidän huoneensa on täynnä leluja ja uusia, “pakko saada” -laitteita.
Jos haluat lastesi rauhoittuvan tai estää kiukunpuuskia, saatat päätyä antamaan heille jotakin materialistista. Valitettavasti tämä kuitenkin rohkaisee tämän syndrooman syntyyn. Lisäksi, jos annat heille palkinnon kaikesta mitä he tekevät tai hyvästä käytöksestä, voi sillä olla samanlainen negatiivinen vaikutus.
Toinen tapa jolla saatat edistää rikkaan lapsen syndroomaa on kalliiden lahjojen ostaminen heille ilman mitään erityistä syytä tai perheen tarpeiden uhraaminen ostaakseen lapsille jotakin erityistä.
Tällaiset asenteet ovat vaaraksi lasten henkiselle ja fyysiselle terveydelle.
Millainen vaikutus tällä syndroomalla voi olla lapsiin?
- Kaikista suurimman vaikutuksen saaneet lapset kehittävät alhaisen itsetunnon ja menettävät motivaation.
- Lapsista tulee kykenemättömiä sietämään turhautuneisuutta, koska he uskovat että he ansaitsevat kaiken.
- He eivät kohtaa omia ongelmiaan. Lapset uskovat, että äiti ja isä tulevat aina ratkaisemaan ne.
- Heidän voimakkuutensa tekee heistä vastuuttomia ja heiltä puuttuu kurinalaisuus.
- He osoittavat suurta stressitasoa ja ahdistuneisuutta kun he epäonnistuvat koulussa, esimerkiksi kokeissa.
- Lasten on vaikea pitää yllä harmonisia suhteita luokkakavereihinsa.
- Heistä tulee hermostuneita ja turhanpäiväiset asiat ärsyttävät heitä ja siitä syystä heistä tulee erittäin onnettomia.
- Lapset ottavat usein osaa haitalliseen käytökseen kuten alkoholin tai huumeidenkäyttöön.
Voimmeko estää sitä?
Kaikista tärkeintä on ymmärtää vanhempien itsensä tekemä vaivannäkö säilyttääkseen perheen parhaan mahdollisen elämäntyylin.
Lasten pitäisi myös tietää, että saadakseen asioita täytyy käydä töissä ja toisinaan pitää työskennellä erittäin paljon. Samaan aikaan meidän pitäisi opettaa heille, että nauttiaksemme noista asioista meidän täytyy oppia kuinka säästetään.
Lasten pitäisi ymmärtää, että heidän täytyy olla vastuullisia ja että sen ei aina tarvitse johtaa palkintoon. Meidän täytyy opettaa heidät kattamaan pöytä, viedä roskat ulos sekä järjestää ja siivota heidän huoneensa. Nämä aktiviteetit tulevat vahvistamaan heidän arvojaan.
Vanhempien täytyy myös saada lapset kosketuksiin todellisen maailman kanssa. Heidän pitäisi oppia kuinka arvostaa sitä mitä heillä on sekä kuinka muita kunnioitetaan.
Vanhempina meidän ei pitäisi ylisuojella heitä. Päinvastoin, meidän pitäisi tarjota heille apuvälineet jotka auttavat heitä kohtaamaan heidän omat ongelmansa.
Tiukkana oleminen lasten suhteen on myös rakkaudenteko. Tekemällä niin vanhemmat voivat auttaa lapsia kasvamaan oikean etiikan ja tunteiden kanssa. Sinä myös osoitat rakkautta asettamalla heille rajoja. Heidän täytyy nähdä vaivaa saadakseen sen mitä he haluavat.
Turhautuneisuus on myös osa oppimista, ja on välttämätöntä oppia toimimaan sen kanssa. Opettamalla heille sen, edistät heidän henkistä ja psykologista kehitystään, mikä auttaa heitä kasvamaan onnellisiksi aikuisiksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Capron, E. W. (2004). Types of pampering and the narcissistic personality trait. Journal of Individual Psychology, 60(1). Available at: https://psycnet.apa.org/record/2004-12532-006. Accessed 21/04/2020.
- García Rocha, M. P. (2015). El reconocimiento efectivo del derecho del menor a decidir sobre su salud. https://digitum.um.es/digitum/bitstream/10201/47388/1/El%20reconocimiento%20efectivo%20del%20derecho%20del%20menor%20a%20decidir%20sobre%20su%20salud..pdf
- Juul, J. (2012). Su hijo, una persona competente: hacia los nuevos valores básicos de la familia. Herder Editorial. Available at: https://bit.ly/3eIfBA2. Accessed 21/04/2020.
- Kets de Vries, M. F. R. (2016). Feeling Sorry for the Super-Rich? In Riding the Leadership Rollercoaster (pp. 25–29). Springer International Publishing. Available at: https://doi.org/10.1007/978-3-319-45162-6_5. Accessed 21/04/2020.
- O’Neill, J. H. (1997). The golden ghetto: The psychology of affluence. Affluenza Project.
- Sayer, L. C., Bianchi, S. M., & Robinson, J. P. (2004). Are Parents Investing Less in Children? Trends in Mothers’ and Fathers’ Time with Children. American Journal of Sociology, 110(1), 1–43. Available at: https://doi.org/10.1086/386270. Accessed 21/04/2020.