Perifeerisen laskimon kanylointi: kaikki, mitä siitä tulee tietää
Perifeerisen laskimon kanylointi on leikkaustoimenpide, jolla pyritään paljastamaan raajan tai kaulan laskimo. Sillä pyritään tuomaan laskimoon kanyyli, joka voi olla lyhyt tai joka voi ulottua alaonttolaskimoon tai oikeaan eteiseen. Pääsy koostuu implantoidusta laskimoportista, joka tarjoaa potilaalle turvallisen ja pysyvän pääsyn laskimoon.
Asiantuntijat suosittelevat perifeerisen laskimon kanylointia potilaille, jotka tarvitsevat kanyylia laskimossaan ja tilanteissa, joissa suoneen pääsy ei ole mahdollista perkutaanisesti.
Lääketieteen asiantuntijat käyttävät sitä yleensä potilailla, jotka tarvitsevat injektoitavien lääkkeiden jatkuvaa annostelua, esimerkiksi kemoterapiaa saavilla potilailla.
Perifeerisen laskimon kanyloinnin hyödyt
Perifeerisen laskimon kanylointi on avoleikkauksellinen toimenpide. Samassa prosessissa avataan ja päästään sisään päälihaslaskimoon.
Se voi olla erittäin suositeltavaa potilaille seuraavista ominaisuuksista johtuen:
- Asiantuntijat voivat tuoda pitkiä katetreita laskimon suoraa visualisointia varten.
- Tällä tavoin he voivat antaa kemoterapiaa, täydellistä parenteraalista ravitsemushoitoa tai myös hypertonista liuosta.
- He voivat asettaa katetrin pään laskimon keskelle.
- Katetria apuna käyttäen asiantuntijat voivat kirjata keskuslaskimopaineen.
- Katetrit voivat pysyä paikoillaan pitkiä aikoja, jopa vuosia.
On myös tärkeää mainita, että koska asiantuntijat voivat asettaa katetrin pään suureen laskimoon tai oikeaan eteiseen, voivat he myös ehkäistä skleroosin ja flebiitin syntyä.
Molemmat sairaudet voivat syntyä silloin, kun nämä hoidot tehdään injektiolla perifeeriseen laskimoon lyhyitä katetreja käyttäen.
Lue myös: PEG-letkun asettaminen ja vaihto
Perifeerisen laskimon kanylointimenetelmä
Ensimmäisenä tämän menetelmän oikeanlaisen toteutuksen kannalta tulee pohtia potilaan asentoa. Se riippuu paikasta, johon lääketieteen ammattilainen päättää tehdä toimenpiteen.
Kun on kyse aikuisista, valitsevat asiantuntijat yleensä käsivarren, kyynärpään yläpuolella olevan alueen. Tavoitteena on päästä käsivarren sisempään laskimoon.
Jos kyse on lapsesta, keskitytään toimenpiteessä sapeniseen laskimoon. Tämä tarkoittaa 1 cm nilkan mediaali- tai sisäkehräksen ylä- ja etupuolelle.
On tärkeää huomata, että mikäli potilaan tilanne sallii, tulee kirurgin aina selittää toimenpide ja saada potilaan suostumus ennen aloittamista.
Kun asiantuntija on valinnut paikan, johon toimenpide tehdään, asettaa hän sitten potilaan oikeaan asentoon. Jos toimenpide tehdään käsivarteen tai kolmilohkoiseen hartialihakseen, varmistaa hän käsivarren oikean asennon.
Asiantuntijan tulee aina käyttää asianmukaisia vaatteita, jotka koostuvat päähineestä, naamiosta, steriilistä puvusta ja hanskoista.
Komplikaatiot
Yleisesti ottaen tähän menetelmään yhdistettävät komplikaatiot perustuvat sitä seuraavaan kirurgiseen toimenpiteeseen. Leikkausriskit liittyvät paikassa olevaan katetriin tai leikkauksen jälkeisiin riskeihin, joita esiintyy yleensä toimenpiteen jälkeisen hoidon aikana.
Nämä ovat kaikista yleisimpiä leikkauskomplikaatioita:
- Kyvyttömyys tai vaikeus tunnistaa tai kanavoida laskimo
- Laskimoiden repeämä tai valtimovauriot – tässä tapauksessa seuraukset voivat olla todella vakavat
- Suonirepeämä, mustelmat tai valtimoligaatio
- Vaikeus liikuttaa katetria
Toimenpiteen jälkeiset komplikaatiot perustuvat myös katetrin sijoittamiseen laskimossa. Tämä voi tapahtua hoidon puutteesta tai sen olemisesta laskimossa pitkittyneitä aikoja. Riskit ovat seuraavanlaiset:
- Laskimotromboembolia.
- Flebiitti – tämä ongelma ilmenee, kun katetri jätetään laskimoon pitkäksi aikaa.
- Liman kerääntyminen – tätä tapahtuu yleensä infektoituneiden hematoomien takia, jotka voivat pahimmassa tapauksessa johtaa yleistyneen verenmyrkytyksen syntymiseen.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Tiedätkö, mitkä ovat parhaita luonnollisia antibiootteja?
Tästä syystä on tärkeää kiinnittää huomiota leikkauksen jälkeiseen hoitoon. Asiantuntijat suosittelevat esimerkiksi katetrin käsittelemistä steriilin sideharson kanssa. Sillä tavalla vältytään bakteerikolonisaatiolta ja katetri pysyy kunnossa käsittelyn aikana tai kun potilasta siirretään.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Selene Aideé, V. F., José Ángel, B. C., Jesús, T. J., José Luis, J. C., Wulfrano, R. A., & Eduardo E, M.-J. (2012). Modelo biológico no vivo para la enseñanza de la técnica de venodisección en alumnos de pregrado de la carrera de medicina. Cir. Gen.
- Rojas, G., Gerson, R., & Lázaro, M. (1992). Acceso vascular con catéteres Broviac-Hickman. Rev. Inst. Nac. Cancerol. (Méx.).
- Cabrera, C., Méndez, M., Fierro, F., Molina, I., Niño, J., & Beltrán, J. (2011). Catéteres parcialmente implantables en niños con enfermedades onco-hematológicas. CIRUPED.