Onko meidän mahdollista antaa itsellemme anteeksi?

Useimmat meistä ovat tehneet virheitä elämänsä aikana, koska se on osa elämänkokemusta. Toivomme usein, että olisimme toimineet toisin ja ajattelemme, että mikäli meille tarjottaisiin uusi mahdollisuus, tulisimme toimimaan tilanteessa toisin.

Kyvyttömyys asettaa rajoja sekä työssä että ihmissuhteessa, liian alistuva tai aggressiivinen asenne, itsekkäällä ja egoistisella tavalla toimiminen tai muiden ihmisten satuttaminen omien toimien tai sanojen kautta, ovat kaikki esimerkkejä niistä tilanteista, jotka voivat johtaa meidät tuntemaan suurta pahaa oloa itseämme kohtaan joko syyllisyyden tai katkeruuden muodossa.

Onko väärin tuntea syyllisyyttä?

Syyllisyyden tunne on oppimisprosessimme perusmekanismi. Se ohjaa omatuntoamme ja asettaa rajoja, jotka osoittavat meille, ovatko motivaatiomme ja käyttäytymisemme sopivia vai eivät. Persoonallisuusteoriaan perehtyneen yhdysvaltalaisen Erik Ericksonin mukaan kehitämme terveen syyllisyyden tunteen noin 3 vuoden iässä.

Jos syyllisyyden tunnetta ei kehitetä eikä eettisiä ja moraalisia sääntöjä ole sisällytetty siihen, ihminen voi kohdata  elämässään monia vaikeuksia, kun puhumme kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa. Itse asiassa syyllisyyden tunteen puuttuminen on yksi psykopaattien pääpiirteistä.

Siksi syyllisyyden tunne niissä tapauksissa, kun olemme toimineet väärin, on hyvä indikaattori. Se tarkoittaa, että tiedämme että olemme tehneet jotain väärin. Ja tämä tunne voi johtaa meidät muuttamaan tilannetta joko pyytämällä anteeksi tai toteuttamalla uusia toimenpiteitä pahan olon ratkaisemiseksi.

Ongelmana on se, että silloin kun tunnemme syyllisyyttä menneisyydessä tehtyihin toimiin tai päätöksiin ja annamme jo tapahtuneen piinata meitä uudestaan ​​ja uudestaan, joudumme loputtomaan ​​noidankehään. Tämä noidankehä ei salli meidän elää nykyisyyttä täysimääräisesti ja sitoo meidät ratkaisematta olevaan menneisyyteen.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Tunnetko olosi jatkuvasti syylliseksi ja huonotuuliseksi? Kyseessä voi olla masennus

Kyky antaa itsellemme anteeksi: mitä se merkitsee?

Itselleen anteeksi antaminen ei tarkoita sopimattoman käytöksen perustelemista tai katumuksen tunteen lopettamista. Se tarkoittaa, että meidän on samalla tunnustettava tämän aiheuttamat negatiiviset tunteet ja silti päätettävä, että nämä tunteet menettävät voimansa nykyhetkeemme.

Anteeksi antaminen on progressiivinen prosessi, joka ei tapahdu yhdessä yössä ja varsinkin, jos teko jonka haluamme antaa itsellemme anteeksi, on monimutkainen. Joillakin ihmisillä voi mennä vuosia ennen kuin he kykenevät parantumaan emotionaalisista haavoistaan kokonaan, siinä missä taas toisille ihmiselle kyseinen prosessi voi olla helpompaa.

Itsellemme anteeksi antaminen alkaa siitä, että meidän on tarpeen muuttaa käsitystämme koetusta tilanteesta. Siksi meidän on annettava itsellemme lupa siirtyä eteenpäin ja ylittää tapahtunut, elää rauhassa nykyisyydessä ja avata itsellemme tien tulevaisuuteen ilman kipua.

Itsellemme anteeksi antaminen tarkoittaa myös muutoksen vastustamisen voittamista, sillä meidän on monissa tapauksissa helpompi tuntea syyllisyyttä kuin uskaltaa jättää itsekritiikki ja kipu taaksemme.

Anteeksi antamisen eri vaiheet

Itsellemme anteeksi antaminen on prosessi, jonka muodostavat seuraavat vaiheet:

1. Totuuden tunnustaminen: Jotta voisimme antaa itsellemme anteeksi, meidän on oltava rehellisiä itsemme kanssa. Jos olemme tehneet jotain väärin, on parempi olla huijaamatta itseään.
2. Vastuun ottaminen tapahtuneesta: Kaikilla teoilla on seurauksia, joten on paljon parempi olla rohkea ja kohdata se vastuu, mitä tämä tapahtuma on aiheuttanut.
3. Yhteyden ottaminen syvimpiin tunteisiin, jotka motivoivat kyseistä käyttäytymistä: Ymmärrys siitä, mikä sai meidät toimimaan tällä tavalla, on askel eteenpäin, ja jotta emme tulisi toistamaan samaa virhettä myös tulevaisuudessa.
4. Avautuminen tunteille tuomitsematta itseämme samalla: Oman epätäydellisyytemme hyväksymisellä on tässä vaiheessa avainasema. Tapahtuneen ja menneisyyden hyväksyminen on parantamisen perusta.
5. Emotionaalisten haavojen parantaminen: Tätä varten on välttämätöntä antaa itsekritiikin avata meille mahdollisuuden tuntea myötätuntoa omaa itseämme kohtaan.
6. Itsemme rakastaminen täysin rinnoin: Itsensä rakastaminen täysin rinnoin tarkoittaa itsensä hyväksymistä kokonaisuudessaan, niin kykyjemme ja hyveidemme kuin myös puutteidemme ja virheidemme kanssa. Tässä viimeisessä vaiheessa rakkaus itseään kohtaan ja itselleen anteeksi antaminen ovat periaatteessa sama asia.

Strategioita, jotka auttavat meitä antamaan itsellemme anteeksi

Käytännön tarkoituksia varten on olemassa toimia, jotka voivat auttaa meitä antamaan itsellemme anteeksi nopeammin. Katsotaanpa joitakin esimerkkejä:

• Anteeksipyyntö itsellemme. Itseltämme anteeksi pyytäminen on suuri askel eteenpäin, jos olemme satuttaneet jotakuta joko tietoisesti tai vahingossa. Anteeksipyynnön on tietenkin oltava syvä ja sen on tultava aina sydämestä asti. Sen on myös tultava ulos ilman odotuksia, koska anteeksi pyytäminen ei tarkoita, että toinen henkilö antaa meille anteeksi välittömästi. Anteeksi pyytäminen itseltämme kuitenkin helpottaa meidän omaa parantumisprosessiamme ja kenties myös toisen paranemisprosessia.
• Kokemuksen jakaminen. Virheidemme jakaminen ja selittäminen toiselle ihmiselle voi auttaa meitä syyllisyyden tunteesta vapautumisessa. Voimme esimerkiksi kertoa kokemuksesta ystävälle, joka välittää meille emotionaalista turvallisuuden tunnetta ja hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme. Toinen mahdollinen ratkaisu on kääntyä ammattilaisen puoleen, jolloin hän voi auttaa meitä hallitsemaan ja käsittelemään tunteitamme.
• Kirjoittaminen. Toinen erittäin pätevä vaihtoehto on selittää sanojen kautta kaikki, mitä haluaisimme toiselle ihmiselle kertoa. Tämän avulla voimme jäsennellä ajatuksemme ja tunteemme sekä purkaa paperille paljon kipua. Tilanteesta riippuen päätämme, annammeko kirjeemme sitten toiselle vai onko se pikemminkin vain osa omaa paranemisprosessiamme.
• Sisäisen lapsemme parantaminen. Meditaatio on erittäin tehokas työkalu, joka voi helpottaa anteeksiantoa. Rentoutumisen tilaan pääseminen ja yhteyden ottaminen sisäiseen haavoittuneeseen lapseemme sekä tarjoamalla tälle kaikki hänen tarvitsemansa turvallisuus ja ehdoton rakkaus, auttaa meitä sovittelemaan asiat menneisyyteemme kanssa.

Loppupohdintoja

Kuten muutkin anteeksiannon tilanteet, myös itsellemme anteeksi antaminen on prosessi. Se on tie, jota matkustaessamme jättääksemme hiljalleen kipua taaksepäin avautuen elämään nykyisyyttä ja tulevaisuutta ilman kärsimystä.

Meidän on lisäksi opittava hyväksymään se, että jokaisessa elämänvaiheessa etenemme oman tietoisuuden tasomme mukaisesti. Jos aikaisemmin emme ole toimineet oikein, se johtui mahdollisesti siitä, että emme tienneet, miten olisimme voineet tehdä sen paremmin.

Ja juuri paranemisprosessin aikana voimme viimein huomata, että emme ole enää siinä vaiheessa, jossa teimme virheen tai olimme väärässä, ja tämän virheen ansiosta olemme kyenneet kasvamaan ja kehittymään ihmisinä. Tämän tulisi antaa meille mahdollisuus edetä kevyemmällä ja myötätuntoisemmalla tavalla, kunnes viimein saavutamme sisäisen rauhan oman itsemme kanssa.