Narkolepsian tyypit ja vakavuusasteet

Narkolepsia, joka tunnetaan myös nimellä Gélineaun oireyhtymä, on harvinainen häiriö, josta on löydetty erilaisia tyyppejä ja vakavuusasteita. Narkolepsia saa ihmiset nukahtamaan ennenaikaisesti. Tämän ongelman uskotaan vaikuttavan noin 0,1 prosenttiin maailman väestöstä.

Termin “narkolepsia” otti käyttöön Jean-Baptiste-Édouard Gélineau 1800-luvun lopulla. Tämä tutkija kuvaili sitä ensimmäisen keran vuonna 1880. Gélineau antoikin sille nimen, joka perustui kahteen kreikkalaiseen sanaan: “narkē” ja “lepsis”, jotka yhdessä tarkoittavat ”nukahtamiskohtausta”.

Mikä on narkolepsia?

Narkolepsia määritellään krooniseksi neurologiseksi häiriöksi, joka aiheuttaa häiriöitä potilaan unisyklissä. Sen pääasiallinen ominaisuus on voimakas uneliaisuus päivän aikana ja äkilliset nukahtamiskohtaukset, joita ei ole mahdollista pysäyttää.

Mistä tahansa narkolepsian tyypistä tai vakavuusasteesta kärsivällä potilaalla on suuria ongelmia pysyä hereillä useita tunteja riippumatta niistä olosuhteista, jotka heitä ympäröivät. Tästä syystä tällä sairaudella on merkittävä vaikutus potilaan elämänlaatuun.

Joissakin tapauksissa tämä häiriö näyttäisi liittyvän äkilliseen lihasten jänteyden menetykseen, joka määritellään lääketieteellisesti katapleksiaksi. Tämä voi johtua voimakkaiden tunteiden kokemisesta eli tietysti se, esiintyykö sitä vai ei, määrittelee omalta osaltaan joitakin narkolepsian tyypeistä ja vakavuusasteista.

Tälle sairaudelle ei valitettavasti ole löydetty parannuskeinoa eikä sellaisenaan erityistä hoitoa. On kuitenkin olemassa tiettyjä lääkkeitä, jotka auttavat hallitsemaan äkillisiä nukahtamiskohtauksia. Myös elämäntapaan liittyvät muutokset voivat olla hoidon kannalta hyvin suotuisia, samalla tapaa kuin sosiaalinen ja psykologinen tuki.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Lasten unihäiriöt: diagnosointi ja hoito

Narkolepsian ominaisuudet

Narkolepsian pääasiallisia ominaisuuksia ovat seuraavat:

• Päivän aikana esiintyy liiallista uneliaisuutta. Valppaus ja keskittyminen vähenevät. Tämä on yleensä ensimmäinen oire, joka narkolepsiaa sairastavilla potilailla ilmenee. Seuraavaksi alkaa esiintyä äkillisiä nukahtamiskohtauksia.
• Katapleksia. Kuten aikaisemmin jo todettiin, katapleksiaa eli lihasten jänteyden menettämistä ei esiinny kaikissa narkolepsian tapauksissa. Sitä ei myöskään aina ilmene samalla voimakkuudella.
• Unihalvaus. Unihalvaus on tilapäistä kyvyttömyyttä liikkua tai puhua. Sitä tapahtuu erityisesti nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä. Ne ovat yleensä lyhyitä aikoja kestäviä jaksoja.
• Muutokset REM-unisyklissä. REM-vaihe on unen syvin vaihe, jossa silmien liike on yleensä nopeaa. Narkolepsiaa sairastava henkilö voi siirtyä tähän vaiheeseen milloin tahansa.
• Aistiharhat. Näitä harhoja kutsutaan hypnagogisiksi hallusinaatioiksi, jos ne tapahtuvat ennen nukahtamista; tai hypnopompiseksi hallusinaatioiksi, jos niitä esiintyy heräämisen yhteydessä. Ne voivat olla sekä hyvin eloisia että kauhistuttavia.

Narkolepsiaa sairastavilla potilailla voi myös esiintyä muita unihäiriöitä, kuten obstruktiivista apneaa, katkeilevaa unta ja levottomat jalat -oireyhtymää. Ja vaikka tämä voi kuulostaa todella paradoksaaliselta, narkolepsiaa sairastavat ihmiset voivat kärsiä myös unettomuudesta.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: 7 hyvää tapaa unettomuuden hoitamiseen ja parempaan lepoon

Narkolepsian tyypit ja vakavuusasteet

American Psychiatric Associationin eli APA:n julkaiseman mielenterveyden häiriöiden luokituksen uusimman version DSM-5:n kriteerien mukaan narkolepsiaa on viittä eri tyyppiä ja vakavuusastetta, jotka ovat seuraavat:

• Hypokretiinin puutoksella ilmenevä narkolepsia ilman katapleksiaa: Tämän tyyppisessä narkolepsiassa esiintyy oreksiinihormonin tai hypokretiinin puutetta. Tämä on proteiini, joka vaikuttaa neuronien toimintaan. Sen pääasiallisena tehtävänä on hallita unen ja heräämisen jaksoja. Tässä narkolepsian tyypissä ei esiinny katapleksiaa.
• Katapleksia-narkolepsia ilman hypokretiinin puutosta: Tässä tapauksessa potilaalla ei esiinny hypokretiinin puutetta, mutta hän kärsii katapleksiasta. Katapleksialla tarkoitetaan äkillistä lihasheikkoutta kehon molemmilla puolilla. Se on lääketieteellisesti vähiten ymmärretty oire tässä häiriössä ja liittyy noin 5 prosenttiin kaikista narkolepsian tapauksista.
• Autosomaalinen dominantti serebellaarinen ataksia, kuurous ja narkolepsia: Tämän vakavuusasteen narkolepsian aiheuttaa DNA:ssa sijaitseva mutaatio. Ataksia tarkoittaa motorisen koordinaation puutetta, joka vaikuttaa ihmisen vapaaehtoisiin liikkeisiin ja jopa estää sellaisia toimintoja, kuten nielemistä, puhumista ja näkemistä. Tätä narkolepsian muotoa esiintyy myöhemmässä vaiheessa ja se johtaa edetessään usein potilaan dementiaan.
• Autosomaalinen dominantti narkolepsia, liikalihavuus ja tyypin 2 diabetes: Tämä johtuu oligodendrosyyttien mutaatiosta. Kyseessä on solujen luokka, joka vaikuttaa myeliinin muodostumiseen. Myeliini puolestaan on aine, joka lisää hermojen keskeistä siirtonopeutta ja sen puute vaikuttaa potilaan liikkuvuuteen.
• Toissijainen narkolepsia, joka johtuu toisesta lääketieteellisestä tilasta: Tämä narkolepsian tyyppi tarkoittaa sellaista häiriötä, joka on seurausta toisesta sairaudesta. Esimerkkejä tällaisista sairauksista ovat muun muassa sarkoidoosi tai Whipplen tauti. Molemmat tuhoavat elimistössä hypokretiiniä tuottavia soluja.

Kaikki narkolepsian vakavuusasteet tarvitsevat apua

Vaikka narkolepsiaan ei ole löydetty parannuskeinoa, tällä hetkellä potilaille on tarjolla erilaisia hoitomuotoja. Nämä hoitomuodot auttavat lievittämään suurinta osaa narkolepsian oireista ja tarjoavat tästä ikävästä sairaudesta kärsiville ihmisille lähes normaalin elämän.

Ihmiset, jotka kärsivät tästä tilasta, voivat myös muuttaa elämäntapojaan, kuten pyrkiä ottamaan käyttöön aikataulutettuja ​​päiväunia äkillisten nukahtamiskohtausten ehkäisemiseksi. Samalla tapaa näiden ihmisten on seurattava tarkkaan omaa unihygieniaansa eli varmistettava, että lepo on laadukasta. Narkolepsiaa sairastava ihminen tarvitsee monissa tapauksissa myös psykologista ja sosiaalista tukea.