Lintuinfluenssan oireet, diagnoosi ja hoito

Tarkistanut ja hyväksynyt: sairaanhoitaja Leidy Mora Molina

Kirjoittanut Luis Rodolfo Rojas Gonzalez

Viimeisin päivitys: 26 joulukuuta, 2022

Virukset ovat tarttuvia taudinaiheuttajia, jotka pystyvät tunkeutumaan suureen osaan eläviä organismeja. Linnut voivat sairastua influenssavirusten aiheuttamiin tauteihin, jotka levittyvät lintujen keskuudessa sekä etäältä myös ihmisiin. Lintuinfluenssa on yksi tällainen sairaus. Tässä artikkelissa esittelemme lintuinfluenssan oireet sekä kerromme sen diagnoosista ja hoidosta.

Lintuinfluenssa on influenssa A-virusten aiheuttama sairaus. Se levittyy lintujen keskuudessa syljen, limaeritteiden ja ulosteen välityksellä. Lintuinfluenssaa on kuitenkin raportoitu esiintyvän myös ihmisten keskuudessa. Maailman terveysjärjestö WHO on ilmoittanut kahdesta lintuinfluenssatapauksesta Kiinassa vuonna 2017.

Asiantuntijat ovat todentaneet yli 12 erilaista viruskantaa, joista vain kolme on aiheuttanut lintuinfluenssaa ihmiselle. Viruksen jatkuva muuntuminen voi kuitenkin lisätä sairaustapauksia ihmisten keskuudessa pitkällä aikavälillä.

Lintuinfluenssan oireet

Lintuinfluenssan oireet alkavat tavallisesti ilmetä kaksi-seitsemän päivää virukselle altistumisen jälkeen. Oireet voivat vaihdella lievistä vakaviin ja hengenvaarallisiin oireisiin. 

Useimmissa tapauksissa lintuinfluenssa on muistuttanut tavallista flunssaa, jolloin voi ilmetä seuraavanlaisia oireita:

• Yskä
• Hengitystieongelmat
• Kuume
• Yleinen pahoinvointi
• Nenän tukkoisuus
• Lihas- ja nivelkipu
• Selittämätön väsymys
• Punaiset silmät ja silmien lisääntynyt vettyneisyys

Lieviin oireisiin lukeutuvat myös ruuansulatusongelmat, kuten pahoinvointi, oksentelu, ripuli sekä vatsakipu. Pienellä osalla potilaista on ilmennyt joitakin seuraavanlaisia terveydentiloja:

• Äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä
• Keuhkokuume
• Muuntunut tajunnan tila
• Kouristukset

Mikä lintuinfluenssan aiheuttaa?

Lintuinfluenssan aiheuttaja on influenssa A ja sen eri mutageeniset variantit. Asiantuntijat ovat tunnistaneet H5N1-, H7N9- ja H5N6-kannat, joita voi ilmetä ihmisellä, ja joista H5N1 on eniten tutkittu. Yli 165 lintuinfluenssatapausta oli H5N1-kannan aiheuttamia vuosien 2003 ja 2006 välillä, joiden kuolleisuus oli yli 50 %.

Ihminen voi saada lintuinfluenssatartunnan viruksen ollessa kontaktissa silmien, nenän tai suun limakalvoilla tai ihmisen hengittäessä virusta sisältäviä pisaroita tai pölyä. Lisäksi suora kontakti lintuinfluenssaa sairastavaan lintuun nostaa suuresti todennäköisyyttä tartunnan saamiseen.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että ihmisestä toiseen tarttuminen on hyvin harvinaista ja yleensä se tapahtuu perheensisäisesti. Viruksen suuri kapasiteetti sopeutua ihmiseen voi kuitenkin aiheuttaa huolta siitä, että syntyy uusi, tarttuvampi viruskanta tulevaisuudessa.

Riskitekijät

Asiantuntijat ovat liittäneet ihmisellä ilmenevään lintuinfluenssaan sellaisia riskitekijöitä, jotka liittyvät kesy- tai luonnossa elävien lintujen kanssa tekemisessä olemiseen. Tällaisia lintuja ovat esimerkiksi kanat, kalkkunat, ankat ja hanhet. 

Lintuinfluenssan todennäköisyys on tällöin korkeampi seuraavanlaisissa tapauksissa:

• Siipikarjan parissa työskentely tai muu toiminta.
• Siipikarjatuotteita myyvien liikkeiden epäterveet olot.
• Matkustus Lähi-Idän maihin, joissa lintuinfluenssa on yleisempi.
• Kontakti tartunnan saaneiden lintujen eritteisiin, ulosteeseen tai höyheniin.
• Huonosti kypsennetyn linnun lihan ja kananmunien syöminen.

Arvioiden mukaan 90 % lintuinfluenssapotilaista on alle 40-vuotiaita, ja korkeampi kuolleisuusaste on 10-19 -vuotiailla potilailla.

Lintuinfluenssan diagnoosi

Ihmisen saaman lintuinfluenssatartunnan toteaminen vaatii oireiden ja muiden merkkien arvioimista sekä laboratorisia diagnostisia kokeita. Center for Disease Control and Prevention (CDC) -keskus suosittelee näytteen ottamista vanupuikolla nenästä ja kurkusta ensimmäisten päivien aikana. 

Erikoistuneet laboratoriot tutkivat nämä näytteet, ja niistä tunnistetaan taudinaiheuttajat molekulaaristen testien tai virusviljelyn avulla. Niiden potilaiden kohdalla, joilla ilmenee vakavampia oireita, tulee lääkärin ottaa näyte alahengitysteistä varmistaakseen viruksen etiologian.

Joidenkin potilaiden kohdalla on tarpeen määrittää influenssa A-virustyypin vasta-aineet. Tätä varten potilaalta otetaan kaksi verinäytettä: ensimmäinen oireiden alkuvaiheessa ja toinen kolmen-neljän viikon kuluttua. On tärkeää huomioida, että tulosten valmistuminen kestää useamman päivän.

Asiantuntijat käyttävät kuvantamaismenetelmiä, kuten rinnan röntgentutkimusta määrittääkseen keuhkoputkien tilanteen. Tutkimuksen avulla voidaan myös arvioida, millaisia hoitomuotoja potilaan kohdalla voidaan käyttää.

Hoito

Lintuinfluenssan hoidon tarkoituksena on lievittää oireita sekä eliminoida taudinaiheuttajavirus. Joissakin tapauksissa neuraminidaasien käyttö on todettu hyödylliseksi. Nämä lääkeet estävät sairastuneita soluja vapauttamasta virusta sekä sen levittäytymistä muihin soluihin.

Useimmat A- ja B-tyyppien influenssavirukset ovat herkistyneitä oseltamiviirille tai Tamiflulle, peramiviirille, tsanamiviirille tai Relenzalle. CDC on kuitenkin raportoinut, että näille lääkkeille on kehittynyt jonkin verran resistenssiä aasialaisilla potilailla ilmenneisiin H5N1- ja H7N9- viruskantojen mutaatioihin.

Hoitotoimenpiteisiin kuuluu myös oikeanlainen nesteiden korvaushoito sekä antipyreettisten ja analgeettisten lääkkeiden käyttö lievittämään oireita.

Lintuinfluenssasta toipuminen

Sairauden vakavuus riippuu sen aiheuttamasta viruskannasta sekä siitä, kuinka paljon virus on päässyt vaikuttamaan hengitysteihin. Yleisesti ottaen sairaudella on hyvä ennuste. Joillakin potilailla kuitenkin ilmenee komplikaatioita ja tällöin vaaditaan erityisiä toimenpiteitä.

Sairastaessa lintuinfluenssaa, on tärkeää noudattaa seuraavanlaisia ohjeita:

• Juo runsaasti nesteitä.
• Vältä kylmien juomien juomista.
• Tuuleta huonetta.
• Käytä maskia.
• Lepää kunnolla.

Sairaus alkaa yleensä väistyä parin viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Jos potilaalla kuitenkin ilmenee uusia oireita tai oireiden pahenemista, on erittäin tärkeää hakeutua uudelleen hoitoon.

Lintuinfluenssan ehkäiseminen

Lintuinfluenssan ehkäisemisessä tähdätään riskitekijöiden vähentämiseen tai eliminoimiseen. Tärkeintä on välttää kaikenlaista altistumista virukselle. 

Tämä mielessä pitäen tulee noudattaa seuraavia suosituksia:

• Vältä kontaktia villilintujen tai vesilintujen kanssa.
• Älä koske pintoihin tai esineisiin, joissa voi olla linnun ulostetta tai eritteitä.
• Pese kädet runsaalla vedellä ja saippualla, mikäli olet koskenut saastuneita pintoja tai esineitä.
• Käytä maskia ja suojavarusteita työskennellessäsi lintujen kanssa, erityisesti suljetussa tilassa.
• Älä syö kananmunia, mikäli niitä ei ole kypsennetty oikein tai käsitelty hygieenisesti.
• Muista kypsentää siipikarjan liha vähintään 75 asteen lämpötilassa.

Samaten mikäli suunnitteilla on matka maahan, jossa on korkea riski lintuinfluenssavirukselle, on syytä välttää avoimia ja epähygieenisiä markkinapaikkoja. Myöskään huonosti prosessoituja siipikarjatuotteita ei tule syödä.

Mitä rokotteisiin tulee, kausi-influenssarokotteet eivät estä lintuinfluenssatartunnan saamista, mutta saattavat alentaa riskiä sen yhteydessä ilmeneviä virusinfektioita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on varmuusvarasto rokotteita aasialaista viruskantaa vastaan, mutta nämä rokotteet eivät kuitenkaan olisi tehokkaita mahdollisia mutaatioita vastaan.

Lintuinfluenssaa ei tule aliarvioida

Lintuinfluenssan oireet ovat hyvin hajanaisia ja ne saatetaan helposti sekoittaa muiden flunssatautien tai influenssan oireisiin. Mikäli oireita ilmenee, on kuitenkin tärkeää hakeutua lääkäriin, jotta sairaus ei pääse etenemään pahaksi.

Jos hoitoon ei ole hakeuduttu ajoissa tai potilas on saanut vääränlaista hoitoa, voi lintuinfluenssalla olla kuolettavia seurauksia. Jos potilaalla ilmenee vakavia hengitystieongelmia tai oireiden pahenemista, on tärkeää mennä lääkäriin välittömästi.