Erektiohäiriön diagnosointi ja hoito

Tarkistanut ja hyväksynyt: lääkäri Nelton Abdon Ramos Rojas

Kirjoittanut Toimitus

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Erektiohäiriö on ongelma, joka vaikuttaa yli 50 % yli 60-vuotiasta miehistä, vaikkakaan lääkärissä ei yleensä käydä häpeän vuoksi. Häiriö voi johtua monista tekijöistä, sekä fyysisistä että psyykkisistä. Tässä artikkelissa tutustumme tarkemmin erektiohäiriön diagnosointiin ja hoitoon.

Mikä erektiohäiriö on?

Erektiöhäiriö on kyvyttömyyttä pitää yllä erektiota tarpeeksi pitkään, jotta seksielämä olisi tyydyttävää.

Vaikka ongelma yhdistetäänkin tavallisesti ikääntymiseen, ei se ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa. Kyseessä on sairaus, johon vaikuttavat sekä fyysiset että henkiset tekijät. Itse asiassa jotkin tavat kuten tupakointi, alkoholismi, huumeriippuvuus sekä vähän liikkuva elämäntyyli ovat tämän sairauden riskitekijöitä.

Myös jotkin sairaudet vaikuttavat erektioon. Yleisimmät liittyvät sydämeen, korkeaan verenpaineeseen ja diabetekseen. Jopa psykologiset tekijät kuten stressi, ahdistus, masennus ja jopa menneisyyden tapahtumista johtuva trauma voivat johtaa erektiohäiriöön.

Lue myös: 6 ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavaa tapaa

Kehen erektiöhäiriö vaikuttaa?

On arvioitu, että erektiohäiriö vaikuttaa 10-52 prosenttiin 40-70 -vuotiaista miehistä. Tavallisesti tämä sairaus on paljon yleisempää vanhempien aikuisten keskuudessa, joten yli 50 % yli 60-vuotiaista miehistä kärsii siitä.

Erektiohäiriö ja ikä

Erektion voimakkuus heikkenee ajan kuluessa ja sen saavuttamiseksi ja kovana pysymiseksi tarvittava aika lisääntyy. Nämä muutokset eivät kuitenkaan ole patologisia tai vähennä ihmisen seksuaalisuutta.

Mikä erektiohäiriön voi aiheuttaa?

• Ikä.
• Yllämainitut sairaudet.
• Masennus, apatia, anhedonia ja suru vähentävät halua harrastaa seksiä sekä sen tuottamaa mielihyvää. Lisäksi masennus aiheuttaa merkittävän libidon heikentymisen.
• Muun muassa korkeaan verenpaineeseen ja korkeaan kolesteroliin käytettävät lääkkeet. Myös tietyt hoidot kuten kemoterapia, sädehoito, dialyysi ja jotkin kirurgiset toimenpiteet voivat vaikuttaa tähän sairauteen.
• Traumaattiset selkärangan vammat. Kaikki liikuntaesteiset potilaat eivät kuitenkaan ole kyvyttömiä harrastamaan seksiä. Erektiokyky tai orgasmin saaminen riippuvat siitä missä vamma tarkalleen ottaen sijaitsee.
• Alkoholin ja huumeiden käyttö. Vaikka alkoholi ei toimikaan estäjäaineena, todellisuudessa se on yksi erektion esteenä olevista päätekijöistä.

Lue myös: 8 miesten harhaluuloa seksistä

Diagnoosi

• Kliininen historia. Tämän pitäisi olla perusteellinen ja käsitellä kaikki mahdolliset aiheuttajat. On myös tärkeää haastatella seksikumppania.
• Fyysinen tutkimus (johon kuuluvat sukupuolielinten tutkiminen ja digitaalinen rektaalitutkimus).
• Laboratoriokokeet. Näiden on tarkoitus rajata pois hormonaaliset vaihtelut sekä mitata testosteroni- ja prolaktiinitasot.

Hoito

Tavallisesti seksiongelmia hävetään ja monissa tapauksissa ihmiset eivät käy asiantuntijan luona; siten he eivät siis saa hoitoa ajallaan. Täytyy muistaa, että terveysongelmia kohdatessa, olivat ne sitten seksiin liittyviä tai eivät, täytyy käydä asiantuntijan luona ja olla avoin löytääkseen ratkaisun helposti.

Potilaat eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka tuntevat häpeää kun on kyse näiden ongelmien hoitamisesta. Monet asiantuntijat tuntevat epävarmuuden tunnetta tai ujoutta kysellessään potilailtaan heidän seksielämästään ja se tekee sairauden lähestymisestä vaikeaa. Onneksi asia ei aina ole näin. Potilaan pitäisi tietää erektiohäiriöön liittyvän hoidon suhteen, että vaihtoehtoja on monia. Lääkäri määrittää, mikä niistä on sopivin fyysisen tutkimuksen ja laboratoriokokeiden tuloksiin sekä potilaan sairaushistoriaan perustuen.

Lue myös: Aseksuaalisuus – kun seksi ei kiinnosta

Suun kautta otettavat lääkkeet

Sildenafiilisitraatti (tunnetaan paremmin viagrana) on ensimmäinen hoitokeino. Ja se on tehokas peniksen verisuonten laajentaja, jonka avulla erektio tapahtuu.

Sillä on joitakin haittapuolia. Sitä pitäisi käyttää 30 minuuttia ennen aktin alkamista ja se vaatii myös seksuaalista ärsykettä. Sitä ei suositella ihmisille, jotka kärsivät sydänsairauksista tai niille, joiden hoidossa käytetään nitroglyserolia.

Muut terapiat

• Intrakavernosaalinen terapia. Siinä käytetään injektioita, jotka pistetään suoraan peniksen lokeroveriviemäriin. Se ei sovi kaikille potilaille eikä sitä pyydetä kovinkaan usein.
• Imulaitteet. Tämä on yksi erektiohäiriön ensimmäisistä hoitokeinoista. Penis laitetaan sylinterin sisään, jonka päädyssä on imumekanismi. Kun se aktivoidaan, veri syöksyy penikseen ja syntyy erektio. Tämän jälkeen silikonirengas laitetaan peniksen tyveen estäen verta poistumasta ja ylläpitäen erektiota.
• Peniksen proteesi-implantit. Tämä hoito on varattu vakaviin tapauksiin.