Elämä ohjaa meitä: opi avaamaan silmäsi
Vaikka emme sitä aina huomaisikaan, elämä ohjaa meitä kaikilla valitsemillamme poluilla. Ongelma vain on siinä, että yleensä katsomme läpi sormien näitä merkkejä ja kompastumme jatkuvasti samaan kiveen.
Joskus, vaikka muut miten selkeästi näyttäisivät meille meidän kannaltamme parhaan vaihtoehdon, emme onnistu noudattamaan sitä. Meidän on vaikea nähdä mitä meidän tulisi tehdä, kun olemme itse pääosassa. Mutta jos kyseessä on perheenjäsen tai ystävä samassa tilanteessa, näkisimme asiat selkeästi.
On tärkeää oppia avaamaan silmät. Elämä ohjaa meitä meille parhaaseen suuntaan. Mutta jotta näkisimme sen, meidän on oltava tarkkaavaisia.
Sokea ja tietämätön
Mitä tapahtuu, kun jollakulla on parisuhdeongelmia? Usein osaamme sanoa, mitä tekisimme hänen tilanteessaan. Jos kyseessä on esimerkiksi uskottomuus, ajattelisimme jättävämme kumppanimme.
Mutta jos kyseessä on oma parisuhteemme, asiat tuntuvat erilaisilta. Saattaisimme käydä läpi useita eri vaiheita ennen kuin avaisimme silmämme, kuten:
- Kieltäminen: Todellisuuden kieltäminen ja suuttuminen niille ihmisille, jotka yrittävät saada silmämme avautumaan, jotta näkisimme mitä on meneillään.
- Muutoksen pelko: Pelkäämme tehdä eropäätöstä, menettää rakastamamme ihmisen, jäädä yksin, ettemme löydä ketään jne.
- Suru: Suru, valittaminen ja toivo tilanteen muuttumisesta. Jos tämä vaihe jatkuu liian pitkään, se voi aiheuttaa syvää masennusta.
Lopulta ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin hyväksyä tilanne ja erota. Mutta joskus se ei ole kiinni meistä itsestämme. Joskus toinen ihminen tekee tämän päätöksen puolestamme.
Kun jotakin tällaista tapahtuu, tuntuu kuin olisimme kyvyttömiä tekemään mitään päätöksiä. Aivan kuin jokin olisi halvaannuttanut meidät.
Käy lukemassa: Mitä kaikkea tekisitkään ilman pelkojasi?
Elämä ohjaa meitä: tarkkaile merkkejä
Elämä ohjaa meitä aina merkein, ja jotkut niistä ovat hyvin selkeitä. Jos esimerkiksi päädymme aina yhteen samanlaisen ihmisen kanssa, eikö se olekin selkeä merkki siitä, että meidän tulisi muuttaa jotakin?
Suuri ongelma on se, että syytämme toista ihmistä omasta mielipahastamme sen sijaan, että kysyisimme itseltämme tämän kysymyksen. Aivan kuin emme haluaisi ottaa vastuuta. Otamme uhrin roolin ja odotamme kaiken muuttuvan parempaan suuntaan itsestään.
Emme ole tietoisia siitä, että elämän antamat merkit ovat keino kertoa meille, että meidän tulisi tehdä valinta mahdollisimman pian.
Sellaisten olosuhteiden pitkittäminen, joissa emme ole onnellisia tai jotka tekevät meistä kuin halvaantuneita, aiheuttaa lopulta vakavia seurauksia.
Toimimattomuus ei ole vaihtoehto
Toimimattomuus ei ole vaihtoehto, sillä tämä vahingoittaa vain meitä itseämme. Elämän antamat merkit yrittävät ehkäistä esimerkiksi sitä, että pitkittynyt suru johtaisi masennukseen.
Tilanteen sietäminen ja toive asioiden muuttumisesta, toisten tilaisuuksien jakaminen tuosta vain, toiveiden hautominen… Kaikki tämä on vain keino jatkaa tilanteessa, joka ei tyydytä meitä.
Miksi sitten teemme näin? Pelosta.
Yksinäisyyden pelosta, siitä pelosta ettei uutta työtä löydy, lapsettomaksi jäämisen pelosta ja lukuisista muista asioista, joita mielemme on kehittänyt.
Mikä on idea siinä, että pelkää näitä asioita? Se ei ole hyödyllistä pelkoa. Todellisuudessa se on halvaannuttava tunne, joka saa meidät jumiin ja estää meitä tekemästä päätöksiä.
Onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen mitä läheisemme sanovat, ja pyytää myös ammattiapua. Oman tilanteen katsominen eri perspektiiveistä auttaa meitä näkemään käytettävissämme olevat vaihtoehdot ja myös sen, kuinka pelko sumentaa ne.
Meidän on pidettävä mielessä, että elämä ohjaa meitä aina. Se ei ole meitä vastaan ja se osoittaa selkeästi sen mitä meidän tulisi tehdä, vaikka se joskus olisikin katkeraa.
Se mikä on tärkeää, on päätösten tekeminen. Vaikka elämä ohjaa meitä aina, se mitä tulee tapahtumaan, riippuu siitä miten päätämme toimia.