Älä anna henkisen kipusi satuttaa rakkaimpiasi

Sitä voi olla vaikea uskoa nyt, mutta tarvitset vain aikaa haavojesi parantamiseen. Anna itsellesi, mitä tarvitset, ja varmista sillä välin, ettet anna kipusi satuttaa toisia.

Psyykkinen kipu on hyvin yksityinen ja monimutkainen asia. Henkisen kipusi on annettava lievittyä vähitellen, jotta voit löytää uudelleen tasapainon ja sisäisen rauhan, joiden avulla pystyt kohtaamaan jokaisen päivän voimakkaana ja optimistisesti.

Vaikka on totta, että me kaikki käymme läpi henkilökohtaisia vaikeuksia ajoittain, meidän ei koskaan tulisi alkaa etsiä syyllistä jostakusta toisesta. Vältä toisten satuttamista ja yritä välttää projisoimasta omaa kipuasi muihin.

Joskus ihmiset eivät kuitenkaan voi sille mitään. Tulee masennusvaiheita, jolloin pessimismi muuttuu vihaksi ja välinpitämättömyydeksi niin, että alamme syyttää muita omista ongelmistamme ja sairaudestamme.

Mitä eniten tarvitsemme, on tukea, apua ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että jokainen on omien tunteidensa herra. Kohtaa oma tuskasi satuttamatta toisia ja ota vastuu omista tunteistasi löytääksesi taas levollisuuden ja rauhan.

Haluaisimme kutsua sinut pohtimaan tätä aihetta kanssamme tänään.

Henkinen kipu: muuri, joka täytyy murtaa

Olet ehkä kuullut jotakin sen tapaista kuin “ainoa asia, joka voi tehdä katkerasta ihmisestä vieläkin katkeramman on se, ettei hän pysty levittämään katkeruuttaan muihin”.

Me kaikki tiedämme, millaista on viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, joka ei pysty olemaan purkamatta toisille negatiivisuuttaan ja alakuloaan. On kuitenkin ilmiselvää, että sellainen henkilö kärsii.

Sinun kipusi on aivan yhtä hyväksyttävää kuin kenen tahansa muun. Jossain vaiheessa me kaikki olemme levittäneet negatiivisuutta itsemme ja läheistemme ympärille, kun meillä on ollut henkilökohtaisia vaikeuksia.

Muurit henkisen kipusi ympärillä

Tunneälykkyys on erittäin tärkeää näissä tilanteissa. Kaikki kaatuvat joskus, kokevat pettymyksiä ja petosta. Kun joku satuttaa meitä, suurin tunne on viha.

• Tämä viha kanavoituu hitaasti suruksi ja henkiseksi uupumukseksi. Tässä vihan vaiheessa olevat ihmiset etsivät aina syntipukkia.
• Jokainen meistä kohtaa tällaisia tilanteita. Jotkut ihmiset ovat taitavampia hallitsemaan tuskaa, kun taas toisille se on vaikeampaa.
• Ihmiset rakentavat suojamuurin ympärilleen suojellakseen itseään ja jopa hyökätäkseen sen turvin toisia vastaan.

Tunnista tunteet hallitaksesi niitä paremmin

Katkerana olemisen taito on suhteellisen yleistä nykyään. Lakkaamme toteuttamasta omaa emotionaalista vapauttamme ja olemasta objektiivisia, sekä huolehtimasta itsestämme tärkeimpänä asiana.

• Emotionaalinen vapaus on kykyä pukea tunteet sanoiksi, puhua siitä mikä meitä vaivaa ja mikä satuttaa meitä. Kätkemällä nämä negatiiviset tunteet olemme kuin tikittävä aikapommi, valmiina räjähtämään.
• Objektiivisuus on kykyä päästää irti vihasta, katkeruudesta ja muista negatiivisista tunteista, jotka ottavat meistä vallan ja aiheuttavat näin ollen vielä enemmän vahinkoa.
• Me kaikki tiedämme, että tuska saa toisinaan konkreettisen muodon, mutta ollaksemme vapaita meidän täytyy antaa anteeksi ja mennä eteenpäin.
• Itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä. Päinvastoin, se on taito, joka edistää hyvää sisäistä vuoropuhelua ja jonka avulla voimme kuunnella tarpeitamme, tunnistaa pelkojamme, parantumattomia haavoja ja huolia.
• Kun pidämme hyvää huolta itsestämme, se vahvistaa itsetuntoamme, ja tämä sisäinen hyvä olo heijastuu ympärillämme oleviin ihmisiin.

Aika parantaa kaikki haavat

Älä koskaan pidä kiinni tuskasta tai haudo vihaa. Se ei ole sen arvoista, sillä negatiiviset tunteet eivät paranna; ne voivat itse asiassa tehdä meidät sairaaksi.

• Mielipahassa roikkuminen ei koskaan ole hyväksi kenellekään. Kun siis käyt läpi vaikeita aikoja, valitse erittäin huolella sanasi ja eleesi, joita käytät toisten ihmisten seurassa. Joskus, tajuamatta sitä itsekään, saatat karkottaa ihmisiä ympäriltäsi.
• Toisaalta läheistemme täytyy myös tukea meitä sekä olla intuitiivisia ja empaattisia henkilökohtaista todellisuuttamme kohtaan.
• Meidän täytyy kyetä ottamaan vastaan heidän apunsa ja nähdä heidät voiman ja ymmärryksen lähteenä.

Aika parantaa haavat, mutta on kuitenkin muistettava, ettemme koskaan unohda. Haavat pysyvät mielessämme, mutta niitä voidaan muistella ilman sitä tuskaa, joka niihin joskus liittyi.