Silmänpohjan ikärappeuman aiheuttajat
Silmänpohjan ikärappeuma on silmäsairaus, jolle on ominaista asteittain etenevä keskeisnäön eli tarkan näön alueen heikkeneminen. Tämä vaikeuttaa yhä enemmän pienten yksityiskohtien näkemistä ja lukemista. Tässä artikkelissa katsomme, mitkä ovat silmänpohjan ikärappeuman aiheuttajat ja sen eri tyypit.
Sairautta kutsutaan ikärappeumaksi siksi, että se on merkittävän paljon yleisempi yli 50-vuotiailla ihmisillä kuin nuoremmilla. Normaalisti tila kehittyy hitaasti ajan myötä, mutta joskus se voi edetä nopeamminkin.
Tällä hetkellä useita tutkimuksia tehdään silmänpohjan ikärappeuman korjaamiseksi. Sairauden geneettisten tekijöiden ymmärtämisessä on edistytty. On myös joitakin lupaavia tutkimuksia liittyen terveiden solujen siirtämiseen ongelman korjaamiseksi.
Mikä on silmänpohjan ikärappeuma?
Silmänpohjan ikärappeuma liittyy erityisesti ongelmaan verkkokalvolla. Tämä on valoherkkä kudos, joka sijaitsee silmän pohjalla. Sen tehtävänä on muuntaa valo ja kuvat sähköimpulsseiksi, jotka välittyvät aivoihin.
Keltatäplä eli makula sijaitsee verkkokalvon keskellä. Se on keltainen piste, jonka tehtävänä on havaita pienimmät yksityiskohdat näköhavainnoissa. Silmänpohjan ikärappeuman kohdalla tämä keskeisnäkö heikkenee, mutta ääreisnäkö pysyy normaalina.
Sairaus on yleisempi tupakoivilla ja ylipainoisilla ihmisillä. Se on yleisempi myös korkeasta verenpaineesta, korkeasta kolesterolista ja diabeteksesta kärsivillä.
Silmänpohjan ikärappeuman eri tyypit
On olemassa kahdentyyppistä silmänpohjan ikärappeumaa: kosteaa ja kuivaa.
Kostea silmänpohjan ikärappeuma syntyy silloin, kun verisuonet kasvavat epänormaalilla tavalla verkkokalvossa. Nämä verisuonet ovat hauraita ja niistä tihkuu helposti verta ja nestettä. Tämä saa keltatäplän kohoamaan normaalia sijaintiaan ylemmäs, mikä vaurioittaa sitä ja se kuluu nopeasti.
Kostea tyyppi on kaikkein vakavin silmänpohjan ikärappeuman muoto. Yksi sen ensimmäisistä oireista on suorien linjojen näkeminen aaltoilevina.
Kuiva silmänpohjan ikärappeuma puolestaan on yleisin tämän sairauden muoto. Se ilmenee, kun makulan valoherkät solut alkavat rappeutua. Näkö sumenee, ja keskeisnäkö on yhä heikompi.
Se kehittyy kolmessa vaiheessa:
- Varhainen silmänpohjan ikärappeuma. Ensin ei ilmene mitään oireita. Verkkokalvon tarkastelu kuitenkin osoittaa, että sen alla on keltaisia kertymiä eli druseneita.
- Keskivaikea silmänpohjan ikärappeuma. Potilaan silmissä on joko paljon druseneita tai ne ovat isoja. Näkö voi olla sumea, ja potilas saattaa tarvita enemmän valoa lukemiseen.
- Pitkälle edennyt silmänpohjan ikärappeuma. Tässä vaihessa druseneita on paljon ja verkkokalvon keskiosassa on myös solu- ja kudosrappeumaa. Potilaan keskeisnäkö on läpikuultamaton ja sumea. Lukeminen ja kasvojen tunnistaminen on vaikeaa.
Silmänpohjan ikärappeuman aiheuttajat
Asiantuntijat eivät edelleenkään ole varmoja, mistä silmänpohjan ikärappeuma johtuu. Se liittyy luonnollisestikin kehon luontaiseen rappeutumiseen iän myötä, mutta tämän lisäksi ei tiedetä paljoakaan.
Sen verran tiedetään, että jotkut riskitekijät voivat nopeuttaa sairauden syntyä. Niistä tärkeimmät ovat:
- Sukurasite
- Tupakointi
- Ravitsemukseen liittyvät tekijät, kuten runsasrasvainen ruokavalio
- Valkoihoisilla on suurempi alttius
- Naissukupuoli
Tutustu myös: Mistä näön sumentuminen johtuu?
Diagnoosi ja ennuste
Tyypillisesti silmänpohjan ikärappeuma havaitaan näkötutkimuksessa. Testeihin kuuluvat seuraavat:
- Näkötarkkuustesti. Tämä mittaa potilaan näköä eri etäisyyksiltä.
- Tonometria mittaa silmien painetta erityisen laitteen avulla.
- Pupillien laajentuminen. Lääkäri laittaa tippoja potilaan silmiin pupillien laajentamiseksi. Sitten lääkäri tutkii verkkokalvoa ja näköhermoa suurennuslasin kanssa.
- Amslerin kartta -testi. Tämä kartta muistuttaa shakkilautaa. Potilas peittää kädellään toisen silmän ja katsoo mustaa pistettä kartan keskellä. Sitten hän toistaa harjoituksen toisella silmällä.
Kuivan silmänpohjan ikärappeuman ennuste on yleensä hyvä. Näön heikkeneminen ei vaikuta yleensä rajusti toimintakykyyn. Sitä vastoin kosteaan silmänpohjan ikärappeumaan liittyy usein vakavaa näön heikkenemistä, jolloin potilas ei kykene suoriutumaan tehtävistä joissa vaaditaan tarkkojen yksityiskohtien näkemistä.
Jos huomaat joitakin tässä artikkelissa mainituista oireista, mene lääkäriin. Lääkäri antaa vaivaan parhaan mahdollisen hoidon.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Mitchell, P., Liew, G., Gopinath, B., & Wong, T. Y. (2018). Age-related macular degeneration. The Lancet. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(18)31550-2
- Penfold, P. L., & Provis, J. M. (2005). Macular degeneration. Macular Degeneration. https://doi.org/10.1007/b138399
- Coleman, H. R., Chan, C. C., Ferris, F. L., & Chew, E. Y. (2008). Age-related macular degeneration. The Lancet. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(08)61759-6
- Brandl, C., Stark, K. J., Wintergerst, M., Heinemann, M., Heid, I. M., & Finger, R. P. (2016). Epidemiology of age-related macular degeneration. Ophthalmologe. https://doi.org/10.1007/s00347-016-0341-6
- Ambati, J., & Fowler, B. J. (2012). Mechanisms of age-related macular degeneration. Neuron. https://doi.org/10.1016/j.neuron.2012.06.018