REM-unen ominaispiirteet
REM-uni eli vilkeuni muodostaa 25 % unisyklistä. Tutkijat arvioivat REM-unen tapahtuvan 70-90 minuuttia nukahtamisen jälkeen. REM-unta esiintyy yön aikana monia kertoja unisyklin toistaessa itseään. Kuinka tämä kaikki tapahtuu ja mikä on ominaista REM-unelle? Tässä artikkelissa vastaamme näihin kysymyksiin ja esittelemme REM-unen ominaispiirteet. Lisäksi kerromme, miten REM-uni liittyy kognitiivisiin prosesseihin ja muistiin.
REM-uni
REM-uni on toinen unisyklin kahdesta vaiheesta, ja sitä ilmenee kaikilla nisäkkäillä, linnuilla sekä kaikilla muilla eläimillä, joilta löytyy käpyrauhanen.
Yleisimmät REM-unen ominaispiirteet ovat:
- Nopeat sattumanvaraiset silmien liikkeet
- Kehon lihasjännityksen väheneminen
- Selkounet
- Nopeat, alhaisen jännitteen aivoaallot
Kaikki nämä kemialliset ja sähköiset toiminnot saavat alkunsa aivorungosta. Lisäksi aivorunko vaikuttaisi liittyvän asetyylikoliinin välittämiseen, mikä rajoittaa histamiinin, serotoniinin sekä noradrenaliinin tuotantoa.
PGO-aallot eli ponto-geniculo-occipital -aallot saavat alkunsa aivorungosta, ja niitä esiintyy ennen ja jälkeen REM-unen. Ne saavuttavat suurimman voimakkuutensa näköaivokuoressa, mistä johtuu unien näkeminen ihmisen nukkuessa.
Tässä vaiheessa aivoenergiaa pääsee vapautumaan esimerkiksi glukoosi- ja happiaineenvaihdunnasta, jotka ovat käynnissä hereilläoloaikana.
REM-unen ominaispiirteet
REM-uni on kevyen unen vaihe. Jos ihminen herää tämän univaiheen aikana, hän muistaa näkemänsä unen usein täydellisesti ja herää valppaana ja hyvin levänneenä. Erektiot sekä epäsäännöllinen sydämensyke ja hengitys on hyvin tavallista tässä unen vaiheessa.
REM-uni on tyypillinen unen vaihe. Muita univaiheita ovat non-REM-uni, hitaan aallon uni tai syvä uni.
On tavallista, että yön aikana ihminen käy läpi neljästä viiteen REM-unen vaihetta. Siksi on myös hyvin yleistä herätä vain hetken päästä kun tämä vaihe on mennyt ohi. Tämän jälkeen on kuitenkin helppo nukahtaa uudelleen.
Tässä unen vaiheessa aivot erittävät MAO-entsyymiä eli monoamiinioksidaasia, joka katalysoi tiettyjen monoamiinivälittäjäaineiden oksidaatiota ja siten estävät liikkumista. Jos näin ei kävisi, ihminen liikkuisi unissaankin kuten hereillä ollessaan.
Jotkut saattavat herätä kesken REM-unen ja tuntea ahdistavaa lamaannuttavaa tunnetta sekä hallusinaatioita. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä unihalvaus.
REM-uni on tärkeää
- Unen aikana hermostollinen aktiivisuus uudelleenaktivoituu sekä vahvistuu.
- REM-uni tehostaa hippokampuksen, isoaivokuoren sekä talamuksen aktiivisuutta eli vahvistaa muistia ja oppimista.
- Fyysinen ja älyllinen aktiivisuus auttavat parantamaan REM-unta, joka taas vahvistaa oppimisprosesseja.
- REM-uni kypsyttää vastasyntyneen ja pienen vauvan neuraalisia yhteyksiä, minkä takia vauvat nukkuvat niin paljon.
REM-uni ja muisti
Eräiden tieteellisten tutkimusten mukaan REM-unella on tärkeä rooli muistin vahvistamisessa. Tutkijat ovat vetäneet ainakin seuraavanlaisia johtopäätöksiä:
- Univajeella on negatiivinen vaikutus muistin vahvistamiseen.
- Hyvien nukkumistottumusten ylläpitäminen vaikuttaa positiivisesti oppimiseen ja muistin vahvistamiseen.
- Erityisesti REM-uni liittyy muistiin ja oppimispotentiaaliin.
Näiden tietojen mukaan voidaan päätellä, että nukkuminen ja unien näkeminen vaikuttavat positiivisesti muistiin. Lisäksi niillä on suuri merkitys silloin, kun opiskelemme tai teemme töitä. Siksi hyvät yöunet ovat tärkeässä roolissa. Ne auttavat meitä muistamaan paremmin päivän aikana opitut asiat.
Toisten tutkijoiden mukaan tietoa on kuitenkin kerätty vasta melko vähän, ja pitää tehdä enemmän tutkimuksia, jotta voitaisiin vahvistaa edellä mainittuja päätelmiä.
Uni on elimistölle tärkeää
Lyhyesti sanottuna uni on ratkaisevassa roolissa kokonaisvaltaisen fyysisen ja psyykkisen terveyden kannalta. Tarvitsemme tarpeeksi unta saadaksemme lepoa, ja jotta oppiminen sekä muisti parantuisi samalla kun elimistön solut korjautuvat. Keho hoitaa kaiken muun.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- De Riquer, A. I. (2013). El trastorno de conducta del sueño rem. Revista Médica Clínica Las Condes, 24(3), 463-472.
- Reinoso-Suárez, F. (2005). Neurobiología del sueño. Revista de Medicina de la Universidad de Navarra, 10-17.
- Velayos, J. L., Moleres, F. J., Irujo, A. M., Yllanes, D., & Paternain, B. (2007). Bases anatómicas del sueño. In Anales del sistema sanitario de Navarra (Vol. 30, pp. 7-17).