Vakava neurokognitiivinen häiriö (dementia)

22 marraskuun, 2019
Neurokognitiivinen häiriö vaikuttaa muistiin, havaintokykyyn ja ongelmanratkaisutaitoihin. Tällaiseen sairauteen ei ole parannusta. Hyvä uutinen on se, että oireisiin on kuitenkin hoitokeinoja.

Vakava neurokognitiivinen häiriö, dementia, on sairaus, johon liittyy hermoston vahingoittumista ja aivojen toiminnan heikkenemistä. Ajan myötä siihen sairastunut ihminen menettää itsenäisyytensä jopa kaikista pienimmissä tehtävissä.

Neurokognitiivinen häiriö vaikuttaa pääosin ihmisen muistiin, havaintokykyyn ja ongelmanratkaisutaitoihin. Monet lääkärit viittaavat niihin ”neurokognitiivisina toimintoina”.

Kaikista selvimpiä neurokognitiivisia häiriöitä ovat muistinmenetys, dementia ja harhaluulot. Dementia, tai vakava neurokognitiivinen häiriö, ilmaantuu erityisesti yli 60-vuotiaille ihmisille.

Maailman terveysjärjestön keräämän tiedon mukaan maailmassa on noin 4,7 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät tästä sairaudesta.

Koska elinajanodote kohoaa nykyään, lisääntyvät sen myötä myös ikääntymisen seuraukset ja vakavasta neurokognitiivisesta häiriöstä on tullut maailmanlaajuinen ongelma. Valitettavasti tähän sairauteen ei ole parannusta. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että oireet voivat vähentyä oikeanlaisen lääkinnällisen hoidon avulla.

Vakava neurokognitiivinen häiriö

Oireet ja vaiheet

aivot ja stetoskooppi

Tällaisessa sairaudessa tapahtuu kognitiivisten toimintojen progressiivista heikentymistä. Se voi vaikuttaa vakavasti ihmisen elämänlaatuun.

Kun on kyse vakavasta neurokognitiivisesta häiriöstä, ilmestyvät pääoireet ihmisen henkisen toiminnan eri alueilla. Yksilö kokee autonomian ja aktiviteettien suorittamiskyvyn heikentymistä.

Seuraavat vakavat vammat ovat yleisiä:

On myös useita muita sairauteen liittyviä oireita, joita ihminen saattaa kokea. Hän voi saada hallusinaatioita, masentua tai jopa muuttua aggressiiviseksi tai harhaluuloiseksi.

Vakavan neurokognitiivisen häiriön kehitysprosessissa on kolme eri vaihetta, jotka kuvailemme nyt.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Alzheimerin ja dementian väliset erot

Sairauden alkuvaihe

Ensimmäisiin oireisiin liittyy lieviä ja asteittaisia ongelmia.

Ihminen alkaa ennen kaikkea unohdella asioita ja kokee sekavia hetkiä ajan tai tilan suhteen. Tällaiset kohtaukset eivät kuitenkaan ole vielä säännöllisiä.

Vakavan neurokognitiivisen häiriön keskivaihe

Seuraavaksi, kun aika kuluu, sairaus kypsyy ja sen esiintyminen on nyt paljon selvempää. Ajan myötä sairaudesta kärsivä ihminen ei pysty enää toimimaan kunnolla tai itsekseen. Siihen sisältyy yksinkertaisia tehtäviä, joita meidän on taipumus pitää itsestäänselvinä, kuten aamutoimia, ostoksilla käymistä tai laskujen maksamista.

Muistikatkoista tulee myös vakavampia ja säännöllisempiä. Ihminen saattaa kokea myös sekavuutta omassa kodissaan sekä lieviä muistinmenetyskohtauksia. Hän saattaa myös kokea kommunikointivaikeuksia.

Edennyt vaihe

Lopulta ihmisen tila pahenee progressiivisesti saavutettuaan vakavan neurokognitiivisen häiriön kaikista pisimmälle edistyneen vaiheen.

Sairaudesta kärsivä ihminen kokee lisääntyvässä määrin ongelmia päivittäisissä rutiineissaan. Hän saattaa myös osoittaa aggressiivista käyttäytymistä. Sitten lopulta hänestä tulee täysin muista riippuvainen ja epäaktiivinen.

Vakava neurokognitiivinen häiriö ja Alzheimer

neurokognitiivinen häiriö mummolla

Alzheimer on kaikista yleisin dementiamuoto. Tätä sairautta esiintyy 60-80 % diagnosoiduissa vakavan neurokognitiivisen häiriön sairaustapauksissa. Alzheimeriin tai mihinkään vakavaan neurokognitiiviseen häiriöön ei ole tällä hetkellä parannuskeinoa.

On kuitenkin useita hoitokeinoja, joissa keskitytään oireiden vähentämiseen. Siten parannamme tämän diagnoosin saaneiden ihmisten elämänlaatua. Nämä hoitokeinot voivat myös hidastaa sairauden kehittymistä.

Alzheimer on nykyään yksi biolääketieteen tutkimusten pääprioriteeteista.

Lue myös: Mitä on dementia, joka ei ole Alzheimerin tautia?

Vakava neurokognitiivinen häiriö: hoito

Kuten sanoimme aikaisemmin, vakavaan neurokognitiiviseen häiriöön ei ole (vielä) parannusta. Tämän sairauden progressiivinen kehitys on siis väistämätöntä ja hoitokeinot keskittyvät pelkästään elämänlaadun parantamiseen.

Lopuksi meidän tulisi mainita se, kuinka tärkeää sairaanhoitajien, lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden tekemä työ on, sillä kyseessä on monitekoinen sairaus. Pääasiallisen hoitajan rooli on perustavanlaatuista tämän sairauden hoitamisessa, sillä hän käsittelee sairauden kehittymistä. On erittäin tärkeää ehkäistä hoidosta tai sen sivuvaikutuksista johtuvia komplikaatioita.

Perheen tuki on tärkeää, sillä Alzheimerista kärsivän ihmisen ei pitäisi olla koskaan yksin. Toimintaterapia ja tukiverkosto voivat myös auttaa sairaudesta kärsivää.

Joissakin tapauksissa on tärkeää ehkäistä tiettyjä sairauden aiheuttamia sekundaarisia ongelmia kuten kohonnutta verenpainetta, kolesterolia tai liikalihavuutta. Ideana on toimia vastoin kaikkia riskitekijöitä, jotka saattavat altistaa ihmisen tälle sairaudelle.

Vakavan kognitiivisen häiriön oireisiin on myös muutamia hoitokeinoja. Näihin oireisiin saattaa kuulua muun muassa hallusinaatioita, harhaluuloja, masennusta tai aggressiota. Tällaisissa tapauksissa käytettyjä lääkkeitä ovat psykoosi-, masennus- ja kouristuslääkkeet.