Ravistellun vauvan oireyhtymä: syyt ja oireet
Ravistellun vauvan oireyhtymällä viitataan vauvan kaltoinkohtelusta johtuvaan pään alueen vammaan, jonka pääasiallisena syynä on vauvan väkivaltainen ravistelu. Ravistellun vauvan oireyhtymä vaikuttaa eniten muutaman kuukauden ikäisiin vauvoihin, mutta sitä voi esiintyä myös pienillä, enintään 3-4 vuoden ikäisillä lapsilla.
Vauvan voimakas ravistelu aiheuttaa aivosoluissa vahinkoa, joka estää vauvan aivoja saamasta riittävästi happea. Tämän seurauksena ravistellun vauvan oireyhtymä voi johtaa sisäiseen verenvuotoon ja mustelmiin, tai jopa parantumattomiin aivovaurioihin tai pahimmassa tapauksessa kuolemaan.
Ravistellun vauvan oireyhtymän oireet vaihtelevat vammasta kärsineen aivojen alueen mukaan, mutta se johtaa usein hajanaiseen vahinkoon hermosolun viejähaarakkeessa. Joissakin tapauksissa oireet ilmenevät selvästi jo lyhyen ajan sisällä, mutta toisinaan oireyhtymä voi myös aiheuttaa seurauksia pitkälläkin aikavälillä.
Miksi ravistellun vauvan oireyhtymä kehittyy ja miten sen voi estää? Monille tämä oireyhtymä on edelleen tuntematon tila ja siksi haluammekin listata alla sen tärkeimpiä syitä, varoitusmerkkejä ja muutamia suosituksia oireyhtymän riskin vähentämiseksi.
Ravistellun vauvan oireyhtymän syyt
Ravistellun vauvan oireyhtymän pääasiallisena aiheuttajana on vauvan väkivaltainen ravistelu, joka aiheuttaa vammautumista vauvan aivoissa. Äkkinäinen liike vauvojen herkissä aivoissa voi aiheuttaa tulehduksia, verenvuotoa ja mustelmia. Nämä taas puolestaan voivat johtaa vakavampiin vammoihin, jotka pahimmassa tapauksessa ovat kuolettavia.
Oireyhtymä ilmenee usein silloin, kun yksi vanhemmista tai vauvan hoitajista ravistelee vauvaa voimakkaasti saadakseen itkun loppumaan. Tämä kovaotteinen reaktio voi olla sekä tahaton onnettomuus, että tahallinen ja suunniteltu liike.
Riskitekijöitä
- Epärealistiset tavoitteet ja odotukset vauvasta ja vauvanhoidosta
- Nuoret vanhemmat tai yksinhuoltajuus
- Jatkuvasti stressaavat tilanteet ja olosuhteet
- Perheväkivalta
- Alkoholin ja muiden huumavien aineiden kulutus ja väärinkäyttö
- Epävakaat perhesuhteet
- Ahdistus ja masennus
Ravistellun vauvan oireyhtymän oireet
Ravistellun vauvan oireyhtymä ei yleensä aiheuta vauvan ruumiiseen fyysisiä ja näkyviä vammoja, sillä vain joissakin tapauksissa vauvaa saa kasvoihinsa mustelmia. Oireyhtymän seuraukset eivät aina ole välittömiä ja jälkitaudit voivat kehittyä asteittain vammautuneesta aivojen alueesta riippuen.
Ravistellun vauvan oireyhtymän yleisimpiä merkkejä ja oireita ovat muun muassa:
- Vauvan äärimmäinen ärtyneisyys
- Vauvan kehon jäykkyys ja kankeus
- Kalpea tai sinertävä iho
- Kouristukset
- Halvaus
- Hengitysvaikeudet
- Vauvan vaikeudet pysyä hereillä
- Vähentynyt ruokahalu
- Laajentuneet pupillit
- Rikkoutuneet verisuonet silmissä
- Vauvan lihaksiston matala jänteys
- Oksentelu ja anoreksia
Sinua voi myös kiinnostaa tämä artikkeli: Mitä teen, kun lapsi löi päänsä?
Lievissä ravistellun vauvan oireyhtymässä varoitusmerkkejä ei yleensä ole edes nähtävissä. Lapsella voi kuitenkin myöhemmässä vaiheessa ilmetä ongelmia sekä fyysisessä että psyykkisessä terveydessä ja käyttäytymisessä.
Komplikaatiot
Vauvan voimakas ravistelu, kesti se sitten vain lyhyen ajan, voi johtaa peruuttamattomaan aivovaurioon. Myös monissa pahoinpitelytapauksissa samainen oireyhtymä on johtanut vauvan tai pienen lapsen kuolemaan. Oireyhtymästä selviytyneet lapset vaativat aina lääkärin hoitoa seuraavilta komplikaatiolta välttyäkseen:
- Näköongelmat tai sokeus
- Mielenterveyden heikkeneminen
- Oppimis- ja käyttäytymisongelmat
- Fyysiset tai henkiset vammautumiset
- Kouristelu ja vapina
- Aivohalvaus
Ravistellun vauvan oireyhtymän ehkäisy
Yksi tavanomaisimmista keinoista ehkäistä ravistellun vauvan oireyhtymää on vanhemmuuskurssin ottaminen erityisesti silloin, kun kyseessä on ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tuleva pariskunta. Tämäntyyppiset kurssit ja terapiat auttavat ymmärtämään, miksi vauvaa ei saa ravistella ja miten vauvan itkua pystytään käsittelemään oikein.
Monet vanhemmat ravistelevat vauvaansa, koska he eivät tiedä mistä vauvan itku johtuu ja miten se saadaan hallintaan. Lisäksi jotkut vanhemmat ovat täysin tietämättömiä siitä, miten vakavia seurauksia vauvan ravistelulla voi olla.
Myös mielenterveysalan ammattilaisilta voidaan pyytää apua. Esimerkiksi psykologi tai psykiatri voi opettaa strategioita, jotka auttavat hillitsemään ja kontrolloimaan vanhemmuuden tuomia negatiivisia tunteita ja jatkuvaa stressiä.
Lue myös: 7 syytä käydä psykologilla
Vinkkejä vauvan itkun hallintaan ja lopettamiseen
- Varmista onko vauvalla nälkä ja imetä aina tarvittaessa.
- Varmista onko vauvalla kylmä vai kuuma; viilennä vauvaa kuumassa ja lämmitä kylmässä.
- Tarkista vauvan vaippa ja vaihda se aina tarpeen mukaan.
- Mittaa vauvan lämpötila kuumeen varalta ja tarkista, esiintyykö vauvalla muita oireita.
- Syötä vauvaa hitaasti ja röyhtäytä aina ruokailun jälkeen.
- Tuudita tai keinuta lasta sylissä tai kehdossa.
- Kävelytä vauvaa rattaissa.
Jos mikään edellä mainituista keinoista ei toimi, pysy rauhallisena ja hengitä syvään. Näissä tapauksissa on parasta, että vauva laitetaan takaisin omaan pinnasänkyynsä tai leikkikehäänsä ja vauvan annetaan yksinkertaisesti itkeä itkunsa pois. Tällöin on myös hyvä hetki pyytää tukea perheenjäseneltä tai ystävältä. Jos vauva vain jatkaa itkemistä, käänny tällöin lastenlääkärin puoleen, sillä loputon itku voi olla merkki sairaudesta.
Lopuksi
Ravistellun vauvan oireyhtymä on seurausta väkivaltaisesta vauvan ravistelusta esimerkiksi turhautumisen tai vihan vallassa silloin, kun vauva ei lopeta itkemistä. Vaikka tämä oireyhtymä ei aina näyttäisikään välittömiä vaaran merkkejä, voi se aiheuttaa lapsen aivoille vakavia terveysongelmia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Alvarado Guevara, A., & Garro Vargas, K. (2008). El síndrome del niño sacudido. Medicina Legal de Costa Rica, 25(1), 37-42. https://www.scielo.sa.cr/scielo.php?pid=S1409-00152008000100004&script=sci_arttext
- Lafuente Sánchez, J. V. (2005). Daño axonal difuso: Importancia de su diagnóstico en neuropatología forense. Cuadernos de Medicina Forense, (41), 173-182. http://scielo.isciii.es/pdf/cmf/n41/revision.pdf
- Rufo Campos, M. (2006). El síndrome del niño sacudido. Cuadernos de Medicina Forense, (43-44), 39-45. http://scielo.isciii.es/scielo.php?pid=S1135-76062006000100003&script=sci_arttext&tlng=pt
- Pérez, J. G., CASERO, J. L., & HUERTAS, J. A. D. (2003). Síndrome del niño zarandeado. Maltrato. Una nueva reflexión para un viejo problema, 2(1), 13. https://www.bienestaryproteccioninfantil.es/imagenes/tablaContenidos03SubSec/Revista_Vol2_Num1.pdf#page=8
- Domínguez, T. N., & Guinea, S. F. (2008). Síndrome del bebé sacudido:¿ Es posible el diagnóstico diferencial?. Psicopatología Clínica Legal y Forense, 8(1), 107-128. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=3238788
- Monsalve-Quintero, D. S., & Alvarado-Romero, H. R. (2010). Efecto de una intervención educativa dirigida a cuidadores de niños menores de dos años sobre la prevención del síndrome del niño sacudido. Investigación en Enfermería: Imagen y Desarrollo, 12(1), 43-58. https://www.redalyc.org/pdf/1452/145216903004.pdf