Monisikiöraskauden osakeskeytys: toimenpide ja riskit

Monisikiöraskauden osakeskeytys on operaatio, jota tehdään yhä useammin. Se on menetelmä, jossa sikiöiden määrää vähennetään monikkoraskaudessa eli silloin, kun nainen odottaa kaksosia, kolmosia, nelosia jne.

Syy toimenpiteen tekemiseen on se, että monisikiöraskaudet ovat paljon suurempi riski kuin yksikköraskaudet. Ne voivat vaikuttaa odottavaan äitiin haitallisesti ja aiheuttaa komplikaatioita myös vauvassa.

Tällainen interventio siis lisää synnytyksen onnistumisen todennäköisyyttä. Tässä artikkelissa kerromme lisää tästä menetelmästä ja siitä, miten tällaista päätöstä voi käsitellä.

Mitä monisikiöraskauden osakeskeytys pitää sisällään?

Ennen kuin kerromme itse toimenpiteestä, meidän on kerrottava miksi tämä menetelmä on joskus tarpeen. Monikkoraskaus on sellainen raskaus, jossa kohtuun kehittyy yhtä aikaa kaksi tai useampia alkioita.

Nämä alkiot voivat olla peräisin yhden munasolun hedelmöittymisestä (monotsygoottinen raskaus) tai kahden munasolun hedelmöittymisestä (ditsygoottinen raskaus). Toisin sanoen monikkoraskaudessa kehittyy kaksoset, kolmoset, neloset tai vielä useampia vauvoja.

Aísa Reproducción y Biotecnología -artikkelin mukaan monikkoraskauksiin liittyy suurempi komplikaatioiden ja kuoleman riski sekä äidillä että alkioilla. Arvioiden mukaan äidin komplikaatiot ovat 3–7 kertaa yleisempiä kuin yksikköraskauksissa.

Tästä syystä riskejä ei toisinaan voida sallia ja monisikiöraskauden osakeskeytys on paras lääketieteellinen ratkaisu. Monikkoraskauksia ilmenee usein avustetuissa lisääntymismenetelmissä. Tämä vain pahentaa ongelmaa, sillä päätös on vaikeampi.

Monisikiöraskauden osakeskeytys tarkoittaa sitä, että yhden tai useamman sikiön kehitys keskeytetään.

Asiantuntijat suosittelevat tätä menetelmää silloin, kun riski on hyvin korkea sekä äidille että vauvoille. Tarkoituksena on parantaa raskauden olosuhteita, jotta ainakin yksi tai kaksi tervettä vauvaa syntyisi.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä artikkeli: Hedelmöityshoidot

Milloin monisikiöraskauden osakeskeytystä suositellaan?

Monisikiöraskauden osakeskeytystä suositellaan korkean riskin monikkoraskauksissa. Kuten Reproducción Asistida -julkaisu osoittaa, näin tapahtuu usein silloin, kun alkioita on yli kolme (kolmoset tai neloset).

Kaksosten tai edes kolmosten odottaminen ei ole niin suuri riski silloin, jos äidillä on hyvä terveydentila. Riski kasvaa tietyissä tilanteissa, kuten silloin kun yhden sikiön kasvu kohdun sisällä hidastuu. Monisikiöraskauden osakeskeytys tehdään myös ennenaikaisen synnytyksen välttämiseksi.

Toinen syy siihen, miksi tätä tekniikkaa suositellaan, on kardiovaskulaaristen komplikaatioiden ehkäiseminen äidillä. Sillä pyritään estämään myös verenvuoto ja kohdun seinämän repeäminen.

Perheet saattavat myös itse pyytää monisikiöraskauden osakeskeytystä, erityisesti taloudellisissa vaikeuksissa, vaikkakin tämä on jossain määrin monimutkaisempi asia.

Tutustu myös: Indusoitu abortti: mitä kaikkea siihen liittyy

Miten monisikiöraskauden osakeskeytys tehdään?

Monisikiöraskauden osakeskeytys on interventio, joka tehdään usein raskauden alussa. Ihannetapauksessa se tehdään viikon 10 ja 13 välillä, ensimmäisen ultraäänikuvauksen jälkeen.

Pääasiallinen syy siihen, miksi tätä ei tehdä aiemmin, on se, että alkiot saattavat kutistua ensimmäisten viikkojen aikana. Lisäksi on mahdotonta arvioida tiettyjä ultraäänessä näkyviä piirteitä ennen viikkoa 12.

Esimerkkinä niskapoimu ja sydämensyke. Nämä parametrit antavat lääkärille viitteitä epäillä sitä, että raskauteen liittyy suuri riski. Näiden viikkojen aikana määritellään myös, ovatko sikiöt peräisin samasta munasolusta ja onko niillä yhteinen istukka.

Monisikiöraskauden osakeskeytys on samankaltainen operaatio kuin amniosenteesi eli lapsivesipisto. Yleensä se tehdään paikallispuudutuksessa.

Vaihtoehtona on kaksi reittiä: emätin ja vatsa. Lääkäri vie neulan jommankumman reitin kautta siihen sikiöön, joka poistetaan. Apuna neulan ohjaamisessa käytetään samanaikaisesti ultraääntä.

Kun lääkäri on yltänyt sikiöön, hän injektoi kaliumkloridiliuosta sen rintaan, mikä saa sikiön sydämen pysähtymään. Kohdun kudokset sitten absorboivat uudelleen sikiön, eli sitä ei tarvitse poistaa.

Miten lääkärit valitsevat poistettavan sikiön?

Monisikiöraskauden osakeskeytystä on kahdenlaista riippuen siitä, valitaanko poistettavat sikiöt vai ei.

Ensimmäinen muoto on selektiivinen osakeskeytys. Tämä on paras vaihtoehto silloin, kun yhdellä sikiöistä on jo poikkeavuuksiin viittaavia piirteitä, esimerkiksi synnynnäisiä vikoja tai kehityshäiriö. Tarkoituksena on poistaa tämä sikiö, koska sen selviytymismahdollisuudet ovat heikommat.

Toinen muoto on ei-selektiivinen osakeskeytys. Tämä tehdään valitsematta ennalta mitään yhtä sikiötä. Lääkäri poistaa sen sikiön, johon on helpoin päästä käsiksi neulan kanssa sen työntämiseksi sikiön rintakehään.

Menetelmän mahdolliset riskit

Cuban Journal of Obstetrics and Gynecology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan monisikiöraskauden osakeskeytys on turvallinen menetelmä. Koko raskauden keskeytyminen on 5–6 %:n luokkaa.

Jos sitä ei tehdä, keskenmenon riski on tätä suurempi. Lisäksi äidin ja eloonjäävän sikiön riskit riippuvat siitä, milloin osakeskeytys tehdään ja onko sikiöillä yhteinen istukka.

Kummassakin tapauksessa monisikiöraskauden osakeskeytys parantaa jäljelle jäävien sikiöiden selviytymismahdollisuuksia, koska ne saavat enemmän tilaa kehittyä ja niiden ravinnonsaanti paranee.

Mutta myös riskejä on. Lapsiveden sisäinen verenvuoto ja infektio ovat mahdollisia. Lisäksi synnytys tapahtuu ennen 37:ää viikkoa lähes 75 prosentissa tapauksia. On myös tärkeää huomioida, että monisikiöraskauden osakeskeytys voi vaikuttaa odottavaan äitiin psyykkisesti.

Monisikiöraskauden osakeskeytys on vaikea päätös

Monisikiöraskauden osakeskeytys on vaikea päätös kaikille vanhemmille. On normaalia, että vanhemmat haluavat kaikkien vauvojen syntyvän. Tästä syystä päätös aiheuttaa aina epäröintiä.

Toisinaan vanhemmat päätyvät tähän ratkaisuun muista syistä, kuten taloudellisista vaikeuksista johtuen. Kaikki tämä tekee siitä stressaavan toimenpiteen, johon on hankala ryhtyä ja jolla on valtava psyykkinen vaikutus. Tästä syystä on aina parasta konsultoida useampaa asiantuntijaa. Tilannetta voi olla hyvä käydä läpi myös psykologin kanssa.

On tärkeää, että perhe saa läheisten tuen. Myös muiden saman tilanteen läpikäyneiden vanhempien mielipide voi olla hyödyllinen.