Misofonia: miten sen kanssa voi elää?

Misofonia on yksi sellaisista oireista, jotka ovat näkymättömiä lähes kaikille ihmisille. Tästä vaivasta kärsivät elävät todellista kidutusta sellaisten pienten tilanteiden kanssa, jotka ovat muille merkityksettömiä; esimerkiksi toisen ihmisen pureskelun tuottama ääni, sateen ropina tai kynällä kirjoittamisesta lähtevä ääni.

Pahinta tässä häiriössä on se, että monet terveydenhuollon ammattilaiset eivät anna riittävää tunnustusta niille, jotka kärsivät misofoniasta. Nämä ihmiset leimataankin usein syyttä maanisiksi, bipolaarisiksi tai skitsofreenisiksi ihmisiksi.

Misofonian kanssa eläminen on todellinen voimannäyte, sillä ensinnäkin tämän ongelman ympärillä velloo varsin yleisiä väärinkäsityksiä ja toiseksi siitä kärsivät ihmiset kohtaavat päivittäisessä elämässään ärsykkeitä, joita he eivät voi yksinkertaisesti sietää. Lisäksi tälle selektiiviselle äänien herkkyydelle ei ole olemassa yhtä oikeaa hoitoa.

Mitä on misofonia?

Termi “misofonia” tarkoittaa vihaa ääntä kohtaan. Se on häiriö, jossa ihminen kohdistaa päivittäiseen normaaliin meluun suhteettomia hylkimisreaktioita. Se määritellään akustisen herkkyyden patologiseksi muodoksi.

Kun ihminen, joka kärsii tästä vaivasta, kuulee tiettyjä ääniä, hän tuntee ärsytystä ja haluaa huutaa tai esimerkiksi lyödä jotain. Jopa pelkkä hengenveto tai sormen napsahtaminen voi aiheuttaa tällaisessa ihmisessä vihaa, ahdistusta ja paniikkia.

Kaikki misofoniasta kärsivät eivät ole herkkiä samoille äänille. Ruokaan liittyvät äänet, kuten pureskelu, imeminen tai nieleminen, ovat yleensä niitä, jotka häiritsevät eniten. Muutkin äänet voivat kuitenkin olla yhtä ärsyttäviä, kuten tuolin natina tai kynän suhina paperilla.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: 5 tapaa, joilla melu vaikuttaa terveyteen

Misofonian syyt ja oireet

Misofonia tunnustettiin lääketieteelliseksi kokonaisuudeksi vasta 1990-luvun aikana, mutta tiede ei ole sitä vielä tänä päivänäkään täysin sairaudeksi hyväksynyt. Tällä hetkellä vain harvat lääkärit katsovat olevansa päteviä diagnosoimaan misofoniaa.

Kaikki viittaa siihen, että tästä sairaudesta kärsivillä ihmisillä on neurologinen ongelma. Saatavilla olevien tietojen mukaan näillä henkilöillä esiintyy epätavallista aktiivisuutta etummaisessa aivosaarekkeessa. Ilmeisesti misofoniasta kärsivillä ihmisillä esiintyy poikkeavuuksia sellaisten tunteiden käsittelyssä, joita henkilö havaitsee.

Tämä ongelma luokitellaan oireeksi, eikä itsessään kliiniseksi kokonaisuudeksi. Misofonia ilmaantuu yleensä lapsuuden loppupuolella, mutta voi toisaalta syntyä missä iässä tahansa. Äärimmäisen selektiivisen ääniherkkyyden ja sen aiheuttaman ahdistuksen lisäksi tästä tilasta ei ole löydetty muita näkyviä oireita.

Lääketiede ei ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt määrittelemään erityisiä testejä sen selvittämiseksi, kärsiikö joku misofoniasta vai ei. Diagnoosi voidaan suorittaa vain niiden reaktioiden perusteella, joita yksilö kohdistaa tiettyihin ääniin. Vaikka tietyt melut ja äänet saattavat ärsyttää monia ihmisiä, oikean diagnoosin avulla asiantuntija pystyy määrittelemään milloin on kyse todellisesta misofoniasta, sillä tästä häiriöstä kärsivillä ihmisillä esiintyy melun tai äänen tasoon verrattuna täysin suhteettomia reaktioita.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Kuinka päästää irti pakkomielteisestä ajatuksesta

Misofonian kanssa eläminen

Misofonia muuttaa täysin ihmisen elämää. Yksi ensimmäisistä seurauksista on sosiaalinen syrjäytyminen ja lähipiirin tukiverkon menettäminen. Koska misofoniasta kärsivä henkilö ei yleensä siedä toisen henkilön tuottamia arjen ääniä, hän on pakotettu ottamaan etäisyyttä lähipiirinsä välttääkseen näitä ääniä ja äänistä syntyvää voimakasta ahdistuksen tunnetta.

Tilanne voi olla erittäin ylivoimainen ja estää ihmistä työskentelemästä kodin ulkopuolella, koska tämä tarkoittaa altistumista loputtomille äänille. Mahdottomuus eliminoida sellaisia päivittäisiä ääniä, kuten tietokoneen näppäimistön äänet tai toisen ihmisen hengitys, rajoittaa näiden ihmisten sosiaalista integraatiota ympärillä oleviin tilanteisiin.

Tästä ikävästä ja epämiellyttävästä vaivasta kärsivät ihmiset päättävät toisinaan käyttää kuulokkeita ja kuunnella esimerkiksi musiikkia koko ajan, sillä useimmat eivät ärsyynny musiikin tuottamasta melodisesta äänestä. Tämä strategia antaa heille mahdollisuuden ottaa etäisyyttä ympäristöstään ja melusta. Jotkut turvautuvat myös melua vaimentaviin korvatulppiin tai jopa kypärään.

Voiko asialle tehdä jotain?

Misofoniaan ei tällä hetkellä ole hoitokeinoa. Tätä vaivaa koskevia tutkimuksia on kuitenkin meneillään eri puolilla maailmaa.

On suositeltavaa, että misofoniasta kärsivä henkilö pyrkii kehittämään mukautuvaa käyttäytymistä; toisin sanoen turvautumaan sellaisten strategioiden kehittämiseen, joiden avulla henkilön ei tarvitsisi eristäytyä sosiaalisesti, eikä samalla myöskään elää jatkuvassa kärsimyksessä. Psykoterapia on myös erittäin suositeltava hoitomenetelmä näissä tapauksissa.

Erilaisten strategioiden ja psykoterapian lisäksi meditaatio- ja rentoutustekniikat voivat myös auttaa. Nämä tekniikat tarjoavat tehokkaita työkaluja ahdistuksen käsittelemiseen negatiivisten tunteiden noustessa esiin. Lisäksi kannattaa keskustella asiasta läheisten kanssa, jotta lähipiiri on tilanteesta ajan tasalla ja ymmärtää, millaisia tunteita ja ajatuksia toinen on käymässä läpi.