Lopeta liiallinen uhrautuminen toisten vuoksi

Ongelma yksipuolisessa toisten palvelemisessa on se, että tyhjennät itsesi antaaksesi kaiken, mutta et saa itse mitään takaisin. Ansaitset enemmän ihmissuhteiltasi.

Liiallinen uhrautuminen toisten vuoksi, tai “Wendy-syndroomana” tunnetulla ilmiöllä, on juuret nykypäivän psykologiassa.

Huolimatta siitä, että tätä syndroomaa ei tunnisteta häiriönä diagnosoivan psykologian oppikirjoissa, siinä on kuitenkin kyse tietyistä asioista, jotka voidaan nähdä kliiniseltä kannalta sellaisina, että ne vaativat hoitoa.

Jos keskität olemassaolosi siihen, että huolehdit toisesta ihmisestä, aiheutat itsellesi hitaasti etenevän itsetuhon prosessin. Itsetunnon menetys tai äärimmäinen fyysinen ja henkinen uupumus voivat helposti ajaa sinut masennukseen.

Klassisessa kirjallisuudessa on ollut useita ja todellisuuteenkin perustuvia arkkityyppejä, jotka ovat avuksi tämän käytöksen kuvaamisessa. “Wendy-syndrooma”, “Peter Pan -syndrooma”, “Othello-syndrooma” ja “Liisa Ihmemaassa -syndrooma” ovat kaikki sellaisia häiriöitä, ongelmia ja käyttäytymistapoja, joissa fiktiona kuvatut ilmiöt voidaan havaita todellisissa ihmissuhteissa.

Jatkuva uhrautuminen ja sen tarve vaikuttaisi olevan kaikkein tavallisin näistä ilmiöistä.

Moni nainen omaa tämän tarpeen, mutta ei siksi, että se olisi pakko. He tuntevat näin siksi, että he ovat nähneet saman toistuvan jo sukupolvien ajan ja kokevat siten itsekin tällä tavalla.

Ajatellaan, että ihminen joka huolehtii toisesta ja palvelee häntä, rakastaa. Jos annat itsesi toiselle, tämä vaikuttaa poikkeukselliselta rakastamisen tavalta. Joskus on kuitenkin helppo unohtaa eräs asia, nimittäin tämä: ihminen, joka antaa, ansaitsee myös saada.

Tässä kohtaa alkavat sitten nousta esille eräät ongelmat, nimittäin tunnetason ristiriidat ja suru. Tällä kertaa kerromme asiasta tarkemmin, ja kutsummekin sinut miettimään syvällisemmin aihetta nimeltään liiallinen uhrautumisen tarve ihmissuhteissa.

Wendy-syndrooma, eli lisääntyvä oman itsensä kieltäminen

Tämä syndrooma on, kuten jo mainitsimmekin, lähtöisin nykypäivän psykologiasta. Sen oireet ovat hyvin selkeät:

• Ajattelet, että rakastamisessa on ennen kaikkea kyse toisen ihmisen palvelemisesta.
• Pitkän aikaa tämän tyyppiset ihmissuhteet voivat itse asiassa tuntua hyvältä. Näin sinä ymmärrät rakkauden.
• Sinua ei huoleta aivan alussa se, että toiset ihmiset eivät välitä sinusta yhtä paljon. Sinä ainoastaan tiedät, että kumppanisi on sinun rakastamasi ja tuntee olonsa hyväksi. Tällä tavalla sinäkin tunnet olosi hyväksi.
• Teet näin siksi, että ympärilläsi olevat ihmiset eivät suuttuisi tai olisi poissa tolaltaan. Yrität edistää ulkoista tasapainoa, mutta unohdat samalla oman tasapainosi.
• Vähitellen sitten huomaat, että toiset pitävät jokaista vaivannäköäsi ja tekoasi “normaalina”. Tämä voi edetä siihen pisteeseen, että toisista tulee tyrannimaisia ja vaativia.

Jos olet sitä mieltä, että omalla kohdallasi on tätä syndroomaa, kiinnitä huomiota eräisiin asioihin, jotka sinun kannattaisi elämässäsi muuttaa. Kerromme näistä enemmän seuraavassa.

Uhrautuminen ei ole rakkautta, vaan rakkaus on antamista ja saamista

Moni on kasvatettu sen idean puitteissa, että jotta voisit rakastaa, sinun täytyy päästää irti eräistä asioista, jotta suhteen voisi tehdä kiinteäksi. Jos haluat itsellesi toisen ihmisen, sinun täytyy “sietää” monia asioita. Uhrautuminen on pakollinen pahe.

Sinut on ehkä myös saatu uskomaan, että täytyy sanoa “kyllä”, vaikka haluaisit sanoa “ei”. Alat asettaa etusijalle toisia ihmisiä oman itsesi kustannuksella.

Jos olet sisäistänyt nämä ideat omaan ajattelutapaasi, alat hajota taakan painaessa hartioitasi:

• Rakkaudessa ei ole kyse luopumisesta. Jos luovut, sinusta tulee vain oman itsesi uhri.
• Rakastavassa parisuhteessa ollaan kypsiä ja tietoisia. Molemman osapuolen tulee tietysti antaa, mutta on myös tärkeää saada.
• Rakkaudessa on kyse tiimin muodostamisesta sekä vahvuuksien, kiinnostuksen kohteiden ja tarpeiden koordinoinnista.
• Wendy-syndroomassa on aina yksi ihminen joka antaa, ja toinen joka saa. Yksi voittaa ja toinen häviää vähitellen.
• Suuri ongelma on se, että henkilö ei edes tajua tilannetta. Suhteen alussa tunnet itsesi onnelliseksi, kun välität toisesta, huolehdit hänestä sekä palvelet häntä jokaista yksityiskohtaa koskien. Näin voit maksimoida kyseisen ihmisen hyvinvoinnin.
• Kuukausien tai vuosien kuluttua alat kuitenkin huomata, että jokin on vialla. Uhrautuminen on tapa. Lopulta sinut otetaan itsestäänselvyytenä, sinua ei arvosteta, ja sinulta vaaditaan yhä enemmän.

Et voi antaa itsesi vajota tähän vaikeaan ja onnetonta oloa tuovaan ansaan.

Kuinka voit keskittyä muun tyyppisiin tunnetason suhteisiin

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein neuvomme tätä asiaa koskien on seuraava: älä koskaan ole mitään muuta kuin oma itsesi. Toimi näin siitä huolimatta, kuinka paljon rakastat toista osapuolta. Jos et näin tee, ennemmin tai myöhemmin käy niin, että turhautuneisuus, epämukavuus ja onnettoman olon tunne astuvat esiin.

Huolehtiminen, suojeleminen, antaminen, itseltä tiettyjen asioiden kieltäminen… Nämä ovat OK, mutta kumppanisi tulisi myös pitää sinusta huolta, antaa sinulle asioita sekä kieltää itseltään jotakin sinun vuoksesi. Huolimatta kaikesta tästä, muista kuitenkin yksi asia: oman itsensä kieltämisen tulisi tapahtua vain silloin, jos on kyse parisuhteen osapuolten yhteisestä hyvästä.

• Älä pyydä anteeksi jotakin sellaista, joka ei ole sinun vastuutasi.
• Suurin pelko joka tämän syndrooman kanssa kamppailevilla on se, että heidät hylätään. Jotta voisit estää tätä tapahtumasta, saatat siis tehdä kaikkesi (tilanteen ei koskaan tulisi antaa mennä näin äärimmäiseen laitaan).
• Sinun tulee oppia olemaan onnellinen omillasi. Nauti omasta seurastasi niin paljon että tiedät, että mikäli jäät yksin, maailmasi ei siihen lopu.
• Opi myös korjaamaan omia ajatuskuvioitasi, ja tee näin etenkin sellaisten kuvioiden kohdalla, jotka tuovat sinulle kärsimystä. Näin pystyt helpommin luomaan sellaisia uusia tunteita, jotka tekevät sinusta vahvemman ja uhrautuminen jää vähemmälle.
• Ota itsesi irti sellaisista käsityksistä kuin nämä seuraavat: “Jos välitän tästä ihmisestä enemmän, hän tulee rakastamaan minua enemmän”, “On parempi, että luovun tästä asiasta, jotta toinen ihminen näkee, kuinka paljon minä häntä rakastan”.
• Lopeta kaikkien toiveidesi, halujesi ja energiasi heijastaminen toiseen ihmiseen. Tee näin vain siinä määrin, että se on reilua. Sinä ansaitset minun rakkauteni, ja minä ansaitsen sinun kunnioituksesi.

Muista, että rakkaudessa tulee olla arvokkuutta. Älä siis koskaan hyväksy tilannetta, joka on tätä vähemmän – opettele saamaan ja taistelemaan oman henkilökohtaisen arvokkuutesi vuoksi.