Karsinoidioireyhtymän syyt, oireet ja hoito

16 huhtikuu, 2021
Karsinoidioireyhtymän pääasiallisia oireita ovat punastuminen, kuumat aallot, sydämen tiheälyöntisyys ja ripuli. Tässä artikkelissa kerromme, miksi näin tapahtuu ja kuinka tätä sairautta voidaan hoitaa onkologian avulla.

Karsinoidioireyhtymällä viitataan karsinoidikasvainten aiheuttamien komplikaatioiden oireisiin ja merkkeihin. Ne erittävät usein kemikaaleja, kuten serotoniinia.

Tämä ei ole yleisin syöpätyyppi, mutta tällaiset kasvaimet ja karsinoidioireyhtymä voivat olla melko aggressiivisia. Potilaat kokevat usein hengenahdistusta ja jopa sydämen tiheälyöntisyyttä.

Tässä artikkelissa kerromme kaiken, mitä karsinoidioireyhtymästä tulisi tietää sekä kuinka sitä hoidetaan.

Mikä karsinoidioireyhtymä on?

Tämä oireyhtymä koostuu käytännössä katsoen oireista, jotka johtuvat kasvaimen vapauttamien tiettyjen aineiden toiminnasta. Revista Médica de Costa Rica y Centroamerica -lehden julkaiseman artikkelin mukaan useimmat karsinoidikasvaimet syntyvät ruoansulatuskanavan neuroendokriinisoluista.

Arviot osoittavat, että noin 50 % kaikista ohutsuolisyöpätapauksista on tätä tyyppiä. Sitä voi kuitenkin esiintyä myös keuhkoissa, haimassa ja maksassa. Karsinoidioireyhtymä vaikuttaa vain noin 8 %:iin tällaisen kasvaimen saaneista potilaista.

Oireyhtymä on itse asiassa yleisempi sellaisilla potilailla, joilla on laajoja etäpesäkkeitä maksassa. Kasvain vapauttaa aineita, kuten serotoniinia, histamiinia ja prostaglandiinia. Nämä kaikki voivat vaikuttaa useisiin kehonosiin ja siten johtaa karsinoidioireyhtymälle ominaisiin oireisiin.

Karsinoidioireyhtymän oireet

Mayo Clinic -terveysjärjestön asiantuntijoiden mukaan karsinoidioireyhtymän tavallisin oire on ihon punoitus. Sitä esiintyy yleensä kasvoilla ja rintakehässä. Tämä johtuu siitä, että useat jo mainitsemamme kemikaalit laajentavat verisuonia.

Punoitusta esiintyy äkillisesti ja se kestää minuuteista tunteihin. Se on toisinaan tiettyjen verisuonia laajentavien tekijöiden, kuten liikunta tai alkoholi, laukaisema. Siihen liittyy myös oireita, kuten alhainen verenpaine, huimaus ja väsymys.

Ripuli on yksi tavallinen oire, varsinkin kun kasvain vapauttaa serotoniinia. Tämä johtuu siitä, että serotoniini saa suoliston liikkumaan. Uloste on siten tavallisesti vetistä ja vatsakramppeja voi esiintyä.

Karsinoidioireyhtymä aiheuttaa myös sydämen tiheälyöntisyyttä ja hengenahdistusta. Se on samankaltainen kuin ahdistuskohtaus. Toisilla esiintyy tavallista suurempia seksihaluja, sydämen sivuääniä sekä hengityksen aiheuttamia ylimääräisiä ääniä.

Karsinoidioireyhtymä voi aiheuttaa vatsakipua.
Karsinoidioireyhtymästä johtuva ripuli syntyy serotoniinin liiallisesta vapautumisesta, mikä vaikuttaa suoliston liikkuvuuteen.

Karsinoidioireyhtymän mahdollisia komplikaatioita

Karsinoidioireyhtymä voi johtaa lukuisiin komplikaatioihin. Revista Chilena de Cardiología -lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan yksi merkityksellisimmistä komplikaatioista on karsinoidisydänsairaus. Se syntyy, kun sydänläppiin muodostuu kuitukudoksen plakkeja.

Vahingoittuneimmat alueet ovat oikeanpuoliset sydänläpät (trikuspidaaliläpät ja keuhkoläppä). Tämä johtaa myöhemmin sydämen vajaatoimintaan.

Karsinoidikriisit ovat myös karsinoidioireyhtymän komplikaatioita. Niitä esiintyy, kun oireyhtymä pahenee oireita vahvistavien laukaisevien tekijöiden johdosta. Esimerkiksi kun leikkauksessa käytetään nukutusta. Verenpaine voi pudota todella alhaiseksi ja johtaa henkeä uhkaavaan shokkiin.

Suoliston tukkeutuminen voi olla myös yksi karsinoidioireyhtymän komplikaatioista. Sen on kuitenkin tapana johtua itse kasvaimesta. Suolen silmukat voivat kiertyä, kun kasvain kasvaa tietyn kokoiseksi tai leviää solmukohtiin.

Mikä karsinoidioireyhtymää aiheuttaa?

Kardinoidioireyhtymälle tyypilliset oireet ovat peräisin kasvaimen tuottamista kemikaaleista. Olemmekin jo maininneet ne yllä – serotoniini, histamiini ja prostaglandiini.

Syy siihen, miksi karsinoidioireyhtymää ei esiinny kaikissa kasvaimissa, johtuu siitä, että maksa yleensä neutralisoi näitä kemiallisia tekijöitä ennen kuin ne aiheuttavat oireita. Tämä elin kuitenkin vahingoittuu potilailla, joilla on useita maksan etäpesäkkeitä.

Maksan etäpesäkkeiden riskitekijät

Karsinoidioireyhtymän suurin riskitekijä on luonnollisesti karsinoidikasvaimen syntyminen. Tietyt olosuhteet voivat samaan aikaan lisätä tällaisen syövän todennäköisyyttä.

Merkittävin tekijä on samantyyppisen kasvaimen esiintyminen suvussa. Myös jos suvussa on esiintynyt MEN-oireyhtymää tai neurofibromatoosia. 

Koska karsinoidioireyhtymä syntyy yleensä ruoansulatuskanavassa, on tärkeää mainita niiden syntymistä edistäviä tekijöitä. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa vahingollinen anemia tai mahan limakalvon surkastuminen.

Karsinoidioireyhtymän diagnoosi

Karsinoidioireyhtymä diagnosoidaan yleensä oireiden kautta. Potilaan tulee kertoa lääkärille kaikki yksityiskohdat. Hän saattaakin jo tietää kasvaimen olemassaolosta.

Karsinoidioireyhtymä on joissakin tapauksissa syövän ensimmäinen ilmentymä. On siis tärkeää tehdä lukuisia täydentäviä testejä sairauden vahvistamiseksi. Veri- ja virtsakokeet ovat siihen hyödyllisiä. Niiden avulla voidaan huomata, mikäli jonkin aineen pitoisuus on tavallista suurempi.

Magneettikuvauksen ja tietokonetomografian avulla analysoidaan kasvaimen olemassaolo ja sijainti. On myös muita menetelmiä, jotka auttavat löytämään etäpesäkkeet, kuten PET-CT-tutkimus.

Lue myös: Syöpäsolut: kaikki mitä tarvitsee tietää

Karsinoidioireyhtymän hoito

Kuvantamistutkimukset voivat auttaa paljastamaan karsinoidioireyhtymää aiheuttavan kasvaimen sijainnin.

Karsinoidioireyhtymän hoitamiseksi on tärkeää hoitaa mahdollinen piilevä syöpä. Endocrinología y Nutrición -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan kaikki tällä hetkellä saatavilla olevat hoitokeinot. Ne vaihtelevat kasvaimen ominaispiirteiden ja ennen kaikkea etäpesäkkeiden olemassaolon mukaan.

Leikkaus on yksi mahdollinen vaihtoehto koko kasvaimen tai sen osan poistamiseksi. Hoidossa käytetään usein myös biologisia lääkkeitä, kuten interferoni-alfa. Ne stimuloivat immuunijärjestelmää, jotka haastavat syövän.

Hoidossa voidaan myös käyttää maksan valtimon embolisaatiota, mikäli maksassa esiintyy etäpesäkkeitä. Tällä tavoin katkaistaan veren virtaus elimeen, jolloin kasvain ei voi enää kasvaa. Kemoterapia voi myös auttaa, kuten myös radiotaajuinen ablaatio.

On lukuisia lääkkeitä, joita voidaan käyttää karsinoidioireyhtymän oireiden lievittämiseen. Kuten esimerkiksi oktreotidi ja lanreotidi, jotka ovat ruoansulatusjärjestelmälle eli somatostatiinille tärkeiden aineiden analogeja. Ne voivat vähentää ripulia ja punoitusta.

Lue myös: Kemoterapian eri muodot ja niiden ominaisuudet

Karsinoidioireyhtymä on peräisin kasvaimesta

Haluamme vielä tähän loppuun painottaa sitä, että karsinoidioireyhtymä johtuu karsinoidikasvaimen synnyttämien aineiden toiminnasta. Tällaiset kasvaimet kehittyvät useimmissa tapauksissa ruoansulatuskanavassa. Niitä voi kuitenkin esiintyä myös keuhkoissa tai maksan etäpesäkkeissä.

On myös tärkeää pystyä tunnistamaan tämän oireyhtymän oireet, joita ovat muun muassa kuumat aallot, hengenahdistus sekä sydämen tiheälyöntisyys. On myös välttämätöntä sulkea pois sellaiset oireet, jotka liittyvät neoplasiaan.

Mikäli sinulla on lisää kysymyksiä aiheesta, olethan yhteydessä lääkäriin.

  • Gaztambide Sáenz, S. (2007). Diagnosis and characteristics of intestinal carcinoid tumors. Carcinoid syndrome. Endocrinologia y Nutricion, 54(SUPPL. 1), 9–14. https://doi.org/10.1016/S1575-0922(07)71513-9
  • Síndrome carcinoide y compromiso valvular cardíaco. (n.d.). Retrieved January 21, 2021, from https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0718-85602014000100005
  • Síndrome carcinoideo – Síntomas y causas – Mayo Clinic. (n.d.). Retrieved January 21, 2021, from https://www.mayoclinic.org/es-es/diseases-conditions/carcinoid-syndrome/symptoms-causes/syc-20370666
  • Bustos, J. M., Carlos, J., & Castro, U. (n.d.). REVISTA MEDICA DE COSTA RICA Y CENTROAMERICA LXXIII (618) 59-63, 2016.
  • Hernández, Dorkas M. Márquez, Consuelo Fernández Rodríguez, and Alicia Enríquez Mata. “Urticaria crónica y tumor carcinoide: a propósito de dos casos.”