5 merkkiä, että riitelet oletustesi etkä toisen kanssa

On riitoja, jotka päättyvät ilman, että kukaan oikein ymmärtää, mitä tapahtui. Keskustelu alkoi tietystä aiheesta, kärjistyi nopeasti, ja lopulta kumpikin puolusti jotain eri asiaa.

Jos sinulle on käynyt näin, olet ehkä jossain vaiheessa lakannut puhumasta vastapäätäsi olevalle henkilölle ja alkanut vastata siihen, mitä luulit hänen tarkoittaneen.

Tämä ei tarkoita, etteivätkö tunteesi olisi perusteltuja. Se tarkoittaa, että nopea tulkinta, joka tehdään ennen kuin mitään on vahvistettu, voi johtaa siihen, että riitelet itse muodostamastasi tilannekuvasta.

1. Vastaat siihen, mitä luulet hänen tarkoittaneen

Joku esittää huomautuksen, ja ennen kuin hän ehtii lopettaa puhumisen, olet jo muodostamassa vastausta. Et siksi, että olisit ymmärtänyt kaiken, vaan siksi, että otit huomioon ensimmäisen osan ja täydensit loput sillä, mikä sinusta tuntui todennäköisimmältä. Kun toinen lopettaa, olet jo vastaamassa omaan versioosi, et siihen, mitä hän todella sanoi.

Hyödyllinen lause tämän impulssin hillitsemiseksi on ”Tarkoitatko tätä?”, ennen kuin vastaat. Ei siksi, että se olisi aina tarpeen, vaan siksi, että joskus riittää se sekunnin tarkistus, jotta huomaat, että olit menossa eri suuntaan.

2. Käytät lauseita kuten ”sinä aina” tai ”sinä et koskaan”

Nämä ilmaisut eivät ole lähes koskaan kirjaimellisesti totta, ja ne, jotka niitä kuulevat, tietävät sen. Kun ne ilmestyvät keskusteluun, ne ovat yleensä merkki siitä, että et enää puhu siitä, mitä tänään tapahtui, vaan mallista, jota olet jo jonkin aikaa rakentanut mielessäsi.

Ongelmana on, että tuolloin toinen osapuoli ei enää pysty puolustautumaan konkreettista tapahtumaa vastaan, sillä hänen on nyt kumottava kokonainen tarina.

Jos huomaat käyttäväsi tällaisia lauseita, voi olla hyödyllistä palata konkreettiseen asiaan: mitä tapahtui tänään, juuri tällä hetkellä? Se pienentää konfliktin laajuutta ja tekee siitä helpommin hallittavan teille molemmille.

3. Et kysy ennen kuin puolustaudut

Saat jotain – viestin, eleen, äänensävyn – ja ensimmäinen reaktio on vastahyökkäys tai puolustautuminen. Et esittänyt yhtään kysymystä etukäteen. Et varmistanut, oliko tarkoitus se, mitä oletit.

”Haluan ymmärtää asian ennen kuin vastaan” on lause, joka voi muuttaa vaikean keskustelun dynamiikkaa. Ei siksi, että pitäisi hyväksyä kaikki, mitä toinen sanoo, vaan siksi, että puolustautuminen jostakin, mitä ei ehkä edes tapahtunut, uuvuttaa teitä molempia ratkaisematta mitään.

4. Tuot menneitä riitoja tämänhetkiseen keskusteluun

Hetkellinen konflikti toimii porttina kaikkeen siihen, mitä ei aiemmin ratkaistu. Yhtäkkiä tämän päivän asialla ei ole enää niin suurta merkitystä: keskustelu koskee sitä kertaa, ja sitä kolme viikkoa sitten tapahtunutta, ja olet kerännyt kaikkea tätä jo jonkin aikaa. Toinen osapuoli ei oikein tiedä, miten vastata, koska ei ole enää selvää, mistä sinä puhut.

Menneisyyden esiin tuominen voi olla järkevää, kun jokin asia on jäänyt kesken. Mutta jos teet niin automaattisesti aina, kun jännitteitä syntyy, et todennäköisesti reagoi siihen, mitä juuri nyt tapahtuu.

5. Sinulla on vaikeuksia erottaa toisistaan sävy, tosiasia ja oma tulkintasi

”Hän sanoi sen sävyllä, joka selvästi osoitti, että hän oli ärtynyt” voi olla totta. Se voi olla myös oma tulkintasi, jota et voi vahvistaa kysymättä.

Äänensävy, tosiasia ja tarkoitus ovat kolme eri asiaa, ja niiden sekoittaminen tekee hyvin vaikeaksi tietää, mistä oikeasti riitelet.

Tässä auttava lause: ”Tämä sai minut tuntemaan näin, mutta en halua olettaa, mikä oli tarkoituksesi.” Kun erotat omat tunteesi siitä, mitä luulet toisen tarkoittaneen, annat toiselle tilaa vastata johonkin konkreettiseen asiaan sen sijaan, että hänen pitäisi puolustautua jostakin, mitä hän ei ehkä edes tarkoittanut.

Parempi keskustelu ei tarkoita sitä, että vaikenet siitä, mikä sinua häiritsee. Se tarkoittaa sen tarkistamista, puhutko edessäsi olevalle henkilölle vai tarinalle, jonka mielesi täydensi liian nopeasti. Joskus ne ovat sama asia. Usein eivät.