Voiko loismonni todella päästä virtsaputkeen?

Eri kertomusten mukaan loismonnia houkuttelee ihmisen virtsan haju. Mikäli henkilö virtsaa Amazon-jokeen, hän voi joutua tämän kalan uhriksi. Sanotaan, että ainoa hoitokeino on leikata penis pois. Onko tämä todella totta?
Voiko loismonni todella päästä virtsaputkeen?

Viimeisin päivitys: 25 helmikuu, 2022

Loismonni eli candirú on yksi Amazonin pelätyimmistä kalalajeista. Syynä tähän on lukemattomat kauhutarinat, jotka pelästyttäisivät kenet tahansa. Sanotaan, että tällä pienellä kalalla on kyky uida penikseen, kiinnittyä virtsaputkeen ja elää siellä loisena, kunnes se poistetaan kirurgisesti.

Tämän vuoksi loismonni tunnetaan myös nimellä “vampyyrikala” tai “hammastikkukala.” Sanotaan, ihmisten virtsan haju houkuttelee tätä pientä kalaa ja että tämä on syy sen omituiseen käytökseen. Sen tiedetään yleisesti hyökkäävän vain muiden kalalajien kimppuun.

Loismonni imee verta. Pienen kokonsa vuoksi sitä on vaikea havaita, varsinkin sameissa vesissä. Sanotaan, että se käyttää kaikki mahdollisuudet päästä peniksen aukkoon ja takertua siihen terävillä hampaillaan. Mutta onko näiden väitteiden takana totuutta?

Mikä on loismonni?

Sanotaan, että loismonni voi päästä sisään virtsaputkeen.
Loismonni tunnetaan “vampyyrikalana”, ja ihmiset uskovat virtsan houkuttelevan sitä.

Loismonni on pieni eläin, joka elää yksinomaan Amazonin altaalla (Bolivia, Brasilia, Peru, Ecuador ja Kolumbia). Sen pituus on noin 1 senttimetri ja sen ulkonäkö muistuttaa ankeriasta, vaikka se kuuluu monniperheeseen.

Tämä kala on loinen. Sillä on pienet piikkimäiset hampaat, jotka sijaitsevat sen kidusten kannessa. Niiden avulla se kiinnittyy muiden kalojen kiduksiin ja imee isäntänsä verta.

Loismonnilla ei ole suomuja. Sen runko on läpikuultava, mutta se muuttuu värilliseksi ruokinnan jälkeen. Sen hampaat ovat pieniä neulamaisia piikkejä. Suurimman osan ajasta se elää joenuomassa ja ilmestyy vain parittelemaan tai ruokailemaan.

Nämä kalat pitävät sameista vesistä. Ne tunkeutuvat uhriinsa alle sekunnissa. Kiinnittymisen jälkeen ne kiemurtelevat ja käyttävät hyväkseen sateenvarjomaista ulokettaan, jonka avulla ne voivat kiinnittää itsensä isäntäeliöön. Sitten ne alkavat välittömästi imemään verta lähimmästä valtimosta terävillä hampaillaan.

Mitä loismonneista tiedetään?

Tarinoita loismonnien hyökkäyksistä ihmisiin alkoi ilmestyä 1800-luvulla. Useimmissa tarinoissa ihminen on virtsannut veteen, jolloin kala on uinut ylös virtsasuihkua pitkin ja tunkeutunut suurella nopeudella uhrinsa penikseen. Sitten se kiipeää virtsaputkeen, jonne se kiinnittyy. Tämä aiheuttaa suurta kipua ja vaikeuttaa virtsaamista.

Jotkut väittävät, että loismonni tunkeutuu myös emättimeen tai peräaukkoon vastaavilla vaikutuksilla. Jotkut uskovat, että se voi munia ihmisen sisälle ja aiheuttaa tuhoa kehossa.

Kaikkein pelottavinta on se, että kansantarinoiden mukaan ainoa tapa päästä eroon loismonnista on amputoida penis. Tämä olisi ainoa tapa estää eläintä pääsemästä virtsarakkoon, joka taas aiheuttaisi tulehduksen ja lopulta kuoleman. Näistä silpomisista on useita kertomuksia.

Ainoa dokumentoitu tapaus on miehestä nimeltään Silvio Barbosa. Vuonna 1997 häntä hoidettiin tämänkaltaisen tapauksen vuoksi Manausissa (Brasiliassa). Väitteiden mukaan hän oli tuskissaan kolme päivää, kunnes lääkäri Anoar Samad, urogenitaalikirurgi, poisti loismonnit hänen virtsaputkestaan.

Mikä on totuus?

Connecticutin yliopistossa on tutkija, joka omisti useita vuosia loismonnien tutkimukselle. Hänen nimensä on Stephen Spotte, ja hänen havainnot tiivistettiin kirjaan, jonka otsikko on Candiru: Life and Legend of the Bloodsucking Catfishes.

Kun Silvio Barbosan tapaus julkaistiin, Spotte vieraili tohtori Anoar Samadin luona selvittääkseen, mitä oli tapahtunut. Hän esitteli hänelle valokuvia, videoita ja jopa säilötyn eläimen. Mikään näistä ei kuitenkaan vakuuttanut tiedemiestä. Hänen mielestään tarina tai näyte eivät olleet vakuuttavia.

Tarinan osalta Spotte huomautti, että jotta loismonni tunkeutuisi virtsavirran läpi, sen on rikottava fysiikan lakeja. Samaan aikaan lääkäri kertoi poistaneensa kalan piikit poistaakseen sen potilaansa kehosta. Säilötty kala oli kuitenkin kokonainen, eikä sillä ollut tyypillisen candirún ominaisuuksia.

Spotte suoritti kokeen vuonna 2001 varmistaakseen loismonnin mieltymyksen virtsaan. Tutkimus julkaistiin ja se osoitti, ettei näiden tarinoiden paikkansapitävyydestä ole mitään todisteita. Koe osoitti, että loismonnit eivät ole kiinnostuneita ihmisen virtsasta.

Myyttejä ja kansantarinoita

Tähän mennessä saatavilla olevien tietojen perusteella voimme todeta, että ei ole todisteita siitä, että loismonnin legenda olisi totta. Vaikka näiden kalojen väitetyistä hyökkäyksistä on olemassa lukuisia kertomuksia, totuus on, ettei niiden paikkansapitävyydestä ole todisteita.

Kunnes muita todisteita löydetään, mahdollisuus, että loismonni majoittuisi ihmisen virtsaputkeen, on vain myytti. Joten ei ole mitään syytä demonisoida tätä lajia tai pelätä sitä!

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Toimenpiteet COVID-19 -virustartunnan torjumiseksi
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Toimenpiteet COVID-19 -virustartunnan torjumiseksi

Tehokkaimmat toimenpiteet COVID-19 -virustartunnan torjumiseksi ovat perusteellinen käsienpesu ja pysyminen poissa tartuntalähteistä.



  • Cochran, P. A. (2005). Candiru: Life and Legend of the Bloodsucking Catfishes.
  • Spotte, S. (2001, 1 abril). Experiments on the Feeding Behavior of the Hematophagous Candiru, Vandellia cf. Plazaii. Environmental Biology of Fishes. https://link.springer.com/article/10.1023/A:1011081027565?error=cookies_not_supported&code=0d614b26-ebd6-49e3-ae37-b2684b392206.
  • Del Basto, J. C. D., Mojica, J. I., & Koyro, H. W. (2018). Morfología externa del pez parásito Paravandellia phaneronema (Miles 1943) (Siluriformes: Trichomycteridae) observada mediante imágenes de microscopía electrónico de barrido. Revista de la Academia Colombiana de Ciencias Exactas, Físicas y Naturales, 42(165), 323-329.