Tavallisimmat äänihuulten sairaudet

Äänihuulten sairaudet ovat yleisiä ja useimmat ihmiset ovat kärsineet niistä jossakin vaiheessa elämää. Olet varmasti menettänyt joskus äänesi tai tiedät ihmisen, jolla on ollut dysfonia. Haluaisitko tietää lisää aiheesta?
Tavallisimmat äänihuulten sairaudet

Viimeisin päivitys: 20 tammikuu, 2021

Äänihuulilla tarkoitetaan sitä värinää, joka mahdollistaa puheen. Eräät äänihuulten sairaudet ovat hyvin yleisiä, kun taas toiset harvinaisempia. Ne kaikki kuitenkin vaikuttavat ääneen.

Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä. Ne ovat pieniä lihaksia, jotka ovat kiinni tämän rakenteen yläosassa. Niiden yläpuolella on taitteita, jotka eivät koostu lihaksista ja joita kutsutaan “vääriksi äänihuuliksi”. Vaikka ne eivät toteutakaan samaa tehtävää, vaikuttavat ne kuitenkin puheeseen.

Tässä artikkelissa tarkastelemme yleisimpiä äänihuulten terveyteen vaikuttavia sairauksia.

Yleisimmät äänihuulten sairaudet

Äänihuulten tavallisimmat sairaudet voidaan laskea yhden käden sormilla. Ne ovat äänen toimintahäiriöitä, joista ihmiset kärsivät eniten.

Niiden saamiseen liittyy yleensä jonkinlainen riskitekijä. Opettajat esimerkiksi rasittavat ääntään jatkuvasti ammattinsa puolesta. Myös ulkona kylmässä säässä työskentelevät ovat alttiita dysfonialle.

Jotkut äänen toimintahäiriöt johtuvat infektioista, kun taas toiset johtuvat äänen liiallisesta käytöstä. Tällaisessa tapauksessa äänihuulten välinen kitka aiheuttaa anatomisia muutoksia. Sairautta on toisinaan melko vaikea diagnosoida alkuun, kun oireita vasta alkaa kehittyä.

Äänihuulten yleisimpiä sairauksia ovat:

  • Äänihuulikyhmyt
  • Kurkunpääntulehdus
  • Polyypit

Tarkastellaan näitä kolmea sairautta nyt hieman tarkemmin.

Yleisimmät äänihuulten sairaudet.
Äänihuulten sairaudet voivat johtua infektioista tai äänen liiallisesta käytöstä.

1. Äänihuulikyhmyt

Äänihuulikyhmyt ovat hyvänlaatuisia isoja muodostumia äänihuulissa. Ne sijaitsevat lähellä aluetta, josta ilmavirran tulisi kulkea. Tästä syystä ne vahingoittavat ääntä.

Ensimmäisenä merkkinä on usein muutos äänensävyssä. Ihminen yleensä huomaa, ettei pysty enää puhumaan samalla tavalla tai samanlaisella voimakkuudella ja äänensävyllä kuin ennen.

Äänihuulikyhmyjen pääasiallisena syynä on äänen liiallinen käyttö. Sen takia asiantuntijat pitävätkin sitä ammattitautina, joka on tyypillinen opettajilla tai laulajilla, jotka käyttävät ääntään pitkiä aikoja.

Tästä sairaudesta voivat kuitenkin kärsiä myös muut ihmiset. Tietyt riskitekijät voivat edistää sairauden ilmestymistä. Tupakoitsijoilla on suuri riski saada äänihuulikyhmyjä, koska nikotiini toimii ärsykkeenä äänihuulille. Gastroesofageaalinen refluksi on myös sairaus, joka voi vahingoittaa samaa aluetta kurkunpäässä. Vatsahapot siirtyvät hengitysteihin heikentäen siellä olevia limakalvoja.

Onneksi tällaiset äänihuulikyhmyt ovat kuitenkin aina hyvänlaatuisia. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät voi kehittyä pahanlaatuiseksi sairaudeksi, kuten kurkunpäänsyöväksi. Tämä mahdollistaa perinteisen lähestymistavan sairauden alussa tulehduskipulääkkeiden käytöllä ja äänen uudelleenkouluttamisella. Puheterapeutit ovat yleensä vastuussa tästä hoidosta.

Jos äänihuulikyhmy on melko suuri eikä vastaa hyvin näihin hoitomenetelmiin tai parannusta ei näytä tapahtuvan, saatetaan päätyä leikkaukseen. Potilas tarvitsee kuntoutusta jälkeenpäin.

2. Kurkunpääntulehdus

Vaikka kurkunpääntulehduksella viitataan tulehdusta aiheuttavan nesteen kertymiseen kyseisen elimistön rakenteeseen, on sillä aina suurin vaikutus äänihuuliin.

Tästä syystä dysfonia on sen tavallisin oire, jolloin ääni muuttuu karheaksi tai katoaa kokonaan. Jos se katoaa kokonaan, kutsutaan sitä afoniaksi. Se on melko sitkeä sairaus – paljon sitkeämpi kuin nielutulehdus – ja se voi kestää jopa kolme viikkoa.

Äänenmuutoksen yhteydessä esiintyy yleensä kuivaa ja ärsyttävää yskää, jota kurkunpään rauhasten puute aiheuttaa. Koska se ei saa kosteutta, ei keho tuota tarpeellista limaa ärsyttävän tekijän poistamiseksi, oli kyseessä sitten bakteeri tai eloton vieras aine.

Syy on melkein aina virusinfektion aiheuttama. Talvikauden sään on taipumus johtaa usein ylähengitystiesairauksiin. 

Koska kyseessä on virusinfektio, eivät lääkärit yleensä suosittele antibioottien käyttöä, ellei siihen liity myös toissijainen bakteeritartunta tai kyseisille lääkkeille herkkä mikrobitartunta. Hoito valitaan oireiden mukaan.

Lääkärit suosittelevat yleensä lepuuttamaan ääntä ja käyttämään tulehduskipulääkkeitä kurkunpään kudoksiin kerääntyneen nesteen vähentämiseksi sekä sumutinta limakalvojen nesteyttämiseksi. Lääkärit eivät ota viljelynäytettä, elleivät he epäile sairauden olevan bakteerien aiheuttama.

Kurkunpääntulehdus on yksi äänihuulten terveyteen eniten vaikuttavista sairauksista. Se on usein viruksen aiheuttama.

3. Äänihuulten polyypit

Polyypit ovat hyvin samankaltaisia kuin äänihuulikyhmyt, mutta eivät kuitenkaan täysin. Ne ovat yleisesti ottaen äänihuulista esiin tulevia ulkonemia ja ne tukkivat tien, jota pitkin ilmavirta kulkee.

Se on tavallinen äänihuulten sairaus, ja lääkärit diagnosoivat sen, kun potilas kertoo kärsivänsä ääniongelmista. Äänen katoaminen ja muutos äänensävyssä ovat merkkejä siitä, että diagnoosi on tarpeen. 

Polyypit voivat syntyä myös äänen liiallisesta käytöstä, mikä selittää sen, että niitä kutsutaan yleensä nimellä “rappeutuneet polypoosit”. Tämä osoittaa sen, että piilevänä syynä on muutos äänihuulissa, sillä niiden on tapana olla ulkonevia.

Fyysisen arvioinnin ohella lääkäri saattaa käyttää täydentäviä menetelmiä polyyppien varmistamiseksi. Tätä tutkimusta kutsutaan nimellä laryngoskopia. Siinä kurkkua tarkastellaan työntämällä taipuisa laite sisään nenän kautta. Sen pienen valon ja kameran avulla lääkäri voi nähdä äänihuulten senhetkisen tilan.

Mitä voit tehdä, mikäli kärsit jostakin äänihuulten tyypillisestä sairaudesta?

Jos epäilet sinulla olevan äänihuulikyhmy tai polyyppi, on paras keskustella korva- ja kurkkutautilääkärin kanssa. Hänellä on tarvittava tietous oikeiden menetelmien suorittamiseen, joita nämä sairaudet vaativat. Yleislääkäri voi auttaa talvikauden aiheuttaman kurkunpääntulehduksen hoitamisessa. Tapauksesta riippumatta on kuitenkin aina tärkeää saada ammattilaisen arvio ennen itselääkityksen aloittamista.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Neljä luontaishoitoa kurkunpääntulehdukseen
Askel TerveyteenLue se täällä Askel Terveyteen
Neljä luontaishoitoa kurkunpääntulehdukseen

Kurkunpääntulehdukseen käytetyt luontaishoidot ovat hoitovaihtoehtoja, jotka voivat olla tehokkaita toissijaisia hoitokeinoja tulehdukseen.



  • Fernández, Luis Castejón. “Prevención de disfonías funcionales en el profesorado universitario: tres niveles de acción preventiva.” Aula abierta 42.1 (2014): 9-14.
  • Montaner, A. Escribano. “Disfunción de las cuerdas vocales.” ANALES ESPAÑOLES DE PEDIATRÍA 56.SUPLEMENTO 2 (2002): 59.
  • Moreno, María del Prado Palomino, et al. “Disfonías y nódulos de las cuerdas vocales en personal docente de Navarra.” Archivos de prevención de riesgos laborales 16.4 (2013): 182-186.
  • Halawa, Wasim Elhendi, Antonio Rodríguez Fernández-Freire, and Sofía Santos Pérez. “Estudio epidemiológico de los pacientes con nódulos vocales.” Revista de Logopedia, Foniatría y Audiología 32.4 (2012): 164-170.
  • Blecuaa, M. Callén, C. Pardos Martínezb, and M. Praena Crespoc. “Patología respiratoria prevalente: rinitis alérgica, bronquiolitis, sinusitis, laringitis.” Revista Pediatría de Atención Primaria 9.Suplemento 2 (2007).
  • Aubry, K., A. El Sanharawi, and A. Pommier. “Laringitis agudas del adulto.” EMC-Otorrinolaringología 46.1 (2017): 1-9.
  • Saavedra-Mendoza, Ana Graciela M., and Matsuharu Akaki-Caballero. “Guía de práctica clínica de disfonía basada en evidencia.” Anales de Otorrinolaringología Mexicana. Vol. 59. No. 3. 2014.
  • Moncayo Fernández, Carla Valeria, and Irvin Santiago Parrales Herrera. “Determinación de las causas más comunes de disfonía crónica halladas mediante laringoscopia directa en pacientes adultos sin signos o síntomas de infección de la vía respiratoria en el Área de Otorrinolaringología del Hospital Teodoro Maldonado Carbo durante en año 2015.” (2016).
  • Ranchal Sánchez, Antonio, and Manuel Vaquero Abellán. “Protocolo para la vigilancia de la salud del profesorado con atención a la enfermedad profesional.” Medicina y Seguridad del Trabajo 54.211 (2008): 47-60.
  • Borobia Pérez, Ana I. Factores predictivos de enfermedad profesional (nódulos en las cuerdas vocales) en profesores de enseñanza primaria y secundaria. Diss. Universidad Complutense de Madrid, 2018.