Solujen tulehdus ja lihavuus
Kirjoittanut ja tarkastanut sairaanhoitaja Daniel Baldó Vela
Tiesitkö, että lihavuudesta kärsivien ihmisten elimistöstä voidaan löytää niin sanottu alhainen tulehdustila? Vielä ei tiedetä, edeltääkö tai edistääkö tällainen tila painonnousua, mutta on selvää, että solujen tulehduksen ja lihavuuden välinen suhde on olemassa. Alla kerromme tarkemmin, mistä solujen tulehdus koostuu ja miten sitä voidaan hoitaa ja ehkäistä.
Lihavien ihmisten tulehduksellinen tila osoittaa jälleen kerran, että syömiskäyttäytymisemme – ruokaan liittyvät ajatukset, päätökset ja toimet – yltää huomattavasti kauemmas kuin pelkkään tahdonvoimaan siitä, tartummeko siihen pullaan vai emme, sillä suhteemme ruokaan on todellisuudessa paljon tätä monimutkaisempi.
Mikä on solujen tulehdus?
Puhumme hiljaisesta solujen tulehduksesta – tai alhaisesta tulehdusasteesta – jolla haluamme viitata jonkin elimen tai kudoksen huomaamattomaan tulehdukseen, joka tapahtuu tulehdusmekanismien aktivoitumisen seurauksena vasteena elimistön toiminnan vaarantavan uhan havaitsemiseen.
Vaikka se on tärkeä puolustusmekanismi, sen aktivointi stimuloi entsyymien erittymistä, joka hyökkää tervettä kudosta vastaan päästäkseen eroon ongelmasta. Siten, jos solujen tulehdus muuttuu krooniseksi – eli elimistö altistuu jatkuvasti tulehdusta aiheuttaville aineille tai ärsykkeille – se alkaa lopulta vahingoittamaan kyseistä elintä tai kudosta.
Solujen tulehdus ja lihavuus
Tällä hetkellä lihavuus voidaan määritellä krooniseksi alhaisen tulehduksen tilaksi, koska se aiheuttaa:
- Muutoksia suoliston mikrobistossa
- Oksidatiivista stressiä
- Tulehdusta edistävien tekijöiden liiallista vapautumista
- Perifeeristen makrofagien, eli elimistön syöjäsolujen liiallista aktivointia
Tässä mielessä näyttää siltä, että solujen tulehduksen ja lihavuuden välinen suhde alkaa rasvakudoksessa: lihavan henkilön hypertrofoidut adiposyytit erittävät tulehdusta edistäviä sytokiineja ja nämä puolestaan houkuttelevat tulehdusta edistäviä makrofageja. Kaikki nämä aineet päätyvät sitten leviämään ympäri elimistöä.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Lihavuus raskausaikana: mitä haittaa siitä on?
Tähän tulee vielä lisätä, että suurin osa lihavuutta aiheuttavista tottumuksista, kuten stressi, roskaruoka, unettomuus ja passiivinen elämäntapa, ovat itsessään tulehdusta edistäviä tekijöitä, ja yhdessä lihavan ihmisen rasvakudokseen liittyvien tulehdusta edistävien aineiden kanssa ne tuottavat lopulta yleistyneen tulehdustilan, joka vaikuttaa lähes kaikkialla elimistössä.
Tällä tavoin rasvakudoksen synnyttämää tulehdusta pahentaa entisestään sitä tuottavien tekijöiden aiheuttama tulehdus. Toisin sanoen lihavuudella on kaksi päätekijää, jotka ovat vastuussa sen tulehduksellisesta tilasta: rasvakudos ja sen takana olevat haitalliset tavat.
Solujen tulehdus ja hormoniresistenssi
Lopputuloksena on se, että elimistö kasvattaa resistenssiä insuliini-nimiselle hormonille, joka vastaa rasva- ja leptiinihormonin varastoinnista, joka puolestaan vastaa kylläisyyden tunteesta. Tämä tarkoittaa lisääntynyttä ruokahalua, lisääntynyttä kehon rasvaa ja näiden kahden myötä lisääntynyttä solujen tulehdustilaa.
Tällä tapaa voimme nähdä, että solujen tulehdus ja lihavuus – eli ylimääräinen rasva elimistössä – muodostavat loppumattoman noidankehän, eli toisin sanoen, mitä lihavampi ihminen on, sitä suurempi myös elimistön solujen tulehdustila on ja päinvastoin.
Miten solujen tulehdusta voidaan hoitaa?
Edellä mainittujen tietojen mukaan voimme ymmärtää, että solujen tulehdustilan hoitaminen on välttämätöntä, jos haluamme muodostaa tehokkaan lähestymistavan lihavuuden hoitoon. Alla kerromme, mitä voimme tehdä tämän tulehdustilan hoitamiseksi.
Omega-3 (EPA)
Nykyiset tutkimukset osoittavat, että eikosapentaeenihapolla (EPA) on suuri tulehdusta vastaan taisteleva vaikutus, ja silloin, kun sitä kulutetaan optimaalisen annoksen mukaan, se toimii tehokkaasti myös solujen tulehdusta vastaan.
Tässä onnistumiseksi meidän on käännyttävä Omega-3 -lisäravinteiden puoleen, jotka takaavat eikosapentaeenihapon maksimaalisen imeytymisen ja jotka eivät sisällä raskasmetalleja, kuten elohopeaa.
Tässä mielessä voitaisiin ajatella, että näiden lisäravinteiden käyttö on tarpeetonta, koska voimme löytää terveellisiä rasvahappoja myös elintarvikkeista. Vaikka onkin totta, että eikosapentaeenihappoa löytyy tietyistä elintarvikkeista, ruokavaliomme ei voi tarjota sitä riittävässä määrin – tärkein luonnollinen lähde on rasvainen kala, jota kuitenkin nautimme yleensä kuumennettuna, jolloin lämpö hapettaa Omega-3 -rasvahapot.
Tämä vaikutus voitaisiin välttää turvautumalla runsaasti Omega-3 -rasvahappoja sisältäviin kasviperäisiin elintarvikkeisiin, joita voidaan puolestaan kuluttaa myös ilman lämpökäsittelyä. On kuitenkin hyvä tietää tässä mielessä, että esimerkiksi saksanpähkinät, vaikka ne sisältävätkin Omega-3 -rasvahappoja, kehomme ei pysty hyödyntämään niitä.
Voihapon rooli solujen tulehduksessa
Voihappoa sisältävien ravintolisien on myös osoitettu toimivan tehokkaasti solujen tulehdusta vastaan. Jos päädyt nauttimaan voihappoa ravintolisänä, sinun on kuitenkin varmistettava, että lisäravinne on kyllästetty lipidikerroksella, sillä vain tällä tapaa voihappo pääsee suolistoon asti hajoamatta.
Tässä tapauksessa, toisin kuin Omega-3 -rasvahappojen kanssa, täydennys lisäravinteiden muodossa ei yleensä ole kuitenkaan tarpeen. Jotta varmistaisimme riittävän annoksen voihappoa luonnollisesti, riittää, että huolehdimme suoliston terveestä mikrobistosta ja kulutamme riittävästi liukoista kuitua.
Vältä tulehdusta edistäviä tapoja
Kolmas tehokas keino ehkäistä ja hoitaa solujen tulehdustilaa on luonnollisesti välttää kaikkia niitä tapoja, jotka edistävät solujen tulehdusta. Näitä ovat muun muassa:
- Unettomuus.
- Passiivinen elämäntapa.
- Stressi.
- Haitallisten rasvojen kulutus, kuten lampaan, sianlihan ja naudan rasvaiset osat, sisäelimet sekä teolliset leivonnaiset.
- Sokerin saanti: pöytäsokeri ja jalostetut elintarvikkeet.
- Korkean glykeemisen indeksin omaavien elintarvikkeiden kulutus: valkoinen riisi, valkoinen pasta, jauhot, valkoinen leipä.
- Merkittävä altistuminen ympäristösaasteille.
- Elimistölle myrkyllisten aineiden kulutus: alkoholi, tupakka.
- Kemikaalien liiallinen käyttö: hajuvedet, deodorantit.
Antioksidantit solujen tulehdusta vastaan
Jos haluamme torjua solujen tulehdusta, on välttämätöntä lisätä antioksidanttien kulutusta. Tässä voidaan onnistua lisäämällä ruokavalioon runsaasti antioksidantteja sisältäviä elintarvikkeita, kuten hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä ja ekstra-neitsytoliiviöljyä. Vastaavasti voit vahvistaa elimistön antioksidantteja esimerkiksi E-vitamiiniin, seleeniin tai astaksantiiniin perustuvien lisäravinteiden kautta.
Kun puhumme liikalihavuudesta, meillä on taipumusta ajatella, että kyse on pelkästä tahdonvoimasta. Sen ajatuksen takana siitä, haluammeko tarttua siihen pullaan vai emme, löytyy tosi asiassa alkuperä, jolla on ratkaiseva rooli obesogeenisen käyttäytymisen muokkaamiseksi. Ja solujen tulehdus on tietysti yksi tärkeä osa tätä alkuperää.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aguilar Cordero, M.J., González Jiménez, E., Sánchez Perona, J., Padilla López, C.A., Álvarez Ferre, J., Ocete Hita, E., Rizo Baeza, M., Guisado Barrilao, R. & García Rivas, F. (2012). Nutrición Hospitalaria, 27(1): 161-164. Consultado el 08/01/2020. Recuperado de: http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0212-16112012000100019
- Castellanos, L. & Rodríguez, M. (2015). El efecto de omega 3 en la salud humana y consideraciones en la ingesta. Revista Chilena de Nutrición, 42(1): 90-95. Consultado el 08/01/2019. Recuperado de: https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0717-75182015000100012
- Izaola, O., De Luis, D., Sajoux, I., Domingo, J.C. & Vidal, M. (2015). Inflamación y obesidad (lipoinflamación). Nutrición Hospitalaria, 31(6): 2352-2358. Consultado el 08/01/2020. Recuperado de: http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0212-16112015000600003
- Nishimura S., et al (2009). CD8+ effector T cells contribute to macrophage recruitment and adipose tissue inflammation in obesity. Nature Medicine, 15(8):914-921. Consultado el 08/01/2020. Recuperado de: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19633658
- Miranda-Garduño, L.M. & Reza-Albarrán, A. (2007). Obesidad, inflamación y diabetes. Gaceta Médica de México, 144(1): 39-46. Consultado el 08/01/2019. Recuperado de: https://www.medigraphic.com/cgi-bin/new/resumen.cgi?IDARTICULO=15844
- Moteiro, R. & Azevedo, I. (2010). Chronic inflammation in obesity and the metabolic syndrome. Mediators of inflammation: 1-10. Consultado el 08/01/2010. Recuperado de: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20706689
- Peñailillo Escarate, L., Mackay Phillips, K., Serrano Duarte, N., Canales Espinoza, P., Miranda Herrera, P. & Zbinden-Foncea, H. (2016). Efectos de la suplementación de omega-3 y entrenamiento de intervalos de alta intensidad en el rendimiento físico, presión arterial y composición corporal en individuos sedentarios con sobrepeso. Nutrición Hospitalaria, 33(4): 848-855. Consultado el 08/01/2019. Recuperado de: http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_abstract&pid=S0212-16112016000400014
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.