Ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle: mitä tulee tietää

Luovuttajaksi hakeutuminen on helppo mutta yhteiskunnalle erittäin tärkeä ja arvokas prosessi, joka mahdollistaa ihmisen anatomian oppimisen aidosti ja täsmällisesti.
Ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle: mitä tulee tietää
Leidy Mora Molina

Tarkistanut ja hyväksynyt: sairaanhoitaja Leidy Mora Molina.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle on tarpeellista lääketieteen opetuksen ja harjoittamisen kannalta. Kaikki anatomian ja fysiologian laboratorioissa työskentelevät ihmiset kuvaavat sitä altruistiseksi teoksi.

Tutkimusten mukaan ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle on sen eräänlaista säilyttämistä, joka auttaa lääketieteen opiskelijoita ja ammattilaisia oppimaan sairauksista käytännössä. Se nähdään jopa ruumiin kierrättämisenä.

Lääketieteen ammattilaisille ja opiskelijoille se on erinomainen ja monipuolinen keino tunnistaa sairauksia verrattuna siihen, että he opiskelisivat niitä kirjoista. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella elinten oikeaa ja tarkkaa sijaintia sekä oppia ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa.

Mitä ruumiin lahjoittamisen jälkeen tapahtuu?

Allekirjoitettuaan suostumuksen ruumiinsa luovuttamiseksi henkilön ei tarvitse tehdä muuta kuin vain odottaa kuolemaansa.

Nykyään on yrityksiä ja järjestöjä, jotka noutavat ja käsittelevät ruumiin kuljettaakseen sen sitten siitä kiinnostuneelle laboratoriolle. Nämä tahot hoitavat myös mahdollisten ei-lahjoitettujen ruumiinosien hautauskulut.

Lahjoitettua ruumista käytetään sitten tieteellisiin tarkoituksiin. Se alkaa luovuttajan ruumiin noutamisella yleensä kuluitta. Ruumis tulee noutaa 36 tunnin kuluessa kuolemasta, jotta se olisi edelleen hyvässä kunnossa.

Sitten ruumis balsamoidaan. Tämä on yksi yleisimpiä menetelmiä ruumiin säilömiseksi. Tämä muinainen käytäntö on peräisin Egyptistä, jossa ihmiset balsamoivat ruumiin saadakseen sen säilymään pidempään.

Ruumis on lopulta opiskelijoiden ja alan ammattilaisten käytettävissä tutkimukseen anatomian ja fysiologian kursseilla.

Ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle hyödyttää tutkimusta.
Lääkärikoulutuksessa joutuu tekemisiin tieteelle lahjoitettujen ruumiiden kanssa, sillä niiden avulla voidaan analysoida tarkoin ruumiin anatomiaa ja fysiologiaa.

Yhteiskunnalliset hyödyt

Ruumiin lahjoittamisella on monia yhteiskunnallisia ja koulutuksellisia hyötyjä. Monet lääketieteen ammattilaiset pystyvät tekemään tutkimustaan tehokkaammin sellaisten ihmisten ansiosta, jotka ovat pyytäneet saada luovuttaa ruumiinsa kuolemansa jälkeen. 

Tämä hyödyttää suuresti yhteiskuntaa. Tällä tavoin opiskelijat oppivat tunnistamaan tarkemmin sairauksia, kehon luontaisia prossesseja, sen rakenteita ja kudoksia. Kaikki tapahtuu käytännössä, minkä ansiosta heillä on paljon parempi käsitys siitä miten toimia, kun he hoitavat potilaita.

Tämä on auttanut tiedettä kehittymään ja lääketieteen ammattilaisia valmistumaan pätevimpinä ja diagnosoimaan sairauksia paremmin. Ruumiiden lahjoittamisen ansiosta on ollut jopa mahdollista tunnistaa sellaisia sairauksia, joiden olemassaolosta ei aiemmin edes tiedetty.

Ruumiin lahjoittamisen esteet ja ruumiin hylkääminen

Voisi helposti luulla, että tiede hyväksyy kaikenlaiset ruumiit, mutta prosessin aikana on otettava huomioon tiettyjä tekijöitä, jotka usein johtavat sen hylkäämiseen.

Ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle elinten luovuttamisen jälkeen

On vaikea täyttää kaikkia vaatimuksia ruumiin lahjoittamisessa, kun osa elimistä on luovutettu aiemmin. Vastuussa oleva ammattilainen tutkii jäljellä olevien rakenteiden kunnon ja päättää, onko se riittävän hyvä otettavaksi vastaan.

Sairauksien tutkiminen

Yleensä ruumiit tutkitaan mahdollisten sairauksien varalta, jotka voisivat vaikuttaa elinsiirtoon. Tämä on erittäin tärkeää, sillä sairaudesta riippuen luovutus ei välttämättä kelpaa.

Esimerkiksi sisäelimet voivat huonontua nopeasti, ja mitä taas ruumiin lahjoittamiseen tieteelle tulee, jotkut sairaudet saattavat estää ruumiin oikeaoppisen säilömisen.

Luovuttajan hylkääminen

Ruumiin lahjoittaminen ei siis aina onnistu noin vain. On muitakin syitä, jotka johtavat välittömään hylkäämiseen:

  • Tarttuvat taudit kuten HIV/AIDS, B-hepatiitti tai C-hepatiitti.
  • Kun lähisukulaiset, yleensä ensimmäisen asteen sukulaiset, vastustavat lahjoitusta. Silloinkin, kun henkilö itse on ilmaissut tahtonsa luovutukseen, mutta tahtoa vahvistavaa lainvoimaista luovutustestamenttia ei ole.
  • Lihavuus ja muut oheissairaudet, jotka tekevät säilömisestä mahdotonta.

Miten ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle tapahtuu käytännössä?

Ruumiin lahjoittamiseksi lääketieteelle tulee täyttää lomakkeita ja noudattaa kyseessä olevan instituution menettelyä. Nämä eivät ole hankalia toimenpiteitä, toisin kuin saattaisi luulla.

Yleensä vaiheet ovat seuraavat:

  • Ota yhteyttä siihen anatomian laitokseen, jolle haluat ruumiisi luovuttaa, saadaksesi täytettävän lomakkeen.
  • Ruumis määrätään tutkittavaksi toimenpiteestä vastaavalle ammattilaiselle.
  • Mahdolliset olemassa olevat sairaudet selvitetään, jotta tiedetään, kelpaako lahjoitus vai ei.
  • Kun kaikki on kunnossa, laitoksen ja ammattilaisen osoittamat asiakirjat (suostumukset ja lailliset luvat) allekirjoitetaan.
  • Lopuksi on toimitettava lisäasiakirjat, kuten väestörekisteritiedot, kuolintodistus ja sairaushistoria.

Valitusta laitoksesta riippumatta on tärkeää kertoa omasta tahdosta perheelle. Sukulaiset saattavat nimittäin vastustaa lahjoitusta, jos toimenpiteet eivät ole selkeitä ja tiedossa. Jotkut laitokset eivät hyväksy viime hetken lahjoituksia.

Elinluovutus ei ole sama asia kuin ruumiin lahjoittaminen tutkimusta varten. Myös toimenpiteet ovat erilaiset.

Mitä mieltä olet ruumiin lahjoittamisesta lääketieteelle?

Kuten yllä kerrottiin, ruumiin lahjoittaminen lääketieteelle on päätös, josta on yhteiskunnallista hyötyä. Luovuttajan ruumiilla tehdyt tutkimukset voivat hyödyttää myös lähisukulaisia varoittamalla heitä perinnöllisistä sairauksista.

Vaikka kehittyneimmissä lääketieteen oppilaitoksissa on robottikirurgeja ja muita keinoja ihmiselimistön tutkimiseen, mikään ei vedä vertoja oikealle anatomialle. Tästä syystä tällaisia lahjoituksia tarvitaan.

Lopuksi on hyvä vielä huomauttaa, että lahjoitettuja ruumiita kohdellaan kunnioittavasti. Tutkijat ymmärtävät sen arvon ja panoksen, jonka nämä ihmiset ovat tieteelle antaneet.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Brigidi, S. (2020). Otra manera de concebir la muerte: La donación de cuerpo entero a la ciencia. El caso de Barcelona. AIBR: Revista de Antropología Iberoamericana, 15(1), 31-53.
  • San Gregorio, M. P., Roldán, J. D., Cabezas, F. M., & Roldán, A. N. (1993). Factores sociales y psicológicos que influyen en la donación de órganos. Psicothema, 241-253.
  • Guerra Carrasco, R. (2005). Donación de órganos: comprensión y significado.
  • Freire Orlando, A. (2005). Representaciones sociales del cuerpo y de la muerte: una aproximación desde la donación de órganos.
  • Amaro, P. P. La donación de órganos (¿ un “valor” que “cuesta”?)
  • Zamora, A., Díaz, Y. Factores que inciden en la cultura de donación de órganos en Morelia, Michoacán: hacia una propuesta de política pública*. Nueva Época – año 12, núm. 44, 2018.
  • Nadal-Mocadas, B. Métodos de conservación cadavérica y sus aspectos legales y sanitarios. Universidad Complutense de Madrid. 2015.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.