Lasten psykopatia: onko lapseni psykopaatti?
Eikö lapsesi tunne myötätuntoa muita lapsia kohtaan? Manipuloiko hän jotakuta lähellään? Tämä voi johtua siitä, että lapsesi on psykopaatti ilman että tiedostat sitä.
Lasten psykopatia on sairaus, jolle on ominaista empatianpuute ja häpeän tai syyllisyyden tunteen puuttuminen sellaisen teon jälkeen, joka satuttaa tai manipuloi toista henkilöä.
Se tunnetaan myös “epäsosiaalisena persoonallisuushäiriönä”. Selkeää on se, että lapsen suhtautuminen ympärillään oleviin ihmisiin on häiriintynyt.
Tämä voi johtua geneettisestä tekijästä, mutta on myös osoitettu, että aivojen otsalohkossa on tiettyjä vaurioita, jotka voivat johtaa tällaiseen käytökseen. Tämän häiriön voivat aiheuttaa lisäksi traumaattiset kokemukset.
Lasten psykopatia
On tarpeen ymmärtää, että vaikka lasten psykopatia voi aiheuttaa paljon huolta ja pelkoa vanhemmissa, meidän on karistettava mielestämme ajatus siitä, että lapsesta tulee jokin elokuvien kaltainen sarjamurhaaja.
Lisäksi vaikka lapsessa esiintyisi psykopaattisia piirteitä, on tarpeen että ammattilainen arvioi tilanteen. Joissakin tapauksissa lapsessa esiintyvät piirteet voivat kadota ajan myötä ja osoittautua vääräksi positiiviseksi.
1. Hän uhmaa sääntöjä
Lapsi saattaa olla psykopaatti, jos hän uhmaa jokaista sääntöä eikä opi koskaan käyttäytymään oikein, huolimatta yrityksistäsi korjata hänen käytöstään.
Esimerkiksi samanikäisten lasten huono kohtelu, vanhempien manipulointiyritykset, ruoan heittely lattialle tai tavaroiden järjestelmällinen rikkominen voivat olla merkkejä piilevästä ongelmasta.
Kaikki tämä voi viitata siihen, että lapsi on psykopaatti, jos yrityksistäsi huolimatta ei ole nähtävissä, että hänen käytöksensä paranisi.
2. Eläinten kidutus
Saadaksesi tietää onko lapsesi psykopaatti, kiinnitä huomiota siihen kuinka hän käyttäytyy eläinten lähellä, erityisesti sellaisten eläinten, jotka eivät pysty puolustamaan itseään.
Onko hän tappanut eläimen? Silponut eläimen? Onko hän satuttanut jotakin eläintä omasta halustaan ja tietoisesti? Jos näin on ja etenkin jos tämä käytös on toistuvaa, sinun tulisi hakea apua.
Joskus lapset leikkivät eläinten kanssa ja satuttavat niitä tai testaavat niillä asioita, jotka päättyvät ikävästi. Tämä ei ole kuitenkaan aina merkki psykopatiasta, jos lapsi tuntee myötätuntoa tai katumusta kerrottuasi hänelle, että eläimet eivät ole leluja vaan eläviä olentoja.
3. Hän ei tunne katumusta
Luonnollisestikin, kun kerromme lapselle hänen tehneen jotain väärää, hänen tulisi tuntea jonkinlaista katumusta.
Lapset eivät synny kaikkitietävinä ja ovat joskus väärässä. Meidän on siis tehtävä heidät tietoisiksi heidän pahoista teoistaan. Mutta mitä jos lapsi ei tunne katumusta? Mitä tapahtuu, jos hän ei kykene tuntemaan myötätuntoa ympärillään olevia ihmisiä kohtaan?
Silloin kyseessä saattaa olla psykopaattinen piirre, joka ammattilaisen tulisi analysoida.
4. Väkivaltaiset purkaukset
Väkivaltaisia purkauksia esiintyy niin lapsilla kuin aikuisillakin, johtuen kyvyttömyydestä hallita omia tunteita.
Tämä piirre lapsilla voi kuitenkin olla syy huoleen. Satuttaako hän eläintä näiden purkauksien aikana? Käyttääkö hän väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan? Eikö hän tunne pienintäkään katumusta purkauksensa jälkeen?
Näissä tapauksissa, ilman mitään epäilystä, meidän on annettava tilanne ammattilaisen käsiin, sillä on erittäin tärkeää, että tilanne analysoidaan ajoissa.
Aikuisten puuttuminen tilanteeseen on tärkeää
Toisinaan aikuiset eivät käytä riittävästi aikaa analysoidakseen tilannetta ja mieti sitä mahdollisuutta, että heidän lapsensa voisi olla psykopaatti.
Lisäksi on pidettävä mielessä, että vanhemmilla on tapana kieltää sairauden tai ongelman mahdollisuus omalla lapsellaan, vaikka lapsi osoittaisi siitä merkkejä. Vanhemmilla on aina taipumusta ajatella, että heidän lapsensa ovat täydellisiä.
Mutta nopea toiminta heidän osaltaan voi todella auttaa lasta. Se saattaa osoittautua vääräksi hälytykseksi tai sitten he voivat aloittaa hoidon tilanteen parantamiseksi nopeasti.
On tärkeää selventää, että tilanteessa, jossa lapsi diagnosoidaan psykopaatiksi, “paranemisen” mahdollisuus on hyvin suhteellista. Tällä hetkellä tämän häiriön parantamiseksi ei ole tehokasta hoitoa, mutta on olemassa työkaluja tilanteen parantamiseksi.
Ajatteletko, että lapsesi saattaisi olla psykopaatti? Älä käännä selkääsi ongelmalle. Pyydä apua ammattilaiselta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aguilera Lazaro, E. C., Ostrosky, F., & Camarena, B. (2012). Interacción de Temperamento y MAO-A en pruebas de Inhibición en Preescolares. Acta de investigación psicológica, 2(1), 543-554. http://www.scielo.org.mx/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S2007-48322012000100005
- Garrido, F. J. S. (2009). Fisonomía de la psicopatía. Concepto, origen, causas y tratamiento legal. Revista de derecho penal y criminología, (2), 79-125. http://e-spacio.uned.es/fez/eserv/bibliuned:DerechoPenalyCriminologia-2009-2-10003/PDF
- Guitart, E. R., & Robles, J. L. A. (2019). Psicopatía en la infancia y adolescencia. Olhar criminológico (OC), 129. http://abcriminologia.com.br/revistaoc/arquivos/revista-oc-iii.pdf#page=129
- Halty, L., & Prieto-Ursúa, M. (2015). Psicopatía infanto-juvenil: Evaluación y tratamiento. Papeles del Psicólogo, 36(2), 117-124. https://www.redalyc.org/pdf/778/77839628005.pdf
- Romero, E., Luengo, M. Á., Gómez-Fraguela, J. A., Sobrela, J., & Villar, P. (2005). Evaluación de la psicopatía infantojuvenil: estudio en una muestra de niños institucionalizados. Anuario de psicología jurídica, 15, 23-40. https://www.redalyc.org/pdf/3150/315031849003.pdf
- Lara-Tapia, H. (2005). Enfoques actuales en la Psicobiología contemporánea de la conducta violenta y delictiva. Revista Neurología, Neurocirugía y Psiquiatría, 38(1), 28-36. https://www.medigraphic.com/pdfs/revneuneupsi/nnp-2005/nnp051f.pdf
- Vinet, E. V. (2010). Psicopatía infanto-juvenil: avances en conceptualización, evaluación e intervención. Terapia psicológica, 28(1), 109-118. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0718-48082010000100010&script=sci_arttext
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.