Negatiiviset tunteet ovat hyväksi

· marraskuu 21, 2016
Meidän ei tulisi torjua negatiivisia tunteita tai pelätä niitä. Ne voivat auttaa meitä kasvamaan, kunhan osaamme hallita niitä eivätkä ne riistäydy käsistä.

Meidät on opetettu uskomaan, että negatiiviset tunnetilat voivat ainoastaan aiheuttaa tuskaa, turhautumista, ahdistusta, pelkoa, stressiä, kyyneleitä ja muita yhtä huonoja tunteita ja tiloja.

Mutta pitääkö se täysin paikkansa? Ovatko negatiiviset tunteet todella niin negatiivisia kuin miltä ne vaikuttavat?

Täytyykö meidän olla aina onnellisia?

Uskomme, että meidän on oltava jatkuvasti onnellisia elääksemme tyytyväisinä, mutta se olisi luonnotonta. Voiko joku todella olla aina onnellinen? Kun olemme onnellisia, miksei tilaa jää negatiivisten tunteiden ajattelulle?

Nainen mustassa

Kun vietämme onnellista elämää, koemme silti negatiivisia tunteita. Ajattelemme sen olevan paha asia, vaikka se ei todellisuudessa ole sitä. Itse asiassa negatiiviset tunteet ovat välttämättömiä.

Pystytkö kuvittelemaan, että me kaikki olisimme koko ajan onnellisia? Sellaisessa elämässä olisi hetkiä, jolloin emme tietäisi, teemmekö asioita väärin vai emme.

Meidän ei suinkaan aina tarvitse olla onnellisia. Sen sijaan meidän on hyväksyttävä tunteemme, olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Ongelma on siinä, että meillä on tapana torjua kokemamme negatiiviset tunteet, koska ne aiheuttavat pelkoa ja koska meillä on tapana yrittää paeta niitä.

Älä koskaan torju negatiivisia tunteita, sillä, kuten pian näemme, niilläkin on hyvät puolensa. Ongelma vain on siinä, että koska ne tekevät olomme huonoksi, luulemme niiden olevan paha juttu! Emme vain tiedosta, että negatiivisten tunteiden kokeminen on juuri se, mikä tekee meistä ihmisiä.

Todelliset negatiiviset tunteet

Tähän aiheeseen paneutuessa on tärkeää tietää, kuinka erottaa ne negatiiviset tunteet, jotka ovat ”normaaleja”, mutta jotka ovat itse asiassa peräisin jostakin todellisesta negatiivisesta tunteesta.

Naamiot

Joskus annamme negatiivisena pitämämme tunteen vaikuttaa meihin, ja se tahtomattammekin riistäytyy hallinnasta. Tässä artikkelissa tarkastelemme lukuisia ”negatiivisia” tunteita, jotka ovat normaaleja, mutta peräisin muista, todellisista negatiivisista tunteista, jotka sen sijaan ovat huolestuttavia ja vakavia.

Huoli ja ahdistus

Huoli on normaali tunne, eikä lainkaan negatiivinen.

Se on tunne, joka nousee pintaan silloin kun jollakin asialla on meille väliä tai kun jotakin meille merkittävää tapahtuu. Huolta ilmenee myös silloin, kun meidän on tehtävä päätös emmekä tiedä, teimmekö järkevän valinnan.

Ongelmia ilmenee silloin, kun tämä huoli riistäytyy käsistä ja kehittyy joksikin muuksi: ahdistukseksi.

Kun ahdistusta alkaa esiintyä, se tarkoittaa sitä, että emme löydä ratkaisua meitä huolestuttavaan asiaan. Tämä asia  on usein uskomus siitä, että teemme jotakin väärin. Tämä puolestaan saa meidät muuttamaan tapaamme toimia ja reagoida.

Saatamme kantaa huolta jostakin, mistä ei edes pitäisi huolestua, ja tämä saa aikaan paljon ahdistusta.

Suru ja masennus

Suru on normaalia, sillä onhan meillä melankolisia päiviä ja päiviä, jolloin olemme tavallista herkempiä.

Mutta mitä tapahtuu, kun tämä suru kestää pitkään? Ja mitä tapahtuu, kun joku asia on vaikuttanut meihin niin paljon, että se murskaa itsetuntomme ja saa meidät aliarvioimaan itseämme? Masennus tulee kylään.

Viha itseään kohtaan ja syyllisyys

Suutumme itsellemme, koska halusimme esimerkiksi tehdä asiat eri tavalla, eikä se toiminutkaan. Tai sitten tunnemme vihaa itseämme kohtaan, koska sanoimme jotakin, mitä ei olisi pitänyt sanoa. Suuttuminen itselleen ei ole kuitenkaan sama kuin itsensä syyllistäminen.

Syyllistäminen on jotakin negatiivista. Vaikka opimmekin siitä kokemuksesta, jolloin suutumme itsellemme, syyttely tekee meistä epävarmempia ja alamme sen seurauksena pitää itseämme huonompina.

Syyttelyn kanssa ei pitäisi koskaan mennä liian pitkälle, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää.

Ärtymys ja viha

Ärtymys on täysin normaalia. Se on periaatteessa normaali reaktio sellaiseen asiaan, josta emme pidä.

Kun ärtymys muuttuu vihaksi, tilanne onkin jo toinen. Tämä johtuu siitä, että vihan ollessa kyseessä emme kykene arvostamaan toista ihmistä. Lisäksi viha aiheuttaa paljon psyykkistä stressiä, kun taas ärtymys voi auttaa vapauttamaan painetta.

Nainen paperiveneessä

Monet normaalit tunteet muuttuvat lopulta negatiivisiksi, koska emme osaa hallita niitä oikealla tavalla. Saatamme myös esimerkiksi sekoittaa ärtymyksen vihaan tai surun masennukseen.

Tunteet, jotka koemme negatiivisina, ovat joskus täysin normaaleja ja välttämättömiä. Kuvittelepa, jos emme koskaan huolestuisi mistään tai tuntisi surua? Olisiko millään meille merkitystä?

Nyt on aika muuttaa oma käsitys negatiivisista tunteista ja tällä tavalla hyväksyä ne kaikki.