Nanolääketieteen tuomat edistykset

Nanolääketieteen tuomat edistykset ovat nykyisen nanoteknologiatietouden ansiota. Nanoteknologia suuntaa hoidot erityisesti sairastuneeseen kudokseen vahingoittamatta terveitä osia.

Nanolääketieteen tuomat edistykset ovat nykyään osallistuneina terveystieteeseen, jossa keskitytään väestöön suuresti vaikuttavien sairauksien ehkäisyyn, diagnoosiin ja hoitoon. Tämä lääketieteen ala käyttää nanoteknologiatietoutta suuntaamalla hoidot sairastuneeseen kudokseen vahingoittamatta tervettä kudosta.

Nanolääketieteen alueet

Kaiken kaikkiaan tämä lääketieteen ala koostuu kolmesta alueesta:

1. Nanoedistykset diagnostiikassa

Tässä turvaudutaan nanolaitteiden ja kontrastijärjestelmien käyttöön. Sillä tavalla lääkärit voivat havaita sairauden herkästi, nopeasti ja tarkasti sen alkuvaiheessa. Nanodiagnostiikkalaitteet voivat olla joko in vitro tai in vivo -laitteita.

2. Nanoterapia tai hallittu lääkkeen vapautuminen

Tässä nanolääketieteen osassa käytetään nanorakenteita, jotka saavat aktiivisen ainesosan kertymään ja vapautumaan hallitusti yksinomaan sairastuneissa soluissa.

Nanorakenteiden täytyy olla:

• Biologisesti yhteensopivia.
• Kykeneväisiä kuljettamaan asianmukainen annos lääkettä.
• Vakaita, kunnes ne saavuttavat kohteena olevan kudoksen.

3. Uudistavat nanolääketieteen tuomat edistykset

Lääkärit voivat jopa korjata tai korvata vahingoittuneet kudokset ja elimet käyttämällä hyväksi nanoteknologiaa. Sen seurauksena on nyt mahdollista stimuloida ihmiskehon korjaavia mekanismeja.

Tutkijat kehittelevät parhaillaan nanorakenteeseen perustuvia teranostisia järjestelmiä. Ja nämä yhdistävät elementtejä saman nanopartikkelin sisällä sairauden havaitsemiseksi ja paikallisen hoidon antamiseksi. Nämä järjestelmät mahdollistavat annetun hoidon kinetiikan ja tehokkuuden visualisoinnin ja arvioinnin.

Nanolääketieteen tuomat edistykset onkologiassa

Onkologiassa nanolääketieteen käytössä keskitytään pääosin kahteen ongelmaan, jotka ovat yleisiä mille vain syöpätyypeille: diagnoosiin ja kemoterapian sivuvaikutuksiin.

Varhainen syöpädiagnoosi lisää huomattavasti parantumismahdollisuutta. Yksi nanolääketieteen päähyödyistä on mahdollisuus havaita kasvainsolut syöpäsairauden varhaisessa vaiheessa. Eläinkokeiden tuomat tutkimustulokset paljastivat tähän liittyen, että kasvainmarkkereihin liittyvät magneettiset nanopartikkelit mahdollistavat myös syövän tarkan havaitsemisen. Näin voi tapahtua myös silloin, kun näiden markkereiden taso on selvästi nykyään käytettävien menetelmien kanssa havaittavien tasojen alapuolella.

Nanolääketieteen käyttö kemoterapian sivuvaikutusten ehkäisyyn

Kemoterapia on erittäin aggressiivinen hoitokeino. Se tuhoaa syöpäsoluja ja sillä on monia sivuvaikutuksia, koska se myös tuhoaa terveitä soluja. Nanoteknologia tekee syöpähoidossa mahdolliseksi sen, että lääkäri voi käyttää “kapseloituja” lääkkeitä kemoterapiassa. Tällä tavoin se parantaa kemoterapian tehokkuutta vähentäen samalla sen aiheuttamaa myrkyllisyyttä potilaan elimistössä.

Ryhmä eurooppalaisia tutkijoita loi hiljattain nanosfäärejä, jotka pystyivät tunkeutumaan ainoastaan syöpäsoluihin. Kemoterapian negatiiviset seuraukset saattavat siis jäädä menneisyyteen. Niihin kuuluvat pahoinvointi, fyysinen heikkous sekä hiustenlähtö.

Nanolääketieteen tuomat edistykset sydän- ja verisuonijärjestelmän sairauksissa

Nanolääketieteestä on paljon hyötyä myös sydän- ja verisuonijärjestelmän sairauksissa. Yksi tärkeimmistä eduista on sen mahdollisuus tunnistaa valtimovauriot nopeasti niiden varhaisessa vaiheessa.

Tutkijat tekevät myös tutkimuksia, joissa tietyt nanopartikkelit voivat toimia turvallisina ajoneuvoina lääkkeiden antamisessa. Siten ne voivat viedä lääkkeet suoraan vahingoittuneelle alueelle.

Neurodegeneratiiviset sairaudet

Esimerkiksi Alzheimerin taudin ominaispiirteisiin kuuluu neuronien progressiivinen tuhoutuminen. Tutkijoilla on siis pian mahdollisuus luoda uudelleen neuroneita käyttämällä aivojen olemassa olevia kantasoluja kasvutekijöiden välityksellä.

Yhteenveto

Nanolääketiede mahdollistaa pian sairauksien parhaimman ja varhaisimman diagnoosin. Tutkijat kehittelevät myös paikallisia ja yksilöityjä hoitokeinoja. Sairauden kehityksen tarkka seuranta muuttuu siis mahdolliseksi.