Mitä sairauksia alkueläimet aiheuttavat?
Kuumeen, huonovointisuuden, voimakkaan ihottuman ja jopa takykardian kaltaiset oireet ovat merkkejä sairauksista, joita alkueläimet aiheuttavat. Yleisesti ottaen on olemassa kaksi tapaa, joilla alkueläimet voivat sairastuttaa ihmisen. Ensimmäinen on saastuneen veden juominen, ja toinen on jos ihmistä puree selkärangaton eliö, jonka elimistöstä löytyy näitä mikro-organismeja.
Erilaisissa tieteellisissä tutkimuksissa on puhuttu näistä zoonoottisista taudeista. Tiedätkö sinä, mikä alkueläin oikeastaan on? Tiedätkö, mitkä ovat ne tyypillisimmät sairaudet, joita alkueläimet aiheuttavat? Taudinaiheuttajien epidemiologisen dynamiikan ymmärtäminen on tärkeää, jotta niitä oppii välttämään. Jatka tämän artikkelin lukemista saadaksesi aiheesta enemmän tietoa!
Mitä alkueläimet ovat?
Alkueläimet ovat heterotrofisia mikro-organismeja, mikä tarkoittaa, että ne käyttävät ravinnokseen orgaanista ainesta. Ne elävät kosteissa ympäristöissä; joko täysin vedenvarassa tai pinnallisissa vesikertymissä maalla (kuten lätäköt).
Monien lähteiden mukaan, mukaan lukien Clinical Microbiology Reviews -julkaisu, alkueläinten valtakunta koostuu 18 eri heimosta, joihin kuuluu yhteensä noin 30 000 lajia. Yleisimmin käytetty luokitus jakaa nämä tyypilliset mikro-organismit neljään ryhmään:
- Juurijalkaiset
- Siimaeliöt
- Ripsieläimet
- Itiöeläimet
Niiden koko vaihtelee 10 ja 50 mikrometrin välillä, eli ne ovat erittäin pienikokoisia. Ne liikkuvat nesteessä solukalvoulokkeiden, uimasiimojen tai ripsipeitteiden avulla, tai ne käyttävät hyväkseen muita eliöitä tai eläimiä liikkuakseen. Tutkimusten mukaan monet lajit elävät itsenäisesti, kun taas toiset lajit ovat erikoistuneet loisimaan ihmisiin ja muihin selkärankaisiin (luonnonvaraisiin tai kodeissa ja maataloudessa eläviin).
Mitä sairauksia alkueläimet aiheuttavat?
Taudinaiheuttajien luonteen vuoksi alkueläinten aiheuttamat taudit ovat suurempi ongelma alhaisen tulotason maissa. Niitä voi esiintyä kaikenlaisissa väestöryhmissä sukupuoleen tai ikään katsomatta. Ne ovat kuitenkin selvästi yleisempiä pienillä lapsilla.
Esimerkiksi eräällä Tšerkessiassa sijaitsevalla alueella tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 79:stä näytteeseen otetusta lapsesta jopa 22 prosentilla oli ruoansulatuskanavassaan alkueläinloinen nimeltään Giardia lamblia. Tämä arvo on melko korkea, kun otetaan huomioon tutkimuksen otoskoko.
Muutkin tilastolliset otokset tukevat pikkulasten suurempaa alttiutta näille ruoansulatuskanavassa asustaville alkueläimille. Esimerkiksi Valdviassa, Chilessä, tehdyssä tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että 219 imeväisikäisen ulostenäytteestä 34 prosenttia sisälsi Entamoeba coli -patogeeniä.
Tämä patogeenisten alkueläinten suuri esiintyvyys näillä alueilla johtuu sanitaation puutteesta ja yleiseen kulutukseen tarkoitetun veden saastumisesta ulosteella. Katsotaanpa seuraavaksi, mitkä ovat yleisimpiä alkueläinten aiheuttamia sairauksia:
Toksoplasmoosi
Tämän taudin aiheuttaa Toxoplasma gondii -laji, joka on pakollinen solunsisäinen loinen. Tämä alkueläin voi olla ihmisessä oireeton, ja ongelma syntyykin silloin, kun se pääsee raskaana olevan naisen sikiöön.
Monissa tapauksissa sikiö voi kuolla infektioon, mutta terveillä ihmisillä oireettomuuden todennäköisyys on noin 80 prosenttia.
Global Water Pathogen Projectin (GWPP) mukaan Etelä-Amerikassa suurin osa tartunnoista on peräisin saastuneesta vedestä. Toisaalta korkean tulotason maissa yleisin tartuntatapa on kontakti kissoihin, joita ei ole asianmukaisesti käytetty eläinlääkärin tarkastuksissa ja hoidoissa.
Giardiaasi
Kyseessä on aiemmin mainitun alkueläimen, Giardia lamblian, aiheuttama ripulitauti. Se elää tartunnan saaneen henkilön ohutsuolessa ja tarttuu sairaan eläimen tai ihmisen ulosteiden välityksellä.
Se on niin sanottu kosmopoliittinen loinen, eli sitä esiintyy kaikilla maailman alueilla. Lisäksi on tärkeää huomata, että se vaikuttaa erityisesti lapsiin, sillä he voivat kärsiä vakavasta aliravitsemuksesta, jos he eivät saa tautiin hoitoa. Giardiaasi aiheuttaa erilaisia oireita, kuten vatsakipua, turvotusta ja runsasta ripulia.
Käy lukemassa tämäkin artikkeli: Maailman vesipäivä: ilmastonmuutos ja terveys
Trypanosomiaasi
Ihmisen afrikkalainen trypanosomiaasi eli “nukkumistauti” on Trypanosoma cruzi -alkueläimen aiheuttama tauti. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan sen kuolleisuusaste on lähes 100 prosenttia hoitamattomilla potilailla.
Tartunnan aiheuttaa taudinaiheuttajaa sisältävän tsetsekärpäsen purema. Sen oireita ovat aluksi ihohaavat, ja niitä seuraavat kuume, päänsärky, anemia, verenkiertoelimistön heikkous ja laihtuminen.
Malaria
Malaria on Plasmodium-suvun alkueläinloisen aiheuttama tauti. Monet kansalaisjärjestöt kiinnittävät erityistä huomiota tähän taudinaiheuttajaan, sillä asiantuntijat arvioivat, että Länsi-Afrikassa yli 2 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain tähän tautiin, joista 75 prosenttia on lapsia.
Tämän loisen pääasialliset levittäjät ovat Anopheles-suvun hyttyset eli horkkahyttyset. Ne pitävät alkueläintä kehossaan ja siirtävät sen piston kautta ihmisen verenkiertoon. Oireet vaihtelevat suuresti aina kuumeesta ja vilunväristyksistä pahoinvointiin, oksenteluun ja veren yskimiseen.
Muut alkueläinten aiheuttamat patologiat
- Leishmaniaasi: Leishmania-suvun alkueläinten aiheuttama. Sen oireet vaihtelevat ihottumasta kuolemaan johtaviin oireisiin, jotka aiheuttavat maksan ja pernan tulehduksen.
- Trikomoniaasi: Tämä on sukupuolitauti, jonka aiheuttaa Trichomonas vaginalis -alkueläinlaji. Jotkut ihmiset ovat tartunnan saatuaan oireettomia, mutta toiset voivat kokea mm. limakalvojen kirvelyä, voimakasta valkovuotoa tai kovaa kutinaa.
- Balantidiaasi: Tämän aiheuttaa Balantidium coli -loinen. Se tarttuu ihmisiin saastuneen veden ja ruoan välityksellä, ja oireita ovat yleensä lievä ripuli ja vatsakipu.
Sinua saattaa kiinnostaa tämäkin artikkeli: Kesän merkittävimmät taudinaiheuttajat
Mitä alkueläimistä ja niiden aiheuttamista sairauksista kannattaa muistaa
Alkueläimet ovat mikro-organismeja, joita esiintyy yleisesti kaikkialla maailmassa, erilaisissa ympäristöissä. Ne ovat kuitenkin erityisen yleisiä lämpimissä paikoissa, joissa on huono saniteettivalvonta, eli yleensä matalan tulotason alueilla.
Lisäksi monet edellä mainituista taudeista esiintyvät trooppisissa tai hyvin kuumissa maissa, koska selkärangattomat eläimet, kuten hyttyset ja kärpäset, ovat alkueläimien tärkeimmät taudinlevittäjät eli tartuttajat.
Vaikka kutakin mainitsemaamme tautia varten niiden hoitamiseksi on olemassa erityisiä lääkkeitä, tehokas ennaltaehkäisy on aina avainasemassa. Tämän vuoksi on tärkeää, että ei nautita juomakelvotonta vettä tai elintarvikkeita ilman hygieniavalvontaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Protozoo, wikipedia. Recogido a 28 de junio en https://es.wikipedia.org/wiki/Protozoo
- González, A. F., Cuartero, I. G., Díez, A. G., & Fernández, P. F. (2014). Infecciones por protozoos hemoflagelados: leishmaniasis, enfermedad de Chagas y tripanosomiasis africana. Medicine-Programa de Formación Médica Continuada Acreditado, 11(54), 3194-3207.
- Cavalier-Smith, T. (1993). Kingdom protozoa and its 18 phyla. Microbiology and Molecular Biology Reviews, 57(4), 953-994.
- Alvarez, A. R. (2017). Los protozoos: características generales y su rol como agentes patógenos. Ciencia Veterinaria, 8(1), 62-71.
- Arias, J. A., Guzmán, G. E., Lora-Suárez, F. M., Torres, E., & Gómez, J. E. (2010). Prevalencia de protozoos intestinales en 79 niños de 2 a 5 años de edad de un hogar infantil estatal en Circasia, Quindío. Infectio, 14(1), 31-38.
- Arias, J. A., Guzmán, G. E., Lora-Suárez, F. M., Torres, E., & Gómez, J. E. (2010). Prevalencia de protozoos intestinales en 79 niños de 2 a 5 años de edad de un hogar infantil estatal en Circasia, Quindío. Infectio, 14(1), 31-38.
- Navarrete, N., & Torres, P. (1994). Prevalencia de infección por protozoos y helmintos intestinales en escolares de un sector costero de la provincia de Valdivia, Chile. Bol. chil. parasitol, 49(3/4), 79-80.
- Global Water Pathogen Project. Toxoplasma gondii. Recogido a 28 de junio en http://www.waterpathogens.org/node/158
- Ejecutivo, C. (2004). Control de la tripanosomiasis africana humana: informe de la Secretaría (No. EB113/5). Organización Mundial de la Salud.
- Breman, J. G. (2001). The ears of the hippopotamus: manifestations, determinants, and estimates of the malaria burden. The American journal of tropical medicine and hygiene, 64(1_suppl), 1-11.