Mitä opittu avuttomuus tarkoittaa?

Normaali ja terve reaktio epämiellyttäviä tilanteita kohdatessamme on vastata tilanteeseen tavoilla, jotka mahdollistavat olosuhteiden parantamisen. Jotkut ihmiset pysyvät kuitenkin tällaisten tilanteiden edessä passiivisina ja alistuvat kohtaloonsa uskoen, että heillä ei ole kontrollia elämän ylä- ja alamäkiä vastaan.
Mitä opittu avuttomuus tarkoittaa?

Viimeisin päivitys: 25 lokakuu, 2021

Opittu avuttomuus on passiivisuuden ja alistumisen kautta luotu reaktio tilanteisiin, jotka ovat yleensä epämiellyttäviä. Tällä tavoin ihmisillä, jotka kärsivät opitusta avuttomuudesta, ei ole aikomusta hävittää näitä ärsykkeitä elämästään.

Yleensä tällainen tila ilmenee sen jälkeen, kun ihminen on elänyt traumaattisen kokemuksen, jossa kärsimyksen välttämiseksi suunnatut toimet ovat epäonnistuneet. Näin yksilö päätyy ymmärtämään, että hän ei voi tehdä mitään näiden henkistä kärsimystä aiheuttavien tilanteiden pysäyttämiseksi. 

Opitun avuttomuuden määritelmä

American Psychological Association -järjestön (APA) mukaan opittu avuttomuus on ilmiö, joka saa alkunsa toistuvasta altistumisesta sellaisille tilanteille ja ärsykkeille, jotka aiheuttavat stressiä. Näitä tilanteita ja ärsykkeitä aiheuttavat tekijät ovat itsessään hallitsemattomia, jolloin ne johtavat siihen, että ihminen ei käytä persoonallisuudestaan löytyviä ominaisuuksia näiden tosiasioiden hallitsemiseksi.

Tämän vuoksi ihminen ymmärtää, että hän ei pysty hallitsemaan ympärillään tapahtuvia asioita, jotka aiheuttavat hänelle pahaa mieltä ja stressiä. Keskipitkällä aikavälillä tämä oppiminen tuhoaa motivaation tehdä muutoksia.

Toisin sanoen opittu avuttomuus on psykologinen tila, joka johtaa kyvyttömyyteen reagoida tilanteisiin, jotka aiheuttavat kärsimystä. Tämä johtuu siitä, että ihminen ei ole aikaisemmin kyennyt menneisyydessään toteuttamaan sellaisia toimia, jotka olisivat johtaneet epämiellyttävien olosuhteiden parantumiseen. Tästä syystä ihminen oppii sietämään kärsimystä uskoen, että hän ei voi tehdä mitään näiden epämiellyttävien ärsykkeiden välttämiseksi. 

Lapsuudessa saatu kasvatus on yksi tekijä, joka vaikuttaa opitun avuttomuuden kehittymiseen.

Opitun avuttomuuden syyt

Kaikki oppineen avuttomuuden syyt liittyvät siihen harhaluuloon, joka saa ihmisen uskomaan, että hän ei hallitse elämässään tapahtuvia asioita. Tämä lisää puolestaan sen tosiasian todennäköisyyttä, että ihminen ei pyri analysoimaan tiettyjen tilanteiden mahdollisia seurauksia. Opitun avuttomuuden kautta nämä ihmiset uskovat, että heidän kohtalonsa on jo määritetty, eivätkä he voi tehdä mitään sen muuttamiseksi. 

Alla listaamme yleisimpiä syitä tämän tilan syntyyn.

Traumaattiset kokemukset lapsuudessa

Yksi tekijä, joka määrittää tämän psykologisen tilan kehittymisen, ovat traumaattiset kokemukset ensimmäisten elinvuosien aikana. Jos ihminen on elänyt epämiellyttäviä kokemuksia jo tässä elämänvaiheessa, eikä ole kyennyt kehittämään minkäänlaista kontrollia tai positiivista reaktiota, on todennäköistä, että aikuisuudessa hän kehittää alistumiseen viittaavia piirteitä muissa vastaavissa olosuhteissa.

Alistuvaan ja passiiviseen rooliin kasvaminen

Lapsuudessa saatu kasvatus on toinen tekijä, joka vaikuttaa opitun avuttomuuden kehittymiseen. Tämä johtuu siitä, että mikäli lapsen passiivisuuden ja riippuvuuden piirteitä edistetään tietyissä tilanteissa, todennäköisyys opitun avuttomuuden kehittymiselle kasvaa myös tulevaisuudessa.

Lapsuudessa vastaanotetuilla viesteillä on puolestaan tärkeä rooli opitun avuttomuuden ja toimettomuuden synnyssä. Esimerkiksi, jos lapsen elämässä olevat ihmiset hokevat hänelle jatkuvasti, miten hän ei ole pysty tai että hän ei tiedä, lapsesta voi kehittyä aikuinen, joka uskoo samalla tavalla olevansa voimaton.

Liian tiukkaan valvotut kotiolosuhteet

Joissakin kodeissa kaikkea valvotaan ja kontrolloidaan liian tiukasti. Lapset, jotka elävät kotiolosuhteissa, jossa kaikkea valvotaan, ja jossa heiltä riistetään kokemisen ja omien tekojen seurauksista oppimisen mahdollisuus, ovat muita haavoittuvampia kehittämään opittua avuttomuutta.

Syyllisyyden tunteet

Toisaalta opitun avuttomuuden kehittymiseen vaikuttavat myös sisäiset tekijät, kuten vastuullisuus tai syyllisyys. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että ihminen tuntee syyllisyyttä epämiellyttävistä olosuhteista ja alkaa uskoa, että hän ei pysty muuttamaan tai pysäyttämään samankaltaisten olosuhteiden syntyä tulevaisuudessa.

Tällä tavoin ihminen luovuttaa ja lankeaa perustelemaan sellaisia asenteita, jotka luovat kielteisiä vaikutuksia itsetuntoon ja ihmisarvoon. Tämä voi liittyä sellaiseen kasvatukseen, joka pystyy lisäämään syyllisyydentunnetta.

Opitun avuttomuuden seuraukset

Opitulla avuttomuudella on kielteinen vaikutus seuraaviin ulottuvuuksiin:

  • Motivaatio: Käsitys siitä, että ihmisellä ei ole kontrollia epämiellyttävien olosuhteiden edessä, laskee motivaatiota. Siksi pyrkimykset reagoida uusiin tilanteisiin vähenevät.
  • Kognitio: Ihmisen on vaikeaa oppia uusia tapoja reagoida, jotka tuottavat positiivisia tuloksia. Lisäksi opittu avuttomuus johtaa siihen, että mikä tahansa ongelma voidaan nähdä normaalina.
  • Emotionaaliset seuraukset: On yleistä, että opitun avuttomuuden rinnalla esiintyy muita negatiivisia mielentiloja, kuten masennusta, ahdistusta ja turhautumisen tunnetta. Myös itsetunto on selvästi puutteellista. Tällaiset mielentilat helpottuvat yleensä silloin, kun henkilö oppii reagoimaan olosuhteisiinsa asianmukaisella tavalla.
  • Fyysiset seuraukset: Opittu avuttomuus voi ilmetä myös fyysisten sairauksien synnyn kautta, joita ovat esimerkiksi syömishäiriöt ja muutokset immuunijärjestelmässä.

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Kuinka on parasta antaa neuvoja lapsille?

Opitun avuttomuuden hoito

Paras tapa hoitaa tätä ilmiötä on terapeuttinen interventio. Tällä lähestymistavalla pyritään opettamaan potilaalle, miten tiettyihin olosuhteisiin tulisi reagoida. Espanjalaisten tutkijoiden Vázquez Valverden ja Polaino Lorenten mukaan terapeuttinen lähestymistapa opitun avuttomuuden hoitamiseksi koostuu seuraavista näkökulmista:

  • Niiden negatiivisten attribuutioiden muuttaminen, joita potilas suorittaa epämiellyttävien olosuhteiden edessä: Yksinkertaisten tehtävien suorittaminen, jotka tarjoavat positiivisia tuloksia sen jälkeen, kun potilas on suorittanut jonkin tietyn toiminnon. Potilaalle voidaan myös näyttää, että epäonnistumiset eivät johdu siitä, että hän on yrittänyt tehdä tilanteelle jotain.
  • Positiivisten tunteiden induktio: Tämä vahvistaa itsetuntoa. Tällä tavoin potilas tuntee pystyvänsä paremmin puuttumaan ympäristöönsä.

Toisaalta terapeuttinen interventio voi koostua myös menneisyyden traumaattisten tapahtumien käsittelemisestä. Tavoitteena on, että potilas pystyy voittamaan nämä kokemukset antamalla niille erilaisen merkityksen. Tällä tapaa hän pystyy kehittämään toimivampia ja myönteisempiä tapoja reagoida tulevissa tilanteissa. 

Opittu avuttomuus kannattaa käsitellä psykologin vastaanotolla.
Opittu avuttomuus on psykologinen tila, joita voidaan oppia käsittelemään ja kitkemään terapeuttisen intervention kautta.

Opittu avuttomuus on ongelma, joka ei synny itsestään

Kuten nimikin siihen viittaa, opittu avuttomuus on ongelma, joka ei synny itsestään, ja se on yleensä tapa, joka vakiintuu lapsuudessa. Tällä ilmiöllä on useita kielteisiä vaikutuksia, jotka vahingoittavat ihmisen hyvinvointia, joskus jopa vakavasti. Siksi onkin tärkeää, että ongelmaan kiinnitetään huomiota ja sitä pyritään hoitamaan.

Paras hoito opitun avuttomuuden kitkemiseen on psykologinen terapia. Sen ansiosta ihminen voi huomata, että hän hallitsee elämäänsä. Kun ihminen on tästä tietoinen, hän tulee kokemaan muutoksia kaikissa hyvinvointiinsa vaikuttavissa ulottuvuuksissa: niin emotionaalisessa, fyysisessä kuin kognitiivisessa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Mistä minäkäsitys muodostuu?
Askel Terveyteen
Lue se täällä Askel Terveyteen
Mistä minäkäsitys muodostuu?

Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin siitä, mistä minäkäsitys muodostuu ja millaiset tekijät siihen vaikuttavat. Jatka siis lukemista!



  • American Psychological Association. APA Dictionary of Psychology  [Internet]. Washington, DC: APA. Disponible en: https://dictionary.apa.org/learned-helplessness
  • Monti, José Galeano, and Oscar Balbuena Jara. “Tortura e indefensión aprendida en adolescentes en privación de libertad.” Revista Paraguay desde las Ciencias Sociales 7 (2016): 129-158.
  • Cepeda P. Análisis de la relación entre la indefensión aprendida y el femicidio [Internet]. Vol. 11. Pontificia Universidad Católica del Ecuador; 2017. Available from: http://repositorio.puce.edu.ec/handle/22000/1311
  • Peña V. Relación Entre Dependencia Emocional e Indefension aprendida en Mujeres víctimas de violencia intrafamiliar [Internet]. Universidad Autónoma del Estado de México; 2019. Available from: http://148.215.1.182/handle/20.500.11799/105655
  • Reyes M. INDEFENSIÓN APRENDIDA Y ESTILO PARENTAL PERCIBIDO EN ESTUDIANTES QUE SUFREN BULLYING DE UNA SECUNDARIA [Internet]. Universidad Autónoma del Estado México; 2019. Available from: http://148.215.1.182/handle/20.500.11799/105652
  • Berengil Llantoy, Ana Paula, and Tessy Anyela Povis Matencio. “Autoconcepto e indefensión aprendida en estudiantes de 2 a 5 año del nivel secundario de una institución educativa pública de Chaclacayo-Lima.” (2019).
  • Vázquez-Valverde C, Polaino-Lorente A. La indefension aprendida en el hombre : Revisión crítica y búsqueda de un algoritmo explicativo. Estud Psicol [Internet]. 1982;11:70–89. Available from: https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=65852
  • Sanmartín, Pedro García. “Educar en fortalezas psicológicas para mitigar la vulnerabilidad.” EHQUIDAD. Revista Internacional de Políticas de Bienestar y Trabajo Social 13 (2020): 121-150.