Yleinen sopeutumisoireyhtymä: kuinka reagoimme stressiin

Kun kohtaamme stressaavia tilanteita, kehomme reagoi niihin joskus hyvinkin voimakkaasti. Fyysinen ja psyykkinen terveytemme on vaarassa, kun näistä stressitekijöistä tulee osa jokapäiväistä elämäämme. Tässä artikkelissa tarkastelemme sopeutumisoireyhtymää tarkemmin.

Yleinen sopeutumisoireyhtymä selittää sen, miten kehomme reagoi stressaaviin tilanteisiin.

Tämä psykologi Hans Selyen vuonna 1936 luoma teoria tuo esiin fysiologiset prosessit, joita tunnemme kun olemme stressaantuneita ja jokin painaa mieltämme. Myös elämänhallinnan tunteen menetys voi aiheuttaa stressiä.

Hermot, vatsakipu, huoli, tunne kilpailusta, päänsärky… Suurin osa meistä on kokenut stressin aiheuttamia oireita. Vaikka tiedämme stressin seuraukset ja laukaisevat tekijät, emme kuitenkaan täysin ymmärrä miksi koemme stressin niin voimakkaasti. Vaikka stressi on kehomme normaali fysiologinen reaktio, aiheuttaa se paljon kärsimystä jokapäiväisessä elämässä.

Miksi emme myöntäisi sitä?

Elämme yhteiskunnassa, jossa emme vain normalisoi stressiä ja ahdistuneisuushäiriöitä, vaan uskomme myös, että ihmiset jotka eivät saavuta tätä tasoa, eivät yksinkertaisesti tee tarpeeksi töitä ja saavuta tavoitteitaan. Tämän uskomuksen integroitumisella osaksi elämäämme aiheuttaa terveydellemme vakavia seurauksia.

Katsotaanpa, miten keho hoitaa sopeutumisprosessin stressaavissa tilanteissa.

Yleinen sopeutumisoireyhtymä: määritelmä ja vaiheet

Kuvitellaan, että olemme aloittaneet uudessa työpaikassa. Muutamassa viikossa alamme ymmärtää, että työmäärä on liian suuri ja työympäristö ei tue työntekijöiden hyvinvointia. Henkinen kuluminen tällaisessa tilanteessa on ilmeistä.

Tällaisissa tilanteissa kehomme reagoi Hans Selyen teorian mukaisesti. Yleinen sopeutumisoireyhtymä kuvaa ihmisen luonnollista reaktiota stressitilanteisiin.

Useimmissa tapauksissa mukaudumme stressaavan tilanteen tuomiin haasteisiin. Negatiivisia oireita alkaa ilmaantua kun olemme ylikuormittuneita koko ajan ja tunnemme ettemme hallitse elämäämme.

On tärkeä muistaa, että nämä reaktiot ovat yleismaailmallisia. Selye suoritti useita eläinkokeita hiirillä Montrealin McGillin yliopistossa. Hän altisti hiiret stressaaviin tilanteisiin testatakseen, miten niiden käyttäytyminen muuttui.

Vaikutukset olivat aina samat. Myöhemmin hän siirtyi eläinkokeista ihmiskokeisiin ja huomasi, että yleinen sopeutumisoireyhtymä kehittyy kolmessa vaiheessa.

1. Shokkivaihe

Selyen malli on edelleen tämän päivän standardien mukainen. Länsi-Virginian yliopisto Yhdysvalloissa on tehnyt useita tutkimuksia ja yrittänyt löytää heikkouksia Selyen lähestymistavassa, mutta sen perusnäkökohdat ovat edelleen päteviä.

Usein teorian tehokkuuden testaamiseksi asiantuntijat soveltavat sitä urheilumaailmaan, koska silloin prosessin havainnollistaminen on helpompaa. Sopeutumisoireyhtymän ensimmäinen vaihe alkaa kun olemme ensimmäistä kertaa erittäin stressaavassa tilanteessa.

Esimerkiksi: kohtaamme vastustajan tennispelissä, jalkapallossa tai karatessa. Voimme verrata tätä myös uudessa työpaikassa aloittamiseen.

Kehomme reagoi seuraavasti:

• Meillä on takykardiaa (kiihtynyt syke) ja olemme huolestuneita.
• Yleisin piirre on halvaantumisen tunne, emmekä tiedä miten reagoida.
• Uhkaavan ärsykkeen edessä suprarenaalijärjestelmämme alkaa erittämään kortisolia, stressihormonia.

Jos henkilö onnistuu pääsemään yli jännityksestä ja ottamaan tilanteen hallintaan, yleinen sopeutumisoireyhtymä pysähtyy tähän. Jos näin ei ole, katsotaan mitä seuraavassa vaiheessa tapahtuu.

2. Vastusvaihe

Kun stressitekijä pysyy ympäristössä, eikä henkilö ole vieläkään sopeutunut siihen, saavutetaan vastusvaihe. Tässä vaiheessa aktivointitaso ei ole nyt niin kohonnut, mutta fysiologiset ärsykkeet ovat edelleen läsnä jollain tavalla.

Katsotaanpa syvemmälle:

• Luomme vastarinnan jatkuvana kyvyttömyytenä käsitellä, hyväksyä tai reagoida johonkin, joka ylittää, huolestuttaa tai hälyttää.
• Ahdistus jatkuu; on selvää, että sykkeemme ei ole enää normaalia korkeampi, emmekä ole jatkuvasti loukussa korkean valppauden ja yliherkkyyden tilassa, mutta epävarmuus ja epämukavuus jatkuu.
• Kortisolia vapautuu edelleen, mikä voi aiheuttaa väsymystä, mielialamuutoksia, ärtyneisyyttä ja keskittymisongelmia.

Mikäli emme sopeudu konkreettiseen tilanteeseen ja sen tuomiin stressitekijöihin tässä vaiheessa, saavutamme ongelmallisemman vaiheen.

3. Yleinen sopeutumisoireyhtymä ja uupumusvaihe

Aivan kuten lääkäri M.Carmen Ocaña Méndez selittää yleistä sopeutumisoireyhtymää koskevassa työssään, suuri osa nykyään elävästä väestöstä on uupumusvaiheessa.

Tällä tarkoitetaan, että monet meistä elävät jatkuvassa stressitilassa, koska emme sopeudu ympäristöön ja emmekä kykene käsittelemään kaikkia stressitekijöitä.

Kun vietämme kuukausia upotettuna jatkuvaan stressitilaan, käytämme fyysisiä ja fysiologisia voimavarojamme.

Tiettyjen sairauksien riski kasvaa. Tämän vaiheen yleisin piirre on se, että huomaamme merkkejä muun muassa kohonneesta verenpaineesta, ruoansulatushäiriöistä, unettomuudesta, tuki- ja liikuntaelinten kivusta, päänsärystä ja huimauksesta.

Toisaalta emme voi unohtaa sitä tosiasiaa, että krooninen stressi voi kehittyä ahdistuneisuushäiriöiksi.

Stressinhallinnan merkitys

Yleinen sopeutumisoireyhtymä osoittaa, että on tärkeää oppia hallitsemaan stressiä mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Näin vältetään sopeutumisoireyhtymän viimeinen ja kaikista vaarallisin uupumisvaihe. Stressi, jota emme enää hallitse, muuttuu krooniseksi, ja se voi vaarantaa sekä psyykkisen että fyysisen terveytemme.

Meidän kaikkien on syytä muistaa: stressinhallinta ei ole vain mahdollista, vaan myös välttämätöntä. Meillä kaikilla on kyky tehdä niin (Lazarus, 1980).

Tässä on joitain strategioita:

• Selvitä stressin syy.
• Yritä keksiä ratkaisu ongelmaan. Vältä haasteen tai haasteiden kasvamista ja hallitsemattomuuden tunnetta.
• Kuuntele tunteitasi. Meidän pitäisi pystyä hallitsemaan tunteitamme, emmekä saa antaa tunteiden hallita meitä.
• Keksi joka päivä uusia ratkaisuja, jotka auttavat poistamaan stressaavan ongelman ja edistävät hyvinvointiasi.
• Noudata terveellisiä elämäntapoja, harjoittele rentoutumista ja syvähengitystä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, opi pyytämään apua kun tarvitset sitä. Läheisten tuki ja ammattilaisten tarjoama apu voivat auttaa välttämään uupumuksen.