Mitä on tokofobia ja miksi siitä on päästävä yli?
Tokofobia on äärimmäistä ja irrationaalista pelkoa raskautta ja synnytystä kohtaan. Arviolta 14 % naisista ympäri maailmaa kärsii siitä. Sitä voi esiintyä niilläkin naisilla, jotka haluaisivat saada lapsia, mikä vaikuttaa haitallisesti elämänlaatuun.
Raskautta koskevat pelot ovat normaaleja. Mutta kun pelko on äärimmäisen voimakasta, jo pelkkä ajatuskin synnyttämisestä voi johtaa ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Mitä seurauksia tällä mahdollisesti on? Miten sen kanssa voi tulla toimeen? Jatka lukemista.
Mitä on tokofobia?
Tokofobia määritellään siis häiriöksi, jossa henkilö pelkää liiallisesti ja perusteettomasti raskautta ja synnytystä. Sana on peräisin kreikankielisestä juuresta “tokos“, joka tarkoittaa “synnytystä”, ja “phobos“, joka tarkoittaa “pelkoa”.
Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica –lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tokofobia on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2000 lähtien. Enemmän tutkimuksia tarvitaan kuitenkin vielä.
Tokofobiasta kärsivät naiset ovat usein neuroottisia ehkäisyn suhteen. He voivat jopa vältellä seksiä raskaaksi tulemisen pelossa. Jos he tulevat raskaaksi, he harkitsevat aborttia tai saattavat pyytää keisarileikkausta alatiesynnytyksen sijaan.
Pelko kohdistuu tiettyyn asiaan tai näkökohtaan, tai se voi olla yleisluontoista. Joskus henkilö pelkää supistusten aiheuttamaa kipua, vauvan kulkeutumista emätinkanavassa, käytettyjä instrumentteja, lapsen saamisen tuomaa vastuuta tai kaikkea kokonaisuudessaan.
Saatat pitää tämänkin artikkelin lukemisesta: Miten klaustrofobiaa hoidetaan?
Tokofobian muodot
Tokofobiaa on eri muotoja riippuen siitä, ilmaantuuko pelko ensimmäisessä raskaudessa vai lasten saamisen jälkeen. Nämä eri muodot on kuvailtu tarkemmin alla.
Primaarinen tokofobia
Tämä pelko koskettaa ensiäitejä tai naisia, jotka eivät ole koskaan olleet raskaana. Tässä tapauksessa pelot kohdistuvat yleensä yhteen tai useampaan seuraavista näkökohdista:
- Pelko kärsimyksestä synnytyksen aikana
- Pelko vartalon muutoksista
- Huoli poikkeavan lapsen synnyttämisestä
- Pelko lapsen saamisen tuomasta vastuusta
Sekundaarinen tokofobia
Tätä ilmenee naisilla, jotka ovat jo aiemmin synnyttäneet. Yleensä heillä on ollut traumaattinen raskaus tai synnytys, mikä aiheuttaa heissä äärimmäistä pelkoa uudesta raskaudesta. Pelko juontaa juurensa usein huonoista toimintatavoista synnytyksen aikana tai vaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Oireet
Tokofobia on spesifinen fobia ja se vastaa yhdenlaista ahdistuneisuushäiriötä. Sen pääpiirre on voimakas ja irrationaalinen pelko, josta henkilö ei pääse yli tai jota hän ei pysty järkeilemään perinteisin keinoin.
Tämä saa aikaan välttelevää käytöstä, kuten neuroottista suhtautumista ehkäisyyn tai seksistä pidättäytymistä. Se saa aikaan myös ahdistusta raskauteen ja synnytykseen liittyvistä tilanteista. Se johtaa usein painajaisiin, paniikkikohtauksiin ja vastaaviin oireisiin.
Vaikeimmissa tapauksissa naiset pidättäytyvät seksistä täysin, ja pelko rajoittaa heitä voimakkaasti. Jos he tulevat raskaaksi, he pyytävät sektiota tai saattavat kehittää jopa ongelmallisen suhteen lapsiinsa.
Tokofobian aiheuttajat
Useimmiten tokofobiasta kärsivät naiset ovat muodostaneet dramaattisen mielikuvan raskaudesta ja synnytyksestä, joko siksi, että heidän läheisensä ovat välittäneet tätä mielikuvaa tai koska he ovat olleet todistamassa vaikeaa raskautta tai synnytystä.
Joissakin tapauksissa naisella on ennestään ahdistuneisuushäiriö. Sen on voinut laukaista seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa tai naisen kärsimä vaginismi tai dyspareunia, joka aiheuttaa kipua yhdynnän aikana.
Sekundaarisen tokofobian kohdalla aiemmista traumaattisista kokemuksista ei ole päästy yli. Tällöin tämä häiriö olisi traumaperäisen stressihäiriön ilmenemismuoto. Näissä tapauksissa henkilö on jäänyt jumiin pelkoonsa, vaikka olosuhteet ovat erilaiset.
Pidätkö tästä artikkelista? Saatat haluta lukea myös tämän: Mikä on hafefobia ja kuinka sen voi voittaa?
Miten tokofobiasta pääsee yli?
Elokuvissa ja televisio-ohjelmissa synnytys esitetään usein negatiivisessa valossa, millä voi olla valtava vaikutus naisiin. Parasta onkin hankkia tietoa synnytyksestä luotettavammista lähteistä, kuten lääkäriltä tai kätilöltä. Peloista kannattaa ehdottomasti keskustella heidän kanssaan.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on usein hyvin tehokas keino hoitaa fobioita. Myös synnytyspelkoihin erikoistunutta psykologia voidaan konsultoida. Tällainen psykologi on koulutettu tarjoamaan tukea tässä tilanteessa.
Myös meditaatio on usein tehokas keino vähentää ahdistusta. Jos naisella ei ole lapsia eikä hän suunnittele niiden hankkimista raskaus- tai synnytyspelon takia, hänen kannattaa hakeutua psykoterapiaan selvittämään syitä tämän äärimmäisen pelon taustalla ja hoitamaan se.
Vielä lopuksi
On erittäin tärkeää suhtautua ymmärtäväisesti tokofobiasta kärsivään naiseen. Hänen ongelmiensa vähättelyn tai muihin naisiin vertaamisen sijaan on parasta hyväksyä hänen tilanteensa ja tukea häntä sen päihittämiseksi.
Vaikka tokofobiaan liittyy liiallista pelkoa, se ei ole tahallista. Pelko on vain syntynyt ja se on hallitsematonta siitä kärsivälle henkilölle. Painostaminen tai sormella osoittelu ei auta päihittämään ongelmaa, vaan usein pahentaa sitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- O’Conell Et. Al., M. O. (2017, 30 marzo). Worldwide prevalence of tocophobia in pregnant women: systematic review and meta-analysis. Obstetrics and Gynaecology. https://obgyn.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/aogs.13138.
- Pérez-Acosta, A. M., & González, A. P. (2010). Conducta de evitación: adquisición y extinción. Artículos en PDF disponibles desde 1994 hasta 2013. A partir de 2014 visítenos en www. elsevier. es/sumapsicol, 5(2), 207-231.
- Ward, M. R., & Hofberg, K. (2004). Temor al parto, tocofobia y salud mental en las madres: interfase obstetricopsiquiátrica. Clínicas obstétricas y ginecológicas, (3), 501-509.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.