Lymen taudin oireet ja hoito

lokakuu 4, 2019
Punkit tarttuvat pääasiassa vartalon taitoksiin ja toisinaan niitä on hyvin vaikea havaita, sillä ne ovat kooltaan jopa pienempiä kuin nuppineulan pää.

Lymen taudin eli borrelioosin takana piilee mustajalkaisten punkkien välittämä bakteeritauti. Nämä punkit tunnetaan myös valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden punkkeina, koska kyseisillä eläimillä niitä on havaittu runsaasti. Lymen tautia levittävät punkit kantavat Borrelia burgdorferi -nimistä bakteeria, jonka ne sitten puremansa kautta välittävät ihmisen verenkiertoon.

Lymen tautia aiheuttavaa bakteeria löytyy pääasiassa hiiristä, oravista ja muista pienistä nisäkkäistä. Näiden nisäkkäiden kautta punkki saa itseensä yllä mainitun bakteerin ja voi tartuttaa sen sitten puremansa kautta ihmiseen. Jotta bakteeri pääsisi ihmisen verenkiertoon levittääkseen tautia, punkin on pysyttävä puremassa noin 24-36 tunnin ajan.

Jos Lymen tautia ei diagnosoida ajoissa, se voi aiheuttaa ihmiselle useita terveysongelmia. Toisaalta taas, jos tauti on onnistuttu havaitsemaan ja hoitamaan nopeasti, on mahdollista, että potilas parantuu siitä kokonaan. Joka tapauksessa tilastot ovat osoittaneet, että useimmat punkkien puremat eivät levitä ihmiseen Lyme-tautia.

Lymen tautia esiintyy kolmessa eri vaiheessa

Levinnyt (disseminoitunut) akuutti tauti on Lymen taudin ensimmäinen vaihe

Lymen tauti esiintyy kolmessa eri vaiheessa. Mikä tekee eron näiden vaiheiden välillä on se aika, kuinka pitkään punkki on ehtinyt olla kiinnittyneenä ihmisessä. Tämä aika, jona punkki pysyy elimistössä määrää puolestaan ​sen, kuinka suuri leviämisaste bakteerilla on veressä. Nämä kolme vaihetta ovat:

  • Vaihe 1 eli levinnyt (disseminoitunut) akuutti tauti. Tässä vaiheessa taudin bakteerit eivät ole ehtineet vielä levitä elimistössä.
  • Vaihe 2 eli myöhäisvaiheen ihomuutos eli akrodermatiitti. Taudin bakteerit ovat ehtineet levitä elimistöön noin 36–48 tuntia pureman jälkeen.
  • Vaihe 3 eli krooninen aktiivinen Lymen tauti. Tämä vastaa sitä vaihetta, jossa bakteerit ovat jo ehtineet levitä koko kehoon.

Lymen taudin ensioireet

Lymen taudin ensioireet ilmestyvät yleensä muutama päivä bakteerin tarttumisen jälkeen. Joillakin potilailla näiden oireiden ilmeneminen voi myös kestää useamman viikon. Oireet voidaan aluksi sekoittaa tavalliseen flunssaan. Lymen taudin ensioireet sisältävät yleensä ainakin seuraavia oireita:

  • Päänsärky
  • Nivelkipu
  • Lihassärky
  • Niskojen jäykkyys
  • Kuume ja vilunväristykset
  • Yleinen pahoinvointi ja väsymys
  • Turvonneet imusolmukkeet

On myös tavallista, että punainen ja litteä tai hiukan ihosta kohonnut ihottuma ilmenee siihen paikkaan, mihin punkki on ihmistä purrut. Ihottuman keskellä on havaittavissa selkeä vaaleampi alue ja ihottuman ulkonäkö on rengasmainen. Tätä ihottumaa kutsutaan juuri sen ulkonäön takia rengasmaiseksi ihottumaksi (erythema migrans) ja se voi ilmetä kehon eri alueilla. Rengasmainen ihottuma voi kestää iholla vähintään 4 viikkoa, jos se jätetään hoitamatta.

Sinua voi myös kiinnostaa: Kasvit, joita voidaan käyttää luonnollisina kirppu- ja punkkikarkotteina

Myöhäisvaiheen ihomuutoksen eli akrodermatiitin oireet

Lymen taudin aikainen diagnosointi parantaa taudista paranemisen ennustetta huimasti

Lymen taudin ensioireet voivat ilmestyä ja kadota. Jos Lymen tautia ei hoideta ajoissa, se johtaa usein hyvinkin vakaviin terveysongelmiin. Kun vaihe 2 eli myöhäisvaiheen ihomuutos (akrodermatiitti) on saavutettu, potilaalla voi esiintyä myös muita oireita, kuten:

  • Heikkoutta ja voimattomuutta
  • Rintakipua
  • Hengenahdistuksia
  • Halvauksia kasvojen lihaksissa
  • Hermoalueen jäykkyyttä ja kipua
  • Epäsäännöllisiä sydämentykytyksiä

Kun Lymen tauti on saavuttanut kolmannen ja viimeisen vaiheen eli kroonisen aktiivisen Lymen taudin, voi potilaalla esiintyä vieläkin vakavampia oireita ja komplikaatioita, kuten esimerkiksi:

  • Niveltulehdus. Lymen taudin aiheuttama niveltulehdus ilmenee turvonneiden nivelten kipuna lähinnä polvissa.
  • Neurologiset ongelmat. Lymen taudin aiheuttamiin neurologisiin ongelmiin sisältyvät muun muassa aivokalvontulehdus, Bellin pareesi (kasvojen lihakset) sekä raajojen kipu tai tunnottomuus. Myös kognitiivisia vaikeuksia ja univaikeuksia voi ilmaantua tässä vaiheessa.
  • Sydänvaivat. Potilaalle voi ilmetä epäsäännöllistä sykettä, joka katoaa yleensä muutamassa päivässä.

Joissakin tapauksissa potilaalle voi myös ilmetä muita vakavia oireita. Näihin oireisiin kuuluvat muun muassa silmien turpoaminen, hepatiitti ja voimakas väsymys. Näitä oireita voi syntyä kuukausia tai jopa vuosia taudin tarttumisen jälkeen.

Kiinnostuitko aiheesta? Suosittelemme sinua lukemaan myös: Teepuuöljystä apua lemmikin kirppuihin ja punkkeihin

Lymen taudin diagnoosi ja ennuste

Lymen tauti voidaan todeta ELISA-nimisellä verikokeella

Yleisimmin Lymen taudin diagnoosi saadaan vahvistettua verikokeella, jota kutsutaan ELISA-testiksi. On kuitenkin mahdollista, että taudin varhaisessa vaiheessa testin tulos on negatiivinen, vaikka itse infektio elimistöstä löytyykin. Testi voi antaa negatiivisen tuloksen myös silloin, kun taudin alkuvaiheessa potilaalle on määrätty antibiootteja.

Monissa tapauksissa lääkäri antaa diagnoosin pelkkien oireiden perusteella. Oireiden kuvailu yhdistettynä potilaan oleskeluun sellaisilla alueilla, joissa hän on voinut altistua punkin puremalle, voivat myös auttaa Lymen taudin diagnosoimisessa. Myöhemmässä taudin vaiheessa myös muut testit, kuten sydänsähkökäyrä eli elektrokardiogrammi (EKG), magneettikuvaus, sydämen kaikukuvaus ja lannepisto otetaan huomioon taudinkuvan selvittämiseksi.

Jos hoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa, Lymen taudilla on erinomainen ennuste. Jos sairaus on kuitenkin ehtinyt edetä pitemmälle, potilaalla voi ilmetä hoidonkin jälkeen oireita, joista osa jopa erittäin vakavia. Harvoissa tapauksissa monet oireet, kuten niveltulehdus tai sydämen rytmihäiriöt, kuitenkaan muuttuvat kroonisiksi.

Lopuksi

Yhteenvetona voidaan todeta, että lääkärin puoleen tulisi kääntyä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun taudin tartuntaa on alettu epäilemään. Näkemämme perusteella on aina parempi, että taudinkuva kyetään diagnosoimaan ja hoitamaan ajoissa, jotta taudin ennuste olisi mahdollisimman hyvä.

  • Pérez Guirado, A., et al. “Enfermedad de Lyme: a propósito de dos casos.” Pediatría Atención Primaria 15.59 (2013): e105-e109.
  • Portillo, Aránzazu, Sonia Santibáñez, and José A. Oteo. “Enfermedad de Lyme.” Enfermedades Infecciosas y Microbiología Clínica 32 (2014): 37-42.
  • Taylor, Cassandra M. Skinner, et al. “Enfermedad de Lyme.” Medicina universitaria 9.34 (2007): 24-32.