Lasten virtsatietulehdukset: oireet ja hoito
Lasten virtsatietulehdukset ovat melko yleisiä. Tämäntyyppisiä infektioita esiintyy silloin, kun bakteerit pääsevät kipuamaan syystä tai toisesta virtsateihin, virtsarakkoon ja munuaisiin. Hoitamattoman virtsatietulehduksen seuraukset voivat olla vakavia ja siksi onkin välttämätöntä, että lapsi saa asianmukaista hoitoa lääkärin vastaanotolla mahdollisimman pian.
Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin, mitä lasten virtsatietulehdukset oikein ovat, mitkä sen yleisimmät oireet ovat, miten se diagnosoidaan ja miten sitä voidaan hoitaa.
Lasten virtsatietulehdukset
Virtsatietulehdukset määritellään mikro-organismien läsnäoloksi tai lisääntymiseksi virtsaelimissä yhdessä tulehdukseen kuuluvien oireiden esiintymisen kanssa. Oireetonta virtsatietulehdusta kutsutaan puolestaan oireettomaksi bakteriuriaksi.
Virtsatietulehdukset voidaan erotella sen sijainnin mukaan, missä tulehdus vaikuttaa:
- Akuutti pyelonefriitti (vaikuttaa munuaisten parenkyymissa)
- Virtsatietulehdus eli virtsarakkotulehdus (kystiitti)
Toisaalta yleisimmät bakteerit, jotka toimivat syypäänä lasten virtsatietulehduksiin, ovat Proteus-, Klebsiella-, Entero-, Streptococci -ja Staphylococci-bakteerit. Vastasyntyneillä virtsatietulehduksia voi esiintyä edellä mainittujen bakteerien lisäksi myös Listeria monocytogenes- ja Enterococcus-bakteerien takia.
Kuten aikaisemmin jo totesimme, lapsuusiässä sairastetut virtsatietulehdukset ovat varsin yleisiä, ja koska ne voivat olla toistuvia sekä aiheuttaa pitkäaikaisia ja jopa vaarallisia komplikaatioita, on välttämätöntä, että lapsen oireillessa suunnataan heti lastenlääkärille vastaanotolle asianmukaisen hoidon aloittamiseksi, ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Kuinka kasvattaa diabetesta sairastava lapsi?
Lasten virtsatietulehdusten oireet
Lasten virtsatietulehduksissa esiintyy yleensä kuumetta, pahoinvointia sekä tiheää virtaamisen tarvetta.
Lapsen virtsatietulehduksen oireet voivat vaihdella merkittävästi lapsen iästä riippuen. Itse asiassa virtsatietulehdusten oireita on vaikeampi havaita vastasyntyneillä tai alle kuuden kuukauden ikäisillä lapsilla, jotka eivät vielä kykene kertomaan itse, jos virtsaamisen aikana esiintyy kipua tai polttelua. Kaikille yhteisiä oireita iästä riippumatta ovat kuitenkin kuume (yleensä yli 37 astetta) sekä kipu virtsatessa.
Vaikka oireet riippuvat paljolti tulehduksen laadusta, sijainnista sekä lapsen iästä, yleisimpiä virtsatietulehduksen oireita ovat seuraavat:
- Kipu, polttava tai pistävä tunne virtsatessa
- Kuume
- Kipu virtsarakon alueella
- Pahanhajuinen ja samea virtsa, joka voi jopa sisältää verta
- Ärtyneisyys ja oksentelu
- Yleinen huono olo ja vilunväristykset
- Jatkuva virtsaamistarve; tarve voi olla hyvin kova, vaikka virtsatessa virtsaa tulee loppujen lopuksi vain hyvin vähän
Munuaisissa vaikuttavan akuutin pyelomeliitin tapauksessa oireet ovat yleensä vakavampia. Itse asiassa näissä tapauksissa lapsella voi esiintyä kovaa kuumetta, samoin kuin väsymystä, uupumusta, oksentamista sekä kyvyttömyyttä syödä.
Toisaalta, on olemassa joitain riskitekijöitä, jotka liittyvät virtsatietulehdusten esiintymiseen lapsilla. Yleisimpiä näistä voimme mainita:
- Virtsateihin liittyvät ongelmat (esimerkiksi virtsateiden tukkeumat)
- Munuaisten epämuodostumat
- Vesikoureteraalinen refluksi eli VRU; kyseessä on häiriö, joka aiheuttaa virtsan nousua munuaisiin ja virtsaputkiin
- Riittämättömät hygieniatavat, kuten käsien huono tai olematon peseminen
Kuinka lasten virtsatietulehdukset voidaan diagnosoida?
Lääkäri tekee vastaanotollaan lapselle fyysisen tutkimuksen ja määrää varsin todennäköisesti laboratoriotutkimukset, kuten virtsanäytteen viljelmän. Yleensä virtsanäyteen viljelmä antaa lääkärille mahdollisuuden määrittää tartunnan tyyppi, jonka myötä hän myös pystyy määräämään lääkkeen, joka tehoaa parhaiten juuri kyseisen bakteerin tyyppiin.
Toisaalta kuitenkin se, miten virtsanäyte lapselta kerätään analysoitavaksi, riippuu pitkälti lapsen iästä. Vanhemmilla lapsilla riittää, että lääkäri pyytää lasta virtsaamaan steriloituun astiaan, ja tässä prosessissa lapsen äiti tai isä voi auttaa. Pienemmillä lapsilla ja vauvoilla, jotka käyttävät edelleen vaippoja, on kuitenkin normaalia, että lääkäri ottaa virtsanäytteen katetrin avulla.
Harvemmissa tapauksissa virtsatietulehdus johtuu mistään vakavammasta, mutta muutamalla prosentilla lapsista tulehduksen taustalla voi kuitenkin olla virtsateiden poikkeava toiminta tai rakenne. Tästä syystä onkin tapana, että lapselle tehdään ensimmäisen virtsatietulehduksen aikana tai sen jälkeen ultraäänitutkimus, jossa lapsen virtsateiden rakenne tutkitaan tarkemmin. Virtsateiden ultraäänitutkimus on tarpeen erityisesti niissä tapauksissa, joissa lapsi on alle 2-vuotias tai virtsatietulehdukseen on liittynyt kovaa kuumeilua.
Kiinnostuitko aiheesta? Lue täältä lisää: Jos sinulla on virtsatietulehdus, vältä näitä ruokia
Kuinka lasten virtsatietulehdusta hoidetaan?
Positiivisen diagnoosin jälkeen lääkärin on arvioitava, mikä antibiootti on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Virtsatietulehduksen hoito niin aikuisen kuin lapsenkin tapauksessa tapahtuu antibiooteilla. Joissakin tapauksissa lääkäri voi määrätä uuden virtsanäytteen antibioottihoidon suorittamisen jälkeen varmistaakseen, että tulehdus on kadonnut kokonaan. Tämän näytteen avulla voidaan ehkäistä sitä, että bakteeri pääsee levittymään muihin kehonosiin tai että tulehdus uusiutuu.
Kaikkein vakavimmissa virtsatietulehduksissa lapsi voi kuitenkin tarvita sairaalahoitoa, etenkin jos kyseessä on alle puolivuotias vauva, jos tulehdus on levinnyt munuaisiin tai jos lapsi kärsii oksentamisesta ja ruokahaluttomuudesta johtuen vakavasta nestehukasta.
Kuinka lasten virtsatietulehduksia voidaan ehkäistä?
Suosituksia vanhemmille:
- Ensinnäkin, ensimmäisten oireiden ilmetessä lapsi olisi heti vietävä lääkärin vastaanotolle tulehduksen diagnosoimiseksi. Missään tapauksessa lasta ei saa lääkitä kotona itsehoitolääkkeillä, aikuisille määrätyillä antibiooteilla tai millään muullakaan hoidolla, joka ei ole lääkärin lapselle määräämä.
- Positiivisen diagnoosin jälkeen vanhempien on noudatettava lääkärin antamia ohjeita ja annosteltava lapselle määrättyjä antibiootteja ilmoitetun määrän, aikajakson ja keston mukaisesti.
- Lisäksi vanhempien on seurattava lapsen virtsaamistiheyttä. Jos lapsi osaa jo puhua, vanhempien kannattaa kysyä lapselta aina virtsaamisen yhteydessä, tunteeko hän kipua ja polttelua.
- Toisaalta taas vanhempien tulisi kannustaa lastaan juomaan vettä. Toisin sanoen vanhempien olisi pidettävä huolta lapsen riittävän nesteytyksen ylläpitämisestä, saaden hänet juomaan vettä ja välttämällä samalla muita nesteitä, etenkin sokeripitoisia.
- Tulehduksen ehkäisemisen suhteen vaippaikäisten lasten vanhempien on vaihdettava vaippa mahdollisimman usein virtsateiden asianmukaisen hygienian ylläpitämiseksi.
- Vanhemmille lapsille, jotka käyvät vessassa jo yksin, tulisi opettaa asianmukaisia hygieniasääntöjä ja tottumuksia. Esimerkiksi tyttöjä kannattaa opettaa pyyhkimään tarpeidensa jälkeen alapäänsä aina edestä taaksepäin eikä päinvastoin, koska tällöin peräaukon ympärillä olevat bakteerit voivat päästä virtsateihin ja tätä kautta muualle virtsaelimiin ja munuaisiin.
- Toinen tapa ehkäistä lasten virtsatietulehduksia on puuvillaisten alusvaatteiden käyttäminen. Tässä mielessä synteettisiä materiaaleja tulisi myös mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä ne vaikeuttavat ihon hengittämistä ja lisäävät kosteutta ja hikoilua alapään alueella.
Onneksi lasten virtsatietulehdukset ovat yleensä lieviä ja niitä voidaan hoitaa helposti ja tehokkaasti antibiooteilla. Jos sinulla kuitenkin herää kysymyksiä tai epäilyksiä lapsesi terveyden suhteen, pyri aina kääntymään lastenlääkärin puoleen näiden kysymysten ja epäilysten ratkaisemiseksi. Lisäksi on tärkeää, että lapsille opetetaan asianmukaisia hygieniasääntöjä ja tapoja, joiden avulla virtsatietulehduksia on mahdollista ehkäistä ja välttää.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Echevarría-Zarate, J., Sarmiento Aguilar, E., & Osores-Plenge, F. (2006). Infección del tracto urinario y manejo antibiótico. Acta médica peruana, 23(1), 26-31. http://www.scielo.org.pe/scielo.php?pid=s1728-59172006000100006&script=sci_arttext
- Ramírez-Ramírez, F. J. (2012). Infecciones del tracto urinario en pediatría. Revista médica MD, 3(3), 148-153. https://www.medigraphic.com/pdfs/revmed/md-2012/md123d.pdf
- Cáceres, P. E. T. (2018). Factores de riesgo asociados a infección de tracto urinario en menores de 5 años de edad, servicio de emergencia pediátrica del Hospital Nacional Edgardo Rebagliati Martins, 2014 a junio 2017. Repos Inst-URP, 83. https://core.ac.uk/download/pdf/249983066.pdf
- Lozano-Triana, C. J. (2016). Examen general de orina: una prueba útil en niños. Revista de la Facultad de Medicina, 64(1), 137-147. https://revistas.unal.edu.co/index.php/revfacmed/article/view/50634
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.