Lapsen fyysisen kurittamisen seuraukset
Fyysisen kurittamisen seuraukset ovat lapselle todella haitallisia. Kun lapsi on alle kaksivuotias, se voi vaikuttaa erityisen vahingollisesti. Lapsen fyysinen kurittaminen luokitellaan väkivallaksi.
On kuitenkin monia äitejä ja isiä, joiden mielestä on normaalia piiskata tai muuten rangaista lasta fyysisesti. Heidän mielestään on parasta, että lapsi oppii tällä tavalla pienenä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Onko lapsen fyysinen kurittaminen väkivaltaa?
Ehdottomasti näin on, fyysinen kurittaminen on väkivaltaa – silloinkin kun se tapahtuu vain kerran ja kun vanhemmat huolehtivat siitä että lapsi ei vahingoitu fyysisesti. YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittää, että lapsilla ja teini-ikäisillä on oikeus saada suojaa miltä tahansa fyysiseltä kuritukselta.
Sillä ei ole väliä, missä lapsi on – kotona, päiväkodissa tai koulussa – sillä hänen ei koskaan tulisi joutua kärsimään minkäänlaista väkivaltaa. Näin on myös lakia rikkoneiden nuorten osalta nuorisovankiloissa.
Vaikka useimmat maat ovatkin allekirjoittaneet mainitun sopimuksen, vain 45 maata on luonut lait, jotka rankaisevat lasten ja teini-ikäisten fyysisestä kurittamisesta.
Lue aiheesta lisää: Kuinka lapsen uhman saa hallintaan
Miksi jotkut vanhemmat luottavat fyysiseen kurittamiseen?
Vanhemmat, jotka itse ovat kasvaneet saaden fyysistä kuritusta, ovat yleensä niitä jotka tukevat tätä tapaa. He sanovat, että tämän tyyppinen väkivalta ei traumatisoinut heitä itseään, eikä estänyt heitä menestymästä aikuisina ja saavuttamasta tavoitteitaan. Jotkut jopa sanovat arvostavansa sitä, että vanhemmat kasvattivat heidät tällä tapaa.
Näiltä vanhemmilta tulisi kuitenkin kysyä, miksi he eivät koskaan uskaltaneet kyseenalaistaa omien vanhempiensa kasvatustapaa. Tämä saattaisi saada heidät muistamaan ja tuntemaan oman pelon ja kivun, joita ei vielä ole käsitelty. Aivan kuten moni muukin aikaisemmin tavallinen tapa, tämän tyyppistä kurittamista pidetään nykyisin kammottavana.
Kotiväkivalta on tavallinen piirre ongelmallisissa perheissä. Moni vanhempi tuntee olonsa huonoksi käyttäessään fyysistä kuritusta, mutta uskoo valheellisesti, että sen saman väkivaltakaavan toistaminen, jonka hän itse oppi lapsena, on oikea tapa edetä.
Mitä fyysinen kuritus tekee vauvalle?
Itkevä vauva voi olla uuvuttava vanhemmalle. Synnytyksen jälkeiset päivät ovat loputtomat: unettomat yöt, päivät vauvaa hoitaen ja jatkuva tarpeiden tyydyttäminen voivat saada kenet tahansa menettämään kärsivällisyytensä.
Tässä tulee kuitenkin miettiä näin: uskonko oikeasti, että vauvan läimäiseminen saa hänet lakkaamaan itkemisen? Jonkin vauvan kehonosan vahingoittaminen tuskin saa lapsen fyysisiä tarpeita katoamaan.
Jos käytät minkä tahansa tyyppistä fyysistä aggressiivisuutta, tuloksena on negatiivinen oppiminen, joka on paljon pahempi asia kuin ne, joita tapahtuu vanhemman lapsen saadessa piiskaa.
Lue aiheesta lisää: Pariskunnan elämä lapsen saamisen jälkeen
Fyysinen kuritus opettaa vauvan:
- Olemaan itkemättä kun hän on nälkäinen, janoinen tai uninen. Hän ei saa sitä mitä hän tarvitsee, ja hän on vaarassa vahingoittua mikäli hän pyytää sitä.
- Hän tukahduttaa halunsa, mukaan lukien rakastavat reaktiot. Lapsesi ei halua ottaa riskiä siitä, että häntä lyödään taas.
- Hän tottuu kipuun ja stressiin. Tämä heikentää vauvan luonnollista motivaatiota tutkia ympärillä olevaa maailmaa.
- Hän ei luota itseensä, sillä hänen luonnolliset impulssinsa saavat aikaan vain kuritusta.
Mitä fyysistä vahinkoa se aiheuttaa vauvalle?
Fyysinen kurittaminen voi aiheuttaa erittäin vakavia vammoja. Kehittyvä lapsi on hyvin herkkä. Vakavaa vahinkoa voi aiheutua sekä fysiologisella että neurologisella tasolla (sen psyykkisen trauman lisäksi, josta aiemmin kerroimme).
Piiskaaminen ei ehkä tunnu aikuisesta kovin suurelta asiasta, mutta vauvasta kylläkin. Traumaattisia vammoja voi aiheutua esimerkiksi hermoissa, ja tulehdus voi vaikuttaa vauvan liikkuvuuteen joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Sisäinen verisuonten repeäminen on vieläkin vakavampi tämänlaisen käytöksen mahdollinen seuraus.
Vauvan käsien läimäyttäminen voi saada luita sijoiltaan, kuten myös lihaksia ja jänteitä. Ravistelu on hyvin vaarallista, sillä vauvan niskalihakset eivät tue vielä päätä täysin, ja se voi vaikuttaa selkänikamiin ja aiheuttaa aivovamman, sokeutumisen tai jopa kuoleman.
Entä sitten vanhemman lapsen kurittaminen?
Fyysinen kuritus ei ole oikea tapa korjata lapsen käytöstä.
Ne lapset, joita rangaistaan fyysisesti, tottelevat sääntöjä pelosta, eivät mistään muusta syystä. Kun aggressiivinen vanhempi ei ole läsnä, lapsi voi jatkaa tottelemattomuutta.
Seuraukset voivat olla tätä suuremmat, sillä jos käytät väkivaltaa lapsen käytöksen korjaamiseksi, hän oppii että väkivalta on paras strategia seuraavien asioiden saavuttamiseksi:
- oman näkökulman pakottamiseksi toisille
- ongelmien ratkaisemiseksi
- turhautumisen päästämiseksi ilmoille
- haluttujen asioiden saamiseksi
- kunnioituksen saamiseksi
- auktoriteetin saamiseksi
Lapsi oppii, että väkivalta on oikeutettua. Jos hän on valta-asemassa, hän voi käyttää väkivaltaa jotakuta heikompaa tai avuttomampaa kohtaan. Kun näet uutisen sukupuoli- tai perheväkivallasta, kannattaa miettiä, onko tämä asia jota toivot omalle lapsellesi. Epävarma, pelokas, väkivaltainen tai kostonhaluinen aikuinen on usein saanut fyysistä kuritusta ollessaan nuori.
Jos haluat mieluummin lapsesi kasvavan onnelliseksi aikuiseksi, on välttämätöntä jättää väkivalta pois kasvatuksesta ja lapsen käytöksen hallinnasta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aguirre, E., Montoya, L., & Reyes, J. (2006). Crianza y castigo físico. Diálogos, 4, 31-48.
- Delgado, J. B., & Miranda, S. (2007). Actitud crítica hacia el castigo físico en niños víctimas de maltrato infantil. Universitas Psychologica, 6(2), 309-318.
- Sauceda-García, J. M., Olivo-Gutiérrez, N. A., Gutiérrez, J., & Maldonado-Durán, J. M. (2006). El castigo físico en la crianza de los hijos. Un estudio comparativo. Boletín Médico del Hospital Infantil de México, 63(6), 382-388.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.