Henkinen väkivalta jättää jälkensä kehoon
Väkivalta on sellaista ihmisten välistä vuorovaikutusta, jonka selkeänä tarkoituksena on vahingoittaa toista osapuolta. Väkivaltaa on erilaista ja eriasteista; se voi olla jopa niin hienovaraista, että se jää huomaamatta. Henkinen väkivalta, vaikkei siihen liitykään fyysistä pahoinpitelyä, voi myös jättää jälkensä kehoon.
Tässä artikkelissa kerromme henkisen väkivallan kehoon jättämistä jäljistä, siitä kuinka se voi vaikuttaa elämänlaatuun ja kuinka tätä valitettavan yleistä väkivallan muotoa voi ehkäistä. Uhrien kokema psyykkinen ahdinko voi johtaa vakaviin ja pitkäaikaisiin terveysongelmiin.
Mitä on henkinen väkivalta?
Henkinen väkivalta on eräänlaista sanallista (ei fyysistä) väkivaltaa, joka perustuu nöyryyttämiseen, mitätöimiseen, loukkauksiin, eristämiseen tai kiusaamiseen. Koska siitä ei jää mitään fyysisiä jälkiä, kuten kuhmuja, naarmuja tai mustelmia, joskus sitä voi olla vaikea todistaa, sillä tällöin on vain sana toisen sanaa vastaan.
Kysessä on sellainen väkivalta, jossa toista alistetaan ja vahingoitetaan jatkuvan paineen kautta. Se tapahtuu huutamalla tai nöyryyttämällä niin, että se loukkaa uhrin omanarvontuntoa.
Mieleen ja kehoon jäävät jäljet
1. Unihäiriöt
Henkinen väkivalta johtaa tavallisesti unihäiriöihin. Kova paine ja verbaalinen väkivalta aiheuttavat ahdistusta, stressiä ja unettomuutta. Nöyryyttäminen voi aiheuttaa hermostohäiriöitä tai sydänongelmia.
Väkivallantekijän pelko aiheuttaa unettomuutta, joka tekee uhrista vieläkin heikomman. Unenpuute heikentää elimistöä ja altistaa sairauksille.
2. Syömishäiriöt
Yleensä henkisen väkivallan uhrit kärsivät syömishäiriöistä. Koska heidän itsetuntonsa alenee, he eivät koe ansaitsevansa mitään hyvää ja pitävät kaikkea omana syynään. Tämä vääristynyt käsitys todellisuudesta johtaa:
- Ruokahalun menetykseen
- Itsehillinnän puutteeseen
- Turvattomuuteen ja piittaamattomuuteen siitä, mitä henkilö syö
Syömishäiriö on sairaus, jossa henkilön kehonkuva on vääristynyt. Siihen voivat johtaa tietyt tekijät, mm. yksinäisyyden tunteet, turhautuminen, vihan patoaminen ja psyykkinen ahdinko.
- Henkisen väkivallan uhreilla näkee hyvin usein myös mahakatarria (akuutti vatsakipu, närästys, poltteleva tunne).
3. Korkea verenpaine
Verenpainehäiriöt ovat yksi mahdollinen henkisen väkivallan kehoon jättämä merkki, sillä jatkuva varuillaanolo nostaa verenpainetta. Mieli lähettää keholle merkkejä siitä, että se on vaarassa, ja näin keho lisää sydämen pumppausta.
Vaikeissa elämäntilanteissa tai jatkuvan uhan alla eläville ihmisille kehittyy tavallisesti korkea verenpaine. Lyhyesti sanottuna se on elimistön puolustusmekanismi.
4. Masennus
Henkinen väkivalta saa aikaan masennusta ja syvää ahdinkoa. Sairauksiin tai mielialahäiriöihin johtavia henkisen väkivallan ilmenemismuotoja on useita:
- Kiristäminen
- Hallitsematon mustasukkaisuus
- Vapaudenriisto ja toisen raha-asioiden hallinta
- Loukkaavat ja nöyryyttävät pilkkanimet
- Ihmissuhteiden täysi kontrollointi
- Toisen yksityisyyden valtaaminen
- Huudot, loukkaukset ja vähättely
- Pukeutumisen kontrolloiminen
- Seksuaalinen kanssakäyminen ilman toisen suostumusta
- Dominointi ja alistaminen
Ei ole epätavanomaista, että uhri – ilman fyysistä väkivaltaakin – ajautuu lohduttomuuden tilaan. Jopa siihen pisteeseen asti, että hänestä tulee itsetuhoinen eikä hän välitä omasta elämästään.
Pahentava tekijä on se, että tavallisesti väkivallantekijä on oma kumppani tai läheinen perheenjäsen.
Vinkkejä henkisen väkivallan ehkäisyyn
Pidä nämä vinkit mielessä, jotta vältät joutumasta henkisen väkivallan uhriksi:
- Sinua rakastava ihminen ei saa sinua itkemään.
- Älä hyväksy tai pidä normaalina huutamista ja vihanpurkauksia.
- Älä koskaan hyväksy loukkauksia, sanallisia hyökkäyksiä tai halveksuntaa.
- Sinun mielipiteesi merkitsee aivan yhtä paljon kuin muidenkin.
- Kukaan ei omista toista.
- Älä puolustele tai yritä oikeuttaa väkivaltaista käytöstä.
- Aina ei voi antaa anteeksi.
- Kumppanin pelkääminen ei ole rakkautta.
Jos tämä koskettaa sinua, pohdi asioita, ole rohkea ja pyydä apua.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Coker, A. L., Davis, K. E., Arias, I., Desai, S., Sanderson, M., Brandt, H. M., & Smith, P. H. (2002). Physical and mental health effects of intimate partner violence for men and women. American Journal of Preventive Medicine, 23(4), 260–268. https://doi.org/10.1016/s0749-3797(02)00514-7
- Dokkedahl, S., Kok, R. N., Murphy, S., Kristensen, T. R., Bech-Hansen, D., & Elklit, A. (2019). The psychological subtype of intimate partner violence and its effect on mental health: protocol for a systematic review and meta-analysis. Systematic Reviews, 8(1), 198. https://doi.org/10.1186/s13643-019-1118-1
- Kimber, M., McTavish, J. R., Couturier, J., Boven, A., Gill, S., Dimitropoulos, G., & MacMillan, H. L. (2017). Consequences of child emotional abuse, emotional neglect and exposure to intimate partner violence for eating disorders: a systematic critical review. BMC Psychology, 5(1), 33. https://doi.org/10.1186/s40359-017-0202-3
- Koo, D. L., Nam, H., Thomas, R. J., & Yun, C. H. (2018). Sleep Disturbances as a Risk Factor for Stroke. Journal of Stroke, 20(1), 12–32. https://doi.org/10.5853/jos.2017.02887
- Mwakanyamale, A. A., & Yizhen, Y. (2019). Psychological maltreatment and its relationship with self-esteem and psychological stress among adolescents in Tanzania: a community based, cross-sectional study. BMC Psychiatry, 19(1), 176. https://doi.org/10.1186/s12888-019-2139-y
- Rantala, M. J., Luoto, S., Krama, T., & Krams, I. (2019). Eating Disorders: An Evolutionary Psychoneuroimmunological Approach. Frontiers in Psychology, 10, 2200. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.02200
- Rivera, P. M., Fincham, F. D., & Bray, B. C. (2018). Latent Classes of Maltreatment: A Systematic Review and Critique. Child Maltreatment, 23(1), 3–24. https://doi.org/10.1177/1077559517728125
- Simmons, J., Wijma, B., & Swahnberg, K. (2015). Lifetime co-occurrence of violence victimisation and symptoms of psychological ill health: a cross-sectional study of Swedish male and female clinical and population samples. BMC Public Health, 15, 979. https://doi.org/10.1186/s12889-015-2311-3
- Wassing, R., Benjamins, J. S., Dekker, K., Moens, S., Spiegelhalder, K., Feige, B., Riemann, D., van der Sluis, S., Van Der Werf, Y. D., Talamini, L. M., Walker, M. P., Schalkwijk, F., & Van Someren, E. J. (2016). Slow dissolving of emotional distress contributes to hyperarousal. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 113(9), 2538–2543. https://doi.org/10.1073/pnas.1522520113
- Wilkins, N., Myers, L., Kuehl, T., Bauman, A., & Hertz, M. (2018). Connecting the Dots: State Health Department Approaches to Addressing Shared Risk and Protective Factors Across Multiple Forms of Violence. Journal of Public Health Management and Practice, 24, S32–S41. https://doi.org/10.1097/phh.0000000000000669; texto completo