”En halua enää mennä kouluun”: Diego, 11, teki itsemurhan koulukiusaamisen vuoksi

Meidän kaikkien tulisi puhua lastemme kanssa koulukiusaamisesta, ja yhtä tärkeää on auttaa kiusattuja jotta he haluaisivat jatkaa elämäänsä.
Kuva Diegosta

Tänään haluamme kertoa teille surullisen tarinan, jossa on paljon pohtimisen aihetta: 11-vuotias espanjalainen Diego päätti elämänsä 14. lokakuuta 2015 koulukiusaamisen vuoksi.

Me kaikki tiedämme mitä koulukiusaaminen on, ja mitä tämä fyysinen ja/tai henkinen kiusaaminen voi nuorelle ihmiselle tehdä. Mutta meidän on vaikea ymmärtää miten noin nuori ihminen on pystynyt tekemään niin suuren päätöksen. Tällaisissa tapauksissa emme ihmettele ainoastaan nuoren elämän päättymistä, vaan kysymme myös itseltämme, eikö lapsen koulu tai muut instituutiot ole olleet laisinkaan selvillä hänen tilanteestaan.

Maailman terveysjärjestö eli WHO (World Health Organization) julkaisi hiljattain tiedotteen josta selviää, että vuosittain lähes 600 000 maailman 14-28 -vuotiaista nuorista tekee itsemurhan, ja ainakin puolet heistä ovat koulukiusattuja tai kiusattuja.

Se on sosiaalinen draama, joka meidän kaikkien tulisi tiedostaa, jotta voimme yrittää kaikkemme näiden henkien pelastamiseksi.

Tänään tutustumme madridilaisen Diegon tapaukseen, joka tunsi että kuolema on ainoa tapa ratkaista hänen elämänsä ongelmat.

Koulukiusaaminen ja hyvästit rakkaalle pojalle

Diegon vanhemmat

Diego asui koko 11-vuotisen elämänsä madridilaisessa Leganésin kaupunginosassa. Hän ei enää halunnut jatkaa eteenpäin, hän ei halunnut kasvaa isoksi, hän vain halusi vapautua kärsimyksistään sekä koulussa kokemistaan hyökkäyksistä ja painostuksista.

Niinpä hän päätti hypätä alas kotinsa parvekkeelta viidennestä kerroksesta. Jotkut ovat tiettävästi sitä mieltä, että itsemurha on pelkurimainen teko, että itsemurhan tekevät henkilöt eivät vain osaa kohdata elämänsä varrella eteen tulevia vaikeuksia. Mutta kenelläkään ei oikeastaan ole oikeutta tuomita tai kritisoida toisen henkilön vaikeana hetkenä tekemää päätöstä.

Tässä tapauksessa kyse on vieläpä lapsesta, ja todellisuus on todella synkkä. Se on niin synkkä, että Diegon vanhemmat päättivät julkistaa poikansa jälkeen jättämän jäähyväiskirjeen ja ottaa asian esille Madridin pormestarin ja koululautakunnan kanssa.

Diego, ahkera oppilas joka ei halunnut mennä kouluun

Diego sai hyviä arvosanoja, hän oli ahkera koululainen ja hänen vanhempansa olivat hänestä ylpeitä. Diegon äiti kertoi, että toisinaan kun hän haki Diegoa koulusta, tämä pyysi äidiltään että he lähtisivät kotiin kiireen vilkkaa, ikään kuin paetakseen jotain tai jotakuta.

Diego vaikutti onnelliselta ja iloiselta vain kesäisin, silloin kun hänen ei tarvinnut mennä Leganésin kaupunginosan koulun oppitunneille. Vanhemmat mainitsivat myös, että Diego kävi läpi 4 kuukautta kestävän puhumattomuusvaiheen. Lääkäri sanoi, että todennäköisesti se johtui jonkinlaisesta iskusta tai onnettomuudesta.

Perhe ei koskaan ymmärtänyt, mitä Diego pelkäsi tai mikä hänen todellisuutensa koulussa oikein oli. Tutkimusten alkaessa koulusta kerrottiin, että Diegon kanssa ei ollut koskaan ollut mitään ongelmia ja että hän ei ollut koskaan tehnyt opettajille ilmoitusta mistään koulussa tapahtuneesta.

On ehkä ymmärrettävää, että joskus koulujen resurssit eivät ole riittävät koulukiusaamisen havainnointiin, mutta kyllä lapsen surullisuuden ja masennuksen huomaa jokainen. Opettajat sekä muut koulun oppilaat, he näkevät, kuulevat, mutteivät sano tai tee mitään.

Ei ole olemassa ketään, joka olisi vastuussa tapahtuneesta tai jota voisi syyttää Diegon kuolemasta, minkä vuoksi hänen vanhempansa haluavatkin ottaa asian esille ja puhua avoimesti koulukiusaamisesta, joka vei heidänkin poikansa elämän.

Diegon jäähyväiskirje

Lopettakaa koulukiusaaminen

Diego päätti kirjoittaa jäähyväiskirjeen vanhemmilleen. Hän jätti ikkunalaudalle pienen viestin, jossa luki: ”Katsokaa Luchoa”.

Lucho oli hänen suosikkipehmolelunsa, joka Diegon huoneessa piteli hiljaa 11-vuotiaan surullisen pojan viimeistä viestiä, jossa hän antoi jäähyväiset läheisilleen hyvin kypsällä ja tunteellisella tavalla. Diego oli epäilyksettä hyvin erityinen ja rakastettu poika.

Nämä olivat hänen viimeiset sanansa:

”Isä, äiti, nämä 11 vuotta jotka olen teidän kanssanne viettänyt ovat olleet hyviä, enkä koskaan tule niitä unohtamaan, enkä myöskään tule koskaan unohtamaan teitä.

Isä, olet opettanut minut hyväksi ihmiseksi ja olet opettanut minulle että lupauksista pidetään kiinni. Olet myös leikkinyt kanssani paljon.

Äiti, olet pitänyt minusta hyvää huolta ja vienyt minua moniin eri paikkoihin. Te kummatkin olette uskomattomia, mutta yhdessä te olette maailman parhaat vanhemmat.

Tata, olet saanut kestää paljon minun sekä isäni vuoksi, olen sinulle siitä hyvin kiitollinen ja rakastan sinua. Isoisä, olet aina ollut minulle hyvin antelias ja olet huolehtinut minusta. Rakastan sinua.

Lolo, olet auttanut minua monesti läksyjeni kanssa ja olet kohdellut minua hyvin. Toivon, että pääset näkemään Elin.

Kerron teille tämän, koska en enää halua mennä kouluun, eikä muuta vaihtoehtoa ole. Toivon, että jonain päivänä voisitte vihata minua hieman vähemmän. Pyydän teitä, isä ja äiti, ettette eroaisi, sillä jos näen teidät yhdessä ja onnellisina myös minä tulen olemaan onnellinen.

Minun tulee teitä ikävä ja toivon että jonain päivänä voimme taas nähdä toisemme taivaassa. Sanon ikuiset hyvästit.

Allekirjoittanut Diego. Ah, vielä yksi asia, toivon Tata että löydät pian töitä.

Diego González.”

Diegon kirje

On mahdotonta lukea näitä sanoja liikuttumatta, ja varmasti me kaikki mietimme miltä Diegon vanhemmista mahtaa tuntua ja mitä tuskaa he ovat käymässä läpi. Siksipä on tärkeää että me kaikki, omassa todellisuudessamme ja mahdollisuuksiemme mukaan, lisäämme tietoisuuttamme koulukiusaamisesta:

  • On elintärkeää, että opetamme lapsillemme tunneälyä, empatiaa sekä toisten ja itsensä kunnioittamista.
  • Meidän pitäisi pystyä havaitsemaan aggressiivista käyttäytymistä ja kiusaamista kouluissa, kadulla ja kotona ja tehdä siitä ilmoitus.
  • Meidän pitäisi osata ja haluta auttaa uhreja varauksetta. On tärkeää voida tarjota heille vaihtoehtoja, strategioita miten kohdata ongelmat, auttaa heitä itsetuntonsa kohottamisessa ja auttaa heitä löytämään elämänhalunsa uudelleen.
  • On tärkeää ymmärtää, että kiusaaminen ei kohdistu ainoastaan kouluihin, vaan sitä harjoitetaan muuallakin, esimerkiksi netissä sosiaalisessa mediassa, jota lapset ja nuoret harrastavat nykyään paljon.

Tiedämme, että Diegon kuolema ei jäänyt viimeiseksi, Maailman terveysjärjestön luvut todistavat sen meille. Siitä huolimatta voimme toivoa, että luku ainakin pienenisi vuosi vuodelta ja että me kaikki tekisimme oman osamme kiusaamisen kontrolloimiseksi.