Kaikki mitä tulee tietää sytomegalovirusinfektiosta

Lue kaikki sytomegalovirusinfektiosta tästä artikkelista.
Kaikki mitä tulee tietää sytomegalovirusinfektiosta
Leidy Mora Molina

Tarkistanut ja hyväksynyt: sairaanhoitaja Leidy Mora Molina.

Viimeisin päivitys: 17 joulukuuta, 2022

Sytomegalovirus kuuluu herpesvirusten ryhmään, ja kuka tahansa voi saada tartunnan. Se on vakavin vastasyntyneillä vauvoilla ja immuunipuutteisilla henkilöillä. Tässä artikkelissa kerromme kaiken, mitä tulee tietää sytomegalovirusinfektiosta.

Yhdysvaltain tautienhallinta- ja ehkäisykeskusten (CDC) mukaan yli 50 % 40-vuotiaista aikuisista on saanut sytomegalovirustartunnan. Onneksi se on useimmiten itsestään rajoittuva vaiva, joka katoaa tavallisesti ilman hoitoa.

Kaikki mitä tulee tietää sytomegalovirusinfektiosta

Erilaiset sytomegalovirusinfektiot

Sytomegalovirusinfektio voi ilmetä lukuisin tavoin:

  • Synnynnäinen sytomegalovirusinfektio: Ilmenee vastasyntyneillä lapsilla, jotka ovat saaneet tartunnan äidiltään raskauden aikana. Tämä on vaarallinen muoto.
  • Primaarinen sytomegalovirusinfektio: Ilmenee, kun henkilö saa virustartunnan ensimmäistä kertaa. Infektio voi ilmeitä lukuisin tavoin ja se saattaa olla oireetonkin tai muistuttaa mononukleoosia.
  • Sytomegaloviruksen uudelleenaktivoituminen: Virus kykenee pysymään piilevänä ja aktivoitumaan uudelleen ihmisillä, jotka ovat jo sairastaneet taudin ja joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt.
Sytomegalovirus voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin mononukleoosi.
Mononukleoosi johtuu Epstein-Barrin viruksesta. Sytomegalovirus voi kuitenkin aiheuttaa samankaltaisen oirekuvan.

Sytomegalovirusinfektion oireet

Sytomegalovirusinfektiolla voi olla monenlaisia kliinisiä ilmentymiä. Microbiology Spectrum -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että kirjo voi vaihdella oireettomasta muodosta vakavaan tautiin immuunipuutteisilla henkilöillä.

Terveillä yksilöillä tauti ilmenee yleensä ilman selkeitä oireita. Jotkut ihmiset sairastavat sen siis tietämättään.

Toisille kehittyy lieviä oireita:

  • Kuume
  • Väsymys
  • Ruokahaluttomuus
  • Yleinen huonovointisuus
  • Kipeä kurkku
  • Turvonneet imusolmukkeet

Immuunipuutteisille ihmisille kehittyy vaikeampi tautimuoto. Se voi vaikuttaa useisiin elimiin, kuten verkkokalvoon, aivoihin, ruoansulatuskanavaan, keuhkoihin ja maksaan. Oireet ovat hyvin kirjavia, esimerkiksi:

  • Sokeat pisteet tai sumentunut näkö, jopa täysi sokeus
  • Nielemisvaikeus
  • Laihtuminen
  • Sekavuus
  • Ripuli

Oireet imeväisikäisillä

Synnynnäisen sytomegalovirusinfektion oireet eroavat huomattavasti aikuisten oireista. Yleisimpiä kliinisiä ilmentymiä ovat seuraavat:

  • Violetit pisteet iholla
  • Ennenaikainen syntymä
  • Alhainen syntymäpaino
  • Hepatomegalia eli maksan suureneminen
  • Kouristukset
  • Mikrokefalia eli pienipäisyys
  • Keuhkokuume
  • Keltatauti

Tarttumistavat

Kuka tahansa, jolla on aktiivinen infektio, voi tartuttaa tautia eteenpäin. Virusta esiintyy kaikissa kehon eritteissä, pääasiassa veressä, josta käsin se pystyy vaikuttamaan eri elimiin.

Virusta on myös muissa eritteissä, mukaan lukien sylki, virtsa, rintamaito ja kyyneleet. Myös siemennesteessä on emättimen eritteissä on oma viruskuormansa.

Tällä tavoin virus leviää henkilöstä toiseen. Yleisimpiä tartuntatapoja ovat:

  • Infektoituneen rintamaidon juominen
  • Seksuaalinen kanssakäyminen tartunnan saaneen ihmisen kanssa
  • Silmien tai suun koskettaminen infektoituneiden eritteiden koskettamisen jälkeen
  • Infektoituneiden elinten, luuytimen tai veren siirto
  • Vertikaalinen tartunta äidistä vauvaan synnytyksen aikana

Diagnosointi

Sytomegalovirusinfektio diagnosoidaan haastattelemalla potilasta ja tekemällä tälle fyysinen tutkimus. Lääkäri tiedustelee oireiden puhkeamisesta ja kehittymisestä ja tekee potilaalle vatsan alueelle painottuvan fyysisen tutkimuksen havaitakseen mahdolliset muutokset maksassa tai pernassa.

Ratkaiseva diagnoosi saadaan ottamalla veri- ja virtsakokeet, joista virus on nähtävissä. Eritteille tulisi ihanteellisesti tehdä PCR-testi. Myös vasta-ainetestit ja virusviljelyt ovat tehokkaita.

Lääkäri saattaa määrätä potilaan lisätutkimuksiin tehdäkseen arvion mahdollisista elinvaurioista. Potilas saatetaan ohjata esimerkiksi silmänpohjatutkimuksiin, biopsiaan tai tietokonekerroskuvaukseen. Raskaana oleville naisille, joilla on aktiivinen infektio, tulisi tehdä lapsivesitutkimus.

Sytomegalovirusinfektion hoito

Terveet ihmiset eivät yleensä tarvitse minkäänlaista hoitoa. Elimistö saa infektion itse kuriin 4–6 viikossa.

Lääkkeitä sytomegalovirusinfektioon suositellaan ainoastaan vastasyntyneille vauvoille ja immuunipuutteisille potilaille. Hoitomuoto riippuu kuitenkin oireista ja taudin vaikeusasteesta.

Viruslääkkeet ovat yleisimmin määrättyjä lääkkeitä. Nämä yhdisteet kykenevät hidastamaan virusten replikaatiota, vaikkakaan ne eivät hävitä itse virusta.

Kipu- ja kuumelääkkeet auttavat lievittämään oireita.

Lääkkeet hidastavat sytomegalovirusten replikaatiota.
Sytomegalovirusinfektioon ei aina tarvita lääkkeitä. Useimmiten tartunta on oireeton.

Mahdolliset jälkitaudit

Sytomegalovirusinfektion jälkitaudit ovat hyvin moninaisia ja riippuvat yksilön terveydentilasta sekä taudin vaikeusasteesta. Yleisin komplikaatio on nielutulehdus, mutta myös seuraavia saattaa esiintyä:

  • Guillain-Barrén oireyhtymä
  • Paksusuolen tulehdus
  • Keuhkokuume
  • Verkkokalvontulehdus
  • Sydänpussintulehdus
  • Aivokudoksen tulehdus
  • Maksatulehdus

Sytomegalovirusinfektiolla on hyvä ennuste

Sytomegalovirusinfektiolla on onneksi useimmiten hyvä ennuste. Oireet häviävät tavallisesti itsestään muutamassa viikossa, ja lääkkeillä virusten replikaatiota saadaan hillittyä.

Raskaana olevien naisten, vastasyntyneiden vauvojen ja immuunijärjestelmän ongelmista kärsivien ihmisten kohdalla on kuitenkin aina tärkeää olla valppaana. Näissä tapauksissa lääkäriin kannattaa lähteä mahdollisimman nopeasti asianmukaisen hoidon aloittamiseksi.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Dioverti MV, Razonable RR. Cytomegalovirus. Microbiol Spectr. 2016 Aug;4(4).
  • Griffiths P, Baraniak I, Reeves M. The pathogenesis of human cytomegalovirus. J Pathol. 2015 Jan;235(2):288-97.
  • Davis NL, King CC, Kourtis AP. Cytomegalovirus infection in pregnancy. Birth Defects Res. 2017 Mar 15;109(5):336-346.
  • Hasing ME, Pang XL, Mabilangan C, Preiksaitis JK. Donor Cytomegalovirus Transmission Patterns in Solid Organ Transplant Recipients With Primary Infection. J Infect Dis. 2021 Mar 3;223(5):827-837.
  • Ross SA, Kimberlin D. Clinical outcome and the role of antivirals in congenital cytomegalovirus infection. Antiviral Res. 2021 Jul;191:105083.
  • Mosca F, Pugni L, Barbi M, Binda S. Transmission of cytomegalovirus. Lancet. 2001 Jun 2;357(9270):1800.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.