Virusten lisääntymiskierto
Virusten lisääntymiskierto on monimutkainen ja mielenkiintoinen prosessi. Näillä partikkeleilla ei ole soluja, eivätkä ne siten pysty lisääntymään itsestään. Sen tehdäkseen ne tarvitsevat isännän, eli elävän eliön. Tämän eliön sisällä virukset voivat monistaa itsensä, kun taas eliön ulkopuolella ne todennäköisesti tuhoutuisivat.
Virusten lisääntymiskiertoja on kahdenlaisia:
- Lyyttinen
- Lysogeeninen
Lyyttinen lisääntymiskierto syntyy silloin, kun virus tunkeutuu soluun ja korvaa välittömästi sen geneettisen materiaalin omallaan. Se siis hyökkää suoraan ja nopeasti soluja vastaan.
Lysogeenisessä kierrossa virukset asettautuvat isäntäsolujen DNA:han. Kun näin tapahtuu, on niiden havaitseminen todella vaikeaa ja virukset pystyvät moninkertaistumaan täysin huomaamatta. Ne siis toisin sanoen naamioivat itsensä tartuttamansa rakenteen sisälle.
Virusten lisääntymiskierto ja sen eri vaiheet
Virukset ovat pelkästään nukleiinihaposta ja proteiineista koostuvia rakenteita. Tästä johtuen ne ovat hyvin pieniä. Tutkijat eivät luokittele niitä eläviksi eikä kuolleiksi olennoiksi. Ne tekevät kuitenkin kahta eläville olennoille ominaista asiaa: ovat vuorovaikutuksessa ja lisääntyvät.
Virukset sisältävät geneettisen molekyylin, joka on melkein aina proteiinin ja sokerikuoren ympäröimä. Isäntäsoluun päästyään virukset tunkeutuvat tumaan ja kaappaavat sen: ne siis saavat solun toimimaan niille itselleen hyödyllisellä tavalla. Sen jälkeen virukset alkavat moninkertaistua.
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Kuinka virukset kehittyvät: mutaatioiden kilpajuoksu
Adsorptio- ja tunkeutumisvaihe
Adsorptio tai kiinnittyminen on virusten lisääntymiskierron ensimmäinen vaihe. Tämä on hetki, jolloin virus yhtyy elimen kanssa, jonka aikoo tartuttaa. Tämä tapahtuu yleensä satunnaisesti: esimerkiksi kun virusta jo kantava aivastaa, ja hänen lähellään on joku toinen ihminen.
Seuraavaksi virus tunnistaa sen solun reseptorit, johon se aikoo asettautua ja kun näin tapahtuu, kiinnittyy virus solun limakalvoon. Tämän jälkeen virus aloittaa lisääntymiskierron toisen vaiheen, eli tunkeutumisen. Virus laittaa oman geneettisen materiaalinsa soluun, johon se on kiinnittynyt.
Prosessi on hyvin samankaltainen kuin mitä rokottaessa tapahtuu, mutta tässä tapauksessa virus lisää geneettistä tietoa. Tämän tehdäkseen viruksen täytyy rikkoa solun kalvo vapauttamalla entsyymin.
Moninkertaistumis- ja kookontumisvaihe
Kun virus on tunkeutunut isäntäsoluun ja kaapannut sen, voi lisääntymiskierron seuraava vaihe, eli moninkertaistuminen, alkaa. Tässä vaiheessa virus monistaa geneettisen materiaalinsa. Virus haluaa luoda tarvitsemansa ainesosat luodakseen uusia viruspartikkeleita.
Koska virustyyppejä on erilaisia, on niillä myös eri tapoja suorittaa tämä prosessi. Kun moninkertaistumisvaihe on ohi, alkavat ne kokoontua yhteen. Tällöin eri rakenteeseen liittyy eri paloja, jotka muodostavat sitten uusia virioneita, eli yksittäisiä viruksia.
Vapautumisvaihe
Viimeisenä vaiheena on uusien viruspartikkeleiden, tai virioneiden, vapautuminen solun ulkopuolelle. Ne levittäytyvät, kunnes löytävät uuden isäntäsolun ja sitten ne toistavat koko lisääntymiskierron.
Jotkin virustyypit pakottavat virioneiden vapautumisen. Ne siis lähtevät rikkomalla solun limakalvon, jossa ne luotiin. Jos viruksella on lipidikuori, suorittavat ne prosessin, jossa ne ottavat osan isäntäsolun limakalvosta ja peittävät itsensä sillä.
Kuten huomaat, tämä viimeinen vaihe virusten lisääntymiskierrossa rikkoo solukalvon ja se johtaa solun kuolemaan. Tämä prosessi toistuu kerta toisensa jälkeen: virus etenee kehossa tappamalla soluja.
Keho aktivoi immuunijärjestelmänsä taistellakseen niitä vastaan ja estääkseen niitä jatkamasta tuhoa. Jos immuunijärjestelmä ei pysty hallitsemaan sitä, täytyy ihmisen turvautua lääkitykseen taistelun voittamiseksi. Jos lääkkeet myös epäonnistuvat tehtävässä, aiheuttaa se vakavia sairauksia tai jopa kuoleman.
Miksi on tärkeää ymmärtää, mikä virusten lisääntymiskierto on?
Virusten lisääntymiskierron ymmärtäminen mahdollistaa parhaan mahdollisen tavan suojautua niiltä. Näiden partikkeleiden leviämisen ehkäiseminen on tärkeää, sillä tehokkaita virusten vastaisia lääkkeitä ei ole paljon. Virustaudit voivat olla lieviä, kuten flunssa, mutta myös todella vakavia, kuten AIDS tai joissain tapauksissa COVID-19.
Mitä enemmän ymmärrät virusten lisääntymisprosessia, sitä paremmin pystyt taistelemaan niitä vastaan. Rokotukset ja lääkkeet syntyvät tämän tiedon avulla, ja juuri siitä syystä se onkin hyvin tärkeää.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Gomez-Lucia, E., Doménech, A., Benítez, L., Prieto, C., Simarro, I., & LePoder, S. (2019). Virus animales, su transmisión y enfermedades que producen, un MOOC para todos. VetDoc. Revista de Docencia Veterinaria, 3, 39-40.
- Vílchez, Glenda, and Guillermina Alonso. “Alcances y limitaciones de los métodos de epidemiología molecular basados en el análisis de ácidos nucleicos.” Revista de la Sociedad Venezolana de microbiología 29.1 (2009): 6-12.
- Mora, Nancy J., and Julieta Farina. “Propuesta de enseñanza del modelo de membrana celular basada en un modelo analógico y teatralización.” Revista d’innovació docent universitària: RIDU 11 (2019): 46-53.