
p class="share-content">Olet varmasti nähnyt elokuvissa tai TV-sarjoissa kohtauksia, joissa kumppanin unissa puhuminen paljastaa suhteen toiselle osapuolelle jotakin salattua.
Kumman valitsisit: omenan vai suklaakakun? Vaikka itsehillintää voi olla hankala toteuttaa, se on välttämätöntä pitkän tähtäimen tavoitteiden saavuttamisessa.
Itsehillintä on mekanismi, jonka opimme joutuessamme odottamaan haluamiamme asioita. Me kaikki tiedämme että meillä on se, mutta joskus mietimme, onko se vaivan arvoista. Vaikka itsehillintää voi olla vaikea harjoittaa, se on erittäin tärkeää pitkän tähtäimen tavoitteiden saavuttamisessa. Tässä artikkelissa annamme neuvoja itsehillinnän kehittämiseksi.
Itsehillintä on luultavasti kaikkein tärkein psyykkinen ominaisuus. Siihen vaaditaan riittävän psyykkisen tasapainon saavuttaminen, jotta voimme vastustaa hetken mielijohteita. Tämä taas on välttämätöntä oman hyvinvointimme kannalta.
Katsotaanpa esimerkkiä:
Valittavissasi on omena ja suklaakakku. Vaikka jo lupasit itsellesi, ettet koskisi mihinkään mikä ei kuulu dieettiisi, kätesi hivuttautuu kohti sitä kaikkein herkullisinta tuotetta jääkaapissasi…
Onhan se myönnettävä: olemme kaikki olleet samankaltaisessa tilanteessa. Pitkän tähtäimen tavoitteet (esimerkiksi painon pudottaminen) joutuvat jatkuvasti konfliktiin muiden, välittömien nautintojen kanssa (suklaakakku).
On kyllä mahdollista hallita näitä hetken mielijohteita, jotka saavat meidät haluamaan välitöntä mielihyvää ja lyhyen tähtäimen nautintoa. Jos onnistumme siinä, voimme estää päämääriemme ja motivaatiomme tuhoutumisen yhdessä ohikiitävässä hetkessä.
Tämä on tärkeää lukemattomissa elämäntilanteissa.
Saatamme olla hyvinkin sitoutuneita pudottamaan ylimääräiset kilot, mutta silti jotenkin päädymme antamaan periksi ja antaudumme houkutuksille.
Mistä tämä johtuu?
On olemassa kaksi psykologista järjestelmää, jotka vaikuttavat itsehillintäämme: impulssijärjestelmä ja refleksijärjestelmä.
Sen ajatteleminen, mitä aiomme tehdä, vaatii monia resursseja ja kykyä hallita itseämme. Se ei ole helppoa, mutta se on vaivan arvoista. Jos kykenemme harjoittamaan itsehillintää tunnollisesti, sellaisista aktiviteeteista kuten kuntosalille menemisestä tulee tapa. Näin emme enää jää sohvan pohjalle makaamaan ja pohtimaan sitä iänikuista ongelmaa, lähdemmekö treenaamaan vai emme.
Muista, että keholtamme kestää ainoastaan 21 päivää omaksua jokin uusi tapa.
Paras esimerkki nautinnon viivyttämisen ja turhautumisen sietämisen tärkeydestä löytyy lapsuudesta.
On hyvin tunnettu fakta, että lapsen on vaikea vastustaa pallon kanssa leikkimistä tai vaahtokarkin syömistä, jos se on kielletty tai jos vaahtokarkki on aivan heidän nenänsä edessä eikä kukaan ole vahtimassa (tai vaikka he tietäisivät jonkun katsovan, he söisivät sen silti!).
Tunnettu psykologi Walter Mischel meni vielä pidemmälle tunnetussa kokeessaan: vaahtokarkkitestissä.
Mischelin tutkimus osoitti, että mielihyvän viivyttäminen on hetken mielijohteiden hallintaa eli sitä, että lapsi jätti syömättä yhden vaahtokarkin saadakseen niitä kaksi.
Tutkimuksen avulla hän kykeni osoittamaan yhteyden itsehillinnän ja elämässä menestymisen välillä. Kokeen perusteella voi olettaa, että itsemme haastaminen ja hillitseminen on hyödyllistä ja avain menestyksekkääseen tulevaisuuteen. Jos siis teet työtä itsehillinnän kehittämiseksi, se heijastuu positiivisesti myös muihin elämän osa-alueisiin.
Ihminen ei saa syntyessään automaattisesti kykyä itsehillintään, mutta se voidaan hankkia. Itsehillintä on erityisen tärkeä kyky silloin, kun ihminen päättää lopettaa tupakan polton, pudottaa painoaan tai treenata maratonia varten.
Tässä 8 vinkkiä itsehillinnän kehittämiseksi:
Tie itsehillintään vaatii houkutusten hallitsemista ja omien vahvuuksien hyödyntämistä.
Joka kerta, kun törmäämme konfliktiin välittömän tilanteen ja pitkän tähtäimen päämäärän välillä, meidän on muistettava kuvitella refleksi- ja impulssijärjestelmäämme taistelemassa toisiaan vastaan.
Kumpi ansaitsee voiton?