Logo image
Logo image

Voiko sähkölle olla allerginen?

3 minuuttia
Sähkölle allerginen saa vaivoja altistuessaan sähkömagneettisille kentille. Tiede ei kuitenkaan ole vielä määritellyt, voidaanko se luokitella allergiaksi vai jonkinlaiseksi muuksi sairaudeksi.
Voiko sähkölle olla allerginen?
Kirjoittanut Edith Sánchez
Viimeisin päivitys: 09 elokuuta, 2022

Sähköallergia eli sähköyliherkkyys on aihe, josta ei puhuta paljon. Vaikka tästä vaivasta on raportoitu moneen otteeseen, sillä ei tällä hetkellä ole vankkaa tieteellistä jalansijaa. Sillä ei ole myöskään mitään virallista diagnoosia. Voiko sähkölle siis olla allerginen?

Jos joku sanoo olevansa allerginen tai yliherkkä sähkölle, hän kärsii toisin sanoen haitallisesta reaktiosta, johon kuuluu näkyviä oireita henkilön altistuttua sähkömagneettisille kentille. Oireet vaihtelevat silmävaivoista vakavampiin häiriöihin.

Tieteessä ei ole päästy yksimielisyyteen aiheesta, sillä siitä on ristiriitaista näyttöä.

Mitä on sähköyliherkkyys?

Some figure

Sähköallergia tai sähköyliherkkyys on kyvyttömyyttä sietää sähkömagneettisia kenttiä. Jos joku tästä vaivasta kärsivä altistuu niille, hän saa erilaisia allergiaa muistuttavia oireita.

Sähkömagneettiset kentät ovat klassisia kenttiä (toisin sanoen eivät kvanttikenttiä), jotka syntyvät suurjännitelinjojen, matkapuhelinten, kodinkoneiden ja langattomien verkkojen aiheuttamasta sähkövarauksien kiihtymisestä. Teoriassa, jos joku on sähkölle allerginen ja altistuu näille kentille, hän saa epämukavia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Mitkään tieteelliset todisteet eivät tue tällaisen vaivan olemassaoloa. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että tästä ongelmasta kärsivillä ihmisillä esiintyy oireita heidän altistuessaan sekä oikeille että tekaistuille sähkömagneettisille kentille.

Euroopan komissio julkaisi sähköyliherkkyydestä raportin vuonna 2015. Siinä huomautettiin, että ei ole mitään näyttöä siitä, että ihmiset olisivat allergisia sähkölle tai että sähköyliherkkyyttä olisi olemassa. Se toteaa kuitenkin myös, että lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan vielä.

Lue myös tämä artikkeli: 7 hyvää keinoa säästää sähköä

Sähköyliherkkyyden oireet

Monet lääkärit ja tiedemiehet ovat sitä mieltä, että näissä tapauksissa tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta. Tämän periaatteen mukaan tilanteissa, joissa jostakin asiasta ei ole vielä mitään lopullista näyttöä, on parasta hyväksyä vaivan olemassaolon mahdollisuus ja toimia sen mukaisesti.

Saatavilla olevien, vahvistamattomien tietojen mukaan sähköyliherkkyys aiheuttaa kroonista uupumusta, toistuvaa päänsärkyä, huimausta, hermostuneisuutta, sydämen tiheälyöntisyyttä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, unettomuutta ja muita vastaavia oireita.

Sähkölle näennäisesti allergisten ihmisten oireet käsittävät lisäksi kolme vaihetta:

  • Ensimmäinen vaihe. Tämä on luonteeltaan periaatteessa neurologista. Se aiheuttaa muun muassa päänsärkyä, korvien soimista, puutuneisuutta ja kihelmöintiä, huimausta, keskittymisvaikeuksia, ruoansulatushäiriöitä ja sydämen tiheälyöntisyyttä.
  • Toinen vaihe. Tämä vaihe aiheuttaa kolmenlaisia oireita: kroonista uupumusta, unettomuutta ja masennusta. Myös ärtyisyyttä, verbaalista aggressiivisuutta ja mielialahäiriöitä voi esiintyä.
  • Kolmas vaihe. Lapset voivat kärsiä ylivilkkaudesta ja mielenkiinnon puutteesta leikkeihin ja koulutyöhön. Teini-ikäisillä saattaa ilmetä psyykkisiä ja käytökseen liittyviä muutoksia. Aikuiset saattavat kärsiä hourailusta ja pseudodementiasta.

Eräs tärkeä huomioitava seikka on se, että oireet pahenevat potilaan altistuessa sähkömagneettisille kentille, mutta hellittävät jos altistusta rajoitetaan. Tämä vaiva näyttäisi pahenevan asteittain. Sillä on lapsiin pikemminkin psykologisia vaikutuksia, kun taas aikuisiin kohdistuvat vaikutukset ovat enemmän neurodegeneratiivisia.

Tämäkin artikkeli saattaa kiinnostaa sinua: Kännyköiden säteily – faktat ja varoitukset

Onko sähköyliherkkyyteen mitään hoitoa?

Koska sähköyliherkkyys ei ole virallinen sairaus, siihen ei ole myöskään mitään hoitoa. Ne asiantuntijat, jotka myöntävät sähköallergian mahdollisuuden, huomauttavat, että se voi johtua heikosta immuunijärjestelmästä tai erityisestä haavoittuvuudesta sähkömagnetismille.

Jotkut tapausraportit osoittavat, että sähköyliherkkyys pahenee asteittain. Tästä syystä asiantuntijat suosittelevat tekemään muutoksia tottumuksiin, esimerkiksi seuraavalla tavalla:

  • Tuuleta kotiasi vartin ajan joka päivä.
  • Vaihda langattomat verkot langallisiin.
  • Vaihda langattomat puhelimet lankapuhelimiin.
  • Palkkaa asiantuntija etsimään kodistasi suurimpia säteilyn lähteitä. Näin voit tehdä muutoksia vähentääksesi sähkölle yliherkän henkilön altistumista.
  • Käytä luonnonkuidusta valmistettuja vaatteita, kuten puuvillaa tai villaa. Keinokuidut lisäävät staattista sähköä, minkä vuoksi asiantuntijat eivät suosittele niiden käyttöä.
  • Käytä matkapuhelintasi vain välttämättömiin asioihin. Tee se avoimissa paikoissa ja käytä kaiutinta, jotta saat pidettyä sen kauempana päästäsi.
  • Siirrä makuuhuoneestasi pois sähkölaitteet ja muut vastaavat laitteet. Niiden johdot kannattaa pitää irti seinästä silloin, kun niitä ei käytä.

Periaatteessa sähkölle allergisten ihmisten tulisi altistaa itseään sähkömagneettisille kentille mahdollisimman vähän. Näin oireet voivat hellittää pahenemisen sijaan.

Some figure
Sähköallergia voi aiheuttaa useita erilaisia vaivoja.

Vielä viimeisiä suosituksia

Nykyään sähkömagneettisia kenttiä on joka paikassa. Sähkö- tai elektroniset laitteet ole ainoita lähteitä. Näitä kenttiä on itse asiassa kaikkialla ympärillämme: maapallolla on oma magneettikenttänsä, ja auringon säteily on paljon voimakkaampaa kuin minkään matkapuhelimen antennin.

Tämän valossa on käytännössä katsoen mahdotonta luoda sähkömagneettisesta säteilystä täysin vapaita tiloja. Riippumatta siitä, voiko sähkölle todellisuudessa olla allerginen tai ei, kannattaa joka tapauksessa ottaa etäisyyttä elektronisiin laitteisiin aina silloin tällöin. Voit hyödyntää tuon ajan nauttiaksesi luonnosta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Comisión Europea. (2014, noviembre). Guía no vinculante de buenas prácticas para la aplicación de la Directiva 2013/35/UE sobre campos electromagnéticos. INSST. https://www.insst.es/documents/94886/203536/Gu%C3%ADa+no+vinculante+de+buenas+pr%C3%A1cticas+para+la+aplicaci%C3%B3n+de+la+Directiva+2013+35+UE+sobre+campos+electromagn%C3%A9ticos+Pymes/f151483f-9ee4-4867-bed6-872f6b387464
  • Sánchez, E. (2002). El principio de precaución: implicaciones para la salud pública.
  • JOHANSSON, O. (2006). Electrohipersensibilidad: Conocimiento actualizado de una discapacidad funcional. Electromagnetic Biology and Medicine, 25, 245-258.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.