Tungiaasi: oireet ja hoito
Tungiaasi on ektoparasiitti. Kyseessä on siis toisin sanoen parasiittitauti. Sitä aiheuttaa hiekkakirppu (tunga penetrans). Tämä pieni hyönteinen on alle yhden millimetrin mittainen ja se tarttuu ihoon aiheuttaen voimakasta kutinaa. Se hyökkää pääasiallisesti jalkoihin.
Tautia esiintyy Amerikan, Afrikan ja Aasian viidakoissa ja trooppisilla alueilla. Siitä on kehityksen johdosta tulossa harvinaisempi. Jalkineiden, lattialaattojen sekä sementin käyttö ehkäisevät sen leviämistä.
Tungiaasista vastuussa olevalla hiekkakirpulla on vain vähän isäntäspesifisyyttä. Termillä “isäntä” viitataan kehoon, joka mahdollistaa kirpun selviytymisen. Ihmisten lisäksi tungiaasi voi vaikuttaa myös siipikarjaan, koiriin ja sikoihin. Tällaisia kirppuja löytyy yleisimmin kuivasta, hiekkaisesta ja varjoisesta maaperästä. Niitä elää myös vajojen, talojen ja navetoiden lattioissa.
Tungiaasin oireet
Tungiaasi aiheuttaa useita oireita. Kirppu tarttuu useimmiten jalkoihin. On kuitenkin myös tapauksia, joissa infektio on kohdistunut sääriin, polviin, reisiin, käsiin, kyynärpäihin ja muihin kehonosiin.
Haavaumat voivat olla yksittäisiä tai niitä voi olla useita. Ne saattavat olla kutiavia, kivuliaita tai päinvastoin täysin oireettomia. Hiekkakirpun ihoon tunkeutuminen tapahtuu oireettomasti. Tunkeutumisen kokenut ihminen saattaa kuitenkin nähdä kutisevan tai punoittavan alueen iholla 24 tunnin jälkeen.
Hiekkakirpun tunkeutumalle ihoalueelle saattaa myös muodostua valkoisia paiseita, joiden keskellä on musta piste, joka vastaa kirpun takaruumista. Ihovaurion lähellä saattaa näkyä kiinnittyneenä myös hiekkakirpun munia. Kun kirppu kuolee, muuttuu haavauma mustaksi ruveksi. Tämä rupi koostuu hyytyneestä verestä sekä muista aineista ja palaa takaisin normaaliksi jättäen ihoon arven.
Vaikka tungiaasin on tapana kadota spontaanisti 4-6 viikon kuluessa, on tartunnan uusiutuminen yleistä. Potilas kärsii myös yleensä muista infektioon liittyvistä oireista, kuten:
- Selluliitti
- Paiseet
- Osteomyeliitti
- Tromboflebiitti
- Lymfangiitti
- Vakavissa tapauksissa sepsis ja kuolema
Sinua saattaa myös kiinnostaa: Kasvit, joita voidaan käyttää luonnollisina kirppu- ja punkkikarkotteina
Jotkut asiantuntijat ovat luoneet myös luokituksen, joka tunnetaan Fortalezan luokituksena, määritelläkseen hiekkakirppujen aiheuttamien vaurioiden kliiniset kuvaukset ja helpottaakseen niiden tunnistamista.
Fortalezan luokitus
Luokitus koostuu viidestä vaiheesta, jotka vaihtelevat tunkeutumisesta vaurion kehittymiseen. On myös olemassa harvinaisempia kliinisiä muunnelmia, jotka ovat syyhymäisiä, märkärakkulaisia ja syyläisiä, kuten plantaariset syylät ja ihovauriot.
Ensimmäisessä vaiheessa ihoon t unkeutumisesta kulunut aika on 30-120 minuuttia. Tämän vaiheen aikana ihoon ilmestyy punertavaa ihottumaa.
Toinen vaihe alkaa päivä tai kaksi infektion saamisen jälkeen. Tässä vaiheessa ihoon ilmestyy hypokrominen paise, jossa on musta piste (kuten mainitsimme yllä, kyseessä on kirpun takaruumis) ja jota ympäröi punoittava kehä.
Kolmas vaihe vastaa tunkeutumisen jälkeisiä päiviä 2-21. Tämän vaiheen aikana ihoon ilmestyy luonnonvalkoinen, halkaisijaltaan 3-10 mm suuri paise, jonka keskellä on musta piste. Potilas saattaa myös kärsiä hyperkeratoosista ja kellertävästä eritteestä. Potilas saattaa nähdä kirpun munimat munat.
Neljäs vaihe vastaa tunkeutumisen jälkeisiä viikkoja 3-5. Tämän vaiheen aikana kirppu kuolee. Sitten alkuperäisen haavauman ympärille ilmestyy nekroottinen, ruven peittämä kehä.
Viides vaihe vastaa tunkeutumisen jälkeistä aikaa kuudennesta viikosta eteenpäin useimpiin kuukausiin, jolloin haavauma taantuu. Se siis muodostaa pienen arven, joka haalenee ajan kuluessa.
Lue myös: 5 kotihoitoa kirpun puremiin
Hoito
Ensimmäisenä toimenpiteenä on kirpun poistaminen varoen sen repeytymistä. Tästä syystä lääkäri yleensä suurentaa kuoppaa ja painaa sen reunoja parasiitin poistamiseksi. Se tulisi tehdä täysin steriilissä tilassa.
Lääkärin tulisi myös käyttää ulkoisesti levitettävää antiseptistä voidetta muiden infektioiden ehkäisemiseksi sekä komplikaatioiden riskin vähentämiseksi. Hänen täytyy myös antaa potilaalle jäykkäkouristusrokote.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Chinchilla-Castañeda, K., Domínguez-Millán, R. A., Domínguez-Zambrano, A., & Mercadillo-Pérez, P. (2016). Tungiasis. Dermatologia Revista Mexicana. https://doi.org/10.1590/S0036-46652005000600001.
- Widmer, C. E., & Azevedo, F. C. C. (2012). Tungiasis in a free-ranging jaguar (Panthera onca) population in Brazil. Parasitology Research. https://doi.org/10.1007/s00436-011-2625-8.
- Feldmeier, H., Heukelbach, J., Eisele, M., Queiroz Sousa, A., Marilac Meireles Barbosa, L., & Carvalho, C. B. M. (2002). Bacterial superinfection in human tungiasis. Tropical Medicine and International Health. https://doi.org/10.1046/j.1365-3156.2002.00904.x.