Sydämen eteisvärinän diagnosointimenetelmät
Eteisvärinän diagnosointi tehdään pääasiassa EKG-tutkimuksella. Lääkärit joutuvat tarkastelemaan potilasta hyvin tarkasti, sillä arytmiaa on olemassa montaa tyyppiä.
Kunnollinen ja varhainen diagnoosi mahdollistaa sen, että potilas sopeutuu sairauteen paremmin, tekemällä muutoksia elämäntyyliinsä ja ruokavalioonsa. Hoito tulee aloittaa niin pian kuin mahdollista.
Nyt kerromme eteisvärinästä ja sen diagnosoinnista tarkemmin.
Mitä eteisvärinä on?
Tämä on lääketieteellinen termi, joka viittaa sydämen toimintahäiriöön. Eteisvärinän aikana luonnolliset sähkösignaalit muuttuvat, ja nämä hermoimpulssit hallitsevat sydämen supistumista ja rentoutumista.
Eteisvärinä voi aiheuttaa suurempaa halvausriskiä. Monilla potilailla se aiheuttaa rintakipua, sydänkohtauksia tai sydämen vajaatoimintaa.
Sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti sekä epäkoordinoidusti suhteessa kammioihin.
Lue aiheesta lisää: Sydänkohtauksen tunnistaminen: 5 oiretta
Eteisvärinän tyypit ja riskiryhmät
Yleensä tämä häiriö kehittyy yli 65-vuotiaille ihmisille, mutta muissakin ikäryhmissä on ollut sairaustapauksia. Tuntemattomista syistä tämä tila on yleisempi miehillä kuin naisilla.
Voidaan määritellä olevan kahden tyyppistä fibrillaatiota:
- Krooninen: Tällöin eteisvärinää on ilmennyt jo jonkin aikaa, ja hoito on tarpeen oireiden lievittämiseksi.
- Kohtauksittainen: Tällöin tila kehittyy sattumanvaraisesti, ja oireet häviävät itsestään.
Joka tapauksessa häiriöllä voi olla vakavia seurauksia. Tavallisimpiin riskeihin kuuluvat aivoinfarkti sekä sydämen arytmia (tai rytmihäiriö).
Sydämen eteisvärinän syyt
Eteisvärinä voi kehittyä monenlaisesta syystä. Tällä hetkellä tieteellä ei ole vastausta siihen, mikä tarkemmin ottaen tilan saa aikaan.
Eräät häiriöt ja riskit voivat kuitenkin johtaa siihen. Näihin kuuluvat sydänsairaudet tai sydämeen vaikuttavat sairaudet, muun muassa seuraavat:
- perikardiitti
- sydänlihastulehdus
- sydänkohtaus
- sydänläppäsairaus tai muutokset sydänläpissä
- sydänleikkauksessa tapahtunut vahingoittuminen
- tupakointi tai alkoholin/huumeiden käyttö
- sydämen vahingoittumista aiheuttavat lääkkeet
- hengityselinten häiriöt, kuten COPD eli keuhkoahtaumatauti
- kilpirauhasen liikatoiminta
- uniapnea
Eteisvärinän diagnosointimenetelmät
Eteisvärinän diagnosoinnilla voidaan sulkea pois laskuista muut mahdolliset arytmiat ja häiriöt, joilla on samanlaisia oireita.
Hoitohenkilökunta tekee tällöin sarjan kokeita, ja tavallisimmat diagnosointimenetelmät ovat seuraavat:
EKG eli sydänsähkökäyrä
Tämä tutkimus toteutetaan laittamalla potilaan rintaan ja käsivarsiin elektrodeja. Nämä on suunniteltu havaitsemaan sähkösignaalit, jotka hallitsevat sydämen liikkeitä. Sitten voidaan katsoa kuvaa, jossa nämä hermoimpulssit näkyvät.
Tämä on yksi pääasiallisista eteisvärinän diagnosoinnin menetelmistä, ja vaihtoehtoina ovat myös seuraavat tyypit:
- Holter-tutkimuslaite: Tämä on kannettava EKG-laite, ja potilaan sydämen aktiivisuus tulee tallennetuksi vuorokauden ajan tai pidempään.
- Tapahtuma-EKG: Tällöin nauhoitetaan vain silloin, kun ilmenee oireita takykardiasta. Näin potilas voi helposti saada tiedot muutoksesta. Toisin kuin Holter-tutkimuslaitteen kohdalla, tämä tutkimus tehdään useamman viikon tai jopa kuukauden aikana.
Lue aiheesta lisää: 7 sydänystävällistä ruokaa naisille
Sydämen ultraäänitutkimus
Tässä suunnataan sarja aaltoja muunninlaitteen avulla potilaan rintaan. Aallot etenevät sydämeen ja kimpoavat pois päästäkseen ulos rintaontelosta. Tietokonekäsittelyn jälkeen saadaan aikaan tarkka kuva potilaan sydämestä.
Tämä menetelmä on nimeltään sydämen transtorakaalinen kaikukardiografia. Lääkärit voivat myös laittaa potilaan suusta sisään muuntimen, joka on kiinni joustavassa putkessa. Kun muunnin pääsee ruokatorveen, saadaan tarkkoja yksityiskohtia potilaan tilasta.
Näin asiantuntija voi tarkistaa sydämen rakenteen ja huomata verihyytymät. Tämä on varmistava diagnosointimenetelmä eteisvärinän havaitsemiseksi.
Muita menetelmiä
- Sisäelinten kuvaus. Rinnan röntgenkuvauksen avulla voidaan tarkistaa keuhkojen ja sydämen tila.
- Rasitustesti tai liikunta. Potilas liikkuu lyhyen aikaa, ja hoitohenkilökunta arvioi sydämen reagointia.
- Rutiinikokeet. Yleensä lääkärit teettävät verikokeet taustalla olevat sairaudet havaitaakseen. Näin saatetaan tehdä kilpirauhasen liikatoiminnan (korkeat kilpirauhashormonien tasot veressä) kohdalla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Chasco Ronda, J. (2010). El ecocardiograma. Imagen Diagnostica. https://doi.org/10.1016/S2171-3669(10)70004-4
- Extramiana, F., Messali, A., Labbé, J.-P., & Leenhardt, A. (2013). Fibrilación auricular. EMC – Tratado de Medicina. https://doi.org/10.1016/S1636-5410(13)65325-8
- Kirchhof, P., Benussi, S., Kotecha, D., Ahlsson, A., Atar, D., Casadei, B., … Zeppenfeld, K. (2017). Guía ESC 2016 sobre el diagnóstico y tratamiento de la fibrilación auricular, desarrollada en colaboración con la EACTS. Revista Espanola de Cardiologia. https://doi.org/10.1016/j.recesp.2016.11.014
- Pozas G. (2008). El electrocardiograma y su tecnología. Educación Medica. https://doi.org/Doi 10.1098/Rspb.2003.2365
- Periáñez C del B, Huete MEG. Ecocardiograma transtorácico. Asoc Española Enfermería en Cardiol. 2018;