Siemennesteanalyysin tulosten tulkinta

02 joulukuu, 2020
Siemennesteanalyysin tulosten tulkinta on usein vaikeaa aiheesta tietämättömille ihmisille. On kuitenkin tiettyjä parametrejä, joita voidaan käyttää laajasti apuna tulkinnan tekemiseen.

Siemennesteanalyysin tulosten tulkinta on yleensä potilasta tutkivan lääkärin tehtävä. On kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tulkita tätä tietoa yleisesti ottaen.

Siemennesteanalyysi on toimenpide, jossa laboratorioteknikko ottaa siemennestenäytteen voidakseen siten analysoida miehen siemennesteen laatua ja rakennetta.

Testin tulokset paljastavat lukuisia asioita miehen hedelmällisyydestä. Lääkäri vaatii tällaisen tutkimuksen tekemistä silloin, kun hedelmättömyyttä on syytä epäillä raskauden epäonnistumisesta johtuvien tulkintojen perusteella. Lääkäri analysoi eri tekijöitä naisen ja miehen kannalta.

Erillisen siemennesteanalyysin tuloksia on vaikea tulkita ilman oikeanlaista koulutusta. Tämä johtuu siitä, että tutkimus perustuu suurempaan kontekstiin, johon liittyvät myös hormonit ja perimä. Niiden selvittämiseen liittyy tiettyjä täydentäviä menetelmiä.

Siemennesteen tulosten arvioiminen makroskopian avulla

Siemennesteanalyysin makroskooppiset tulokset määritellään siemennesteen visuaalisen puolen avulla. Tähän sisältyy siemensyöksyn kokonaismäärä, väri sekä viskositeetti.

Siemensyöksyn määrän tulee hedelmöitystarkoituksessa ylittää keskimäärin 1,5 ml. Näytteen täytyy muuttua nesteeksi luonnostaan 20 minuutin jälkeen ilman biokemistin väliintuloa.

Mitä tulee siemennesteen väriin, ei läpinäkyvyys ole hyvä merkki. Se voi olla merkki siemennesteen sisältämistä veren valkosoluista – normaali väri vaihtelee harmaasta keltaiseen.

Viskositeetti on myös yksi parametri, joka siemennesteanalyysin tuloksissa ilmenee. Tutkijat mittaavat sitä näytteessä keinotekoisesti muodostettavien siemennestesäikeiden kestävyyden avulla. Siemennesteen ollessa hyvin tahmeaa, aiheuttaa ongelman yleensä eturauhanen.

Siemennesteanalyysin tulosten tulkinta laboratoriossa.
Biokemistit analysoivat siemennesteen makroskooppisia ja mikroskooppisia ominaispiirteitä.

Lue myös: Millainen toimenpide on vasektomia?

Siemennesteanalyysin tekeminen mikroskopian avulla

Makroskooppisten tekijöiden lisäksi siemenesteanalyysiin liittyy myös mikroskooppisia tekijöitä. Niiden tulkinta on kuitenkin hankalampaa, sillä tutkijoiden täytyy mitata biokemian parametrejä, joihin sisältyvät muun muassa seuraavat asiat:

  • Liikkuvuus. Tutkijoiden tulee analysoida, kuinka monta siittiötä kokonaismäärästä liikkuu ja onko niiden nopeus riittävä saavuttamaan alueen, jossa hedelmöitys tapahtuu. Vähintään 40 % näytteen sisältämistä siittiöistä pitäisi pystyä liikkumaan, jotta raskaus olisi mahdollinen.
  • Pitoisuus. Tällä viitataan siihen määrään, kuinka paljon siemennesteessä on siittiöitä. Monet laboratoriot raportoivat sen millilitrassa siemennestettä olevien solujen määrällä – normaalissa tilanteessa niitä on vähintään 15 miljoonaa.
  • Muoto. Siittiöiden täytyy olla muodoltaan normaaleja, jotta niitä ei pidettäisi poikkeuksellisina. Näin on kaikkien kehon solujen kohdalla, eivätkä siittiöt ole poikkeus. Siemennesteanalyysin tulokset paljastavat, millainen prosenttimäärä koko näytteestä vastaa normaalinmuotoisia soluja.
  • Elinvoimaisuus. Tämän parametrin mittaaminen vaihtelee testin tekemän laboratorion mukaan.

Käytetyn menetelmän lisäksi tutkimus määrittelee myös sen, kuinka monta siittiötä on elossa ja kuinka moni niistä kuolee. Yli puolet näytteestä tulee sisältää elinvoimaisia siittiöitä, jotta tulokset olisivat normaalit.

Siittiöiden tulee olla normaalinmuotoisia, niiden tulee liikkua riittävästi ja olla elinvoimaisia hedelmöittymisen onnistumiseksi.

Lue myös: Alkiodiagnostiikka

Siemennesteanalyysin epänormaalit tulokset

Kun siemennesteanalyysin tulosten tulkitseminen lähenee loppua, saadaan yhteenveto laboratorion tulkinnasta näytteeseen liittyen. Tutkijat käyttävät erityisiä teknisiä termejä analysoitavaksi saamansa siemennestenäytteen statuksen kuvailemiseksi.

Tämä ei varmastikaan ole tärkein vaihe siemennesteanalyysia, mutta se antaa päätöksen tekemisen kannalta tärkeää tietoa lääkärille. Se on paras diagnoosi, mitä lääkäri voi saada.

Jos siemennesteanalyysissa todetaan atsoospermia, johtuu se siitä, että näytteessä ei ole siittiöitä.  Tässä tapauksessa tilanne on vakava ja paljastaa sen, että mies ei tuota kyseisiä soluja, jolloin hedelmöitys on mahdotonta.

Raportissa voidaan myös mainita oligospermia. Tässä tapauksessa siittiöitä on pienempi määrä kuin mitä normaaliin hedelmöitykseen vaaditaan. Vaikka siittiöiden lukumäärä olisikin riittävä, saattavat solut olla liikkumiskyvyttömiä, mikä johtaa astenotsoospermiaan.

Nekrospermia on myös vakava tilanne, joka vaatii lisätutkimusten tekemistä. Tällöin biokemisti löytää siemennesteestä useita kuolleita siittiöitä. Niillä ei tietenkään ole lainkaan elinvoimaa tai liikkumiskykyä.

Tämä testi ei ole ratkaiseva itsessään

Siemennesteanalyysin tulosten tulkinta tulisi jättää ammattilaiselle, sillä siihen tulisi yhdistää muita täydentäviä menetelmiä diagnoosin tekemiseksi. Kyseessä on hyvin hienovarainen aihe ja sen oikeanlainen käsittely on tärkeää hämmennyksen välttämiseksi.

Siemennesteanalyysin tulosten saamisen jälkeen asiantuntijan tulee tulkita sitä normaaleina pidettyihin parametreihin perustuen. Annathan siis lääkärin tulkita tulokset. Hän tietää kuinka toimia oikealla tavalla jokaisen potilaan yksilöllisestä tapauksesta riippuen. 

  • Tamayo Hussein, Sergio, and Walter Cardona Maya. “Evaluación del factor masculino mediante espermograma más práctico y económico.” Revista Cubana de Obstetricia y Ginecología 45.1 (2019): 164-168.
  • Yanet, Jordan Pita, et al. “Relacion entre factores de riesgo y alteraciones en el espermograma de pacientes infertiles.” Cuba Salud 2018. 2018.
  • Schempf, John, J. Bruce Redmon, and Joshua Bodie. “CLINICAL CHARACTERISTICS OF MEN WITH AZOOSPERMIA.” Endocrine Practice 25 (2019): 265-266.
  • Dumont, A., et al. “Necrozoospermia: From etiologic diagnosis to therapeutic management.” Gynecologie, obstetrique, fertilite & senologie 45.4 (2017): 238-248.
  • Montoya, Ana Isabel Toro. “Espermograma.” Medicina & laboratorio 15.03-04 (2009): 145-169.