Rajojen asettaminen lapsille on rakkauden teko
Rajojen asettaminen lapsille on tyypillistä vanhemmille, mutta myös muut aikuiset voivat tehdä niin. Rajojen tarkoituksena on saada lasten käytös kuriin ja tarjota heille viitekehyksiä.
Kieltäminen on tärkeää monissa tapauksissa, ja ammattilaiset suosittelevat lisäksi selittämään lapselle lyhyesti syyn siihen. Vuosien myötä ja lasten kasvaessa nämä rajoitukset voivat muuttua mittasuhteiltaan ja myös sen suhteen, millaisia ne ovat.
Olipa kyseessä sitten kiukkukohtaukset tai kotiintuloajat, ne on arvioitava uudelleen lapsen kasvaessa. Mitä muuta rajojen asettaminen lapsille edellyttää? Kerromme alla lisää.
Rajat ovat hyödyllisiä lapsen kasvua ajatellen
Koska sanon niin
Rajojen asettaminen lapsille on ratkaisevaa lapsen käytöksen säätelemiseksi.
“Koska sanon niin” on lause, joka on juurtunut syvälle lasten kasvatukseen, mutta se ei välttämättä jätä juuri tilaa keskustelulle, paitsi jos toistuvista selityksistä ei seuraa odotettuja tuloksia.
Tässä mielessä kannattaa mieluummin sanoa: “Koska sanon niin ja olen äitisi/isäsi. Ja koska olen vastuussa hyvinvoinnistasi, katson ettei sinun ole sopivaa tehdä tätä tai mennä sinne”.
Espanjalainen pediatri ja lastenpsykiatri Josep Cornellà i Canals korostaa seuraavaa kirjoittamassaan artikkelissa:
“Säännöt ovat oleellisen tärkeitä lapsen tutustuessa maailmaan, ja lasten oikut vaativat rajojen asettamista. Pieni lapsi ei kykene ymmärtämään selityksiä tai järkeilyä.”
Oppivatko lapset rajoista?
Oppivatko ihmiset rajoista? Jos jos oppivat, kuka opettaa heitä? Tähän ei ole yhtä ainoaa vastausta. Toisinaan vanhempien muistikuvat siitä, kuinka ystävät tai muut perheenjäsenet asettavat rajoja, kuten myös miellyttävät tai traumaattiset muistot omasta lapsuudesta, voivat toimia oppaana siinä mitä tehdä ja mitä ei tehdä.
Lapsuuden rajat auttavat rakentamaan itsetuntoa
Rajojen asettaminen lapsille – kun se tehdään rakkaudesta ja kärsivällisyydellä – edistää lasten itsetunnon kehitystä. Samoin voisi sanoa, että kun lapsi kiukuttelee, hän kaipaa kipeästi rajan asettamista.
Lisäksi se, miten lapset ja heistä vastaavat aikuiset käsittelevät kiukkukohtauksia, voi myöhemmin kuvastaa sitä tapaa, jolla lapset kohtaavat vaikeudet elämässään.
Terveet ja epäterveet lapsuuden rajat
On tärkeää erottaa terveet rajat epäterveistä – näin lasten kasvatuksessa saadaan tyydyttävämpiä tuloksia.
Tässä mielessä voi sanoa, että jotkut rajoituksista ovat terveitä, kun taas toiset eivät ole. Luonnollisestikin terveet rajat ovat niitä, joilla saa tyydyttäviä tuloksia.
Tutustu myös tähän artikkeliin: 3 vinkkiä teini-ikäisen kasvattajalle
Yhteenveto
- Rajojen asettaminen lapsille on selkeä rakkauden teko, samaan tapaan kuin lasten rokottaminen sairauksia vastaan.
- On erittäin tärkeää olla menettämättä hermoja, kun joudut asettamaan rajat. Vihan tai muun vastaavan tunteen vallitessa sinulla ei ole oikeaa persepektiiviä, saati että tarjoaisit sitä lapselle.
- Keskity enintään kahteen ongelmaan rajan asettamisessa, jotta se ei ole tehotonta.
Kiitos lukemisesta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Skolnick, A. (1975). The Limits of Childhood: Conceptions of Child Development and Social Context. Law and Contemporary Problems, 39(3), 38. https://doi.org/10.2307/1191268
- Kamerman, S. B., & Waldfogel, J. (2005). Early childhood education and care. In The Limits of Market Organization (pp. 185–212). Russell Sage Foundation.
- Goodman, J. F. (2000). Moral Education in Early Childhood: The Limits of Constructivism. Early Education & Development, 11(1), 37–54. https://doi.org/10.1207/s15566935eed1101_3
- Holbein, J. B. (2017). Childhood skill development and adult political participation. American Political Science Review, 111(3), 572–583. https://doi.org/10.1017/S0003055417000119
- Gracias a Josep Cornellà | EnFamilia. (2014). Retrieved 30 January 2021, from https://enfamilia.aeped.es/noticias/gracias-josep-cornella