Mitä poliorokotteesta tulee tietää?
Poliorokote on selkeä esimerkki siitä, kuinka jatkuva immunisaatiosuunnitelma tuottaa tuloksia ajan kuluessa. Rokotuksen ansiosta tämä vakava sairaus on melkein kokonaan kadonnut maailmasta.
Tämä yksinkertainen, edullinen ja laajalle levinnyt menetelmä on todistanut tehokkuutensa ja mahdollistanut viruksen leviämisen vähentymisen väestössä – sekä aikuisten että lasten keskuudessa.
Mistä se oikein koostuu? Kuinka lääkärit antavat rokotteen?
Jatka lukemista.
Mikä on polio?
Poliomyeliitti on polioviruksen aiheuttama sairaus, josta tunnetaan kolme erilaista tyyppiä. Yksi niistä on jo kadonnut kokonaan eikä uusia puhkeamistapauksia ole raportoitu. Toiset kaksi ovat vielä elossa, mutta niiden esiintyvyys on maailmanlaajuisten rokotteiden ansiosta alhainen.
Polio tarttuu, kun ihminen joutuu kontaktiin toisen tartunnan saaneen ihmisen kanssa tai kun virus käyttää ruokaa apuna siirtyäkseen ihmiseen ja aiheuttaakseen tartunnan. Tämä tapahtuu juomien ja ruokien saastumisen välityksellä.
Useimmat tartunnan saaneet ihmiset ovat oireettomia; tämä tarkoittaa sitä, että heillä ei näy minkäänlaisia merkkejä sairaudesta. Pienellä osalla näkyviä oireita saavilla ihmisillä sairauden on mahdollista johtaa vakavaan kompikaatioon, kuten halvaantumiseen.
Halvaantuminen: polion vakavin muoto
Halvaantuminen on polion vakavin muoto. Ihminen kärsii silloin lihasten heikkoudesta, joka ulottuu kehon kaikkiin osiin, mukaan lukien rintakehään. Se vaarantaa hengityselimistön dynamiikan johtaen tukehtumisen aiheuttamaan kuolemaan.
Polioon ei ole parannuskeinoa. Poliorokotteesta on siis tullut mahdollinen lähestymistapa viruksen hallitsemattoman leviämisen estämiseksi.
Lue myös: Mikä on coxsackievirus ja miten siltä voidaan suojautua?
Kaksi erilaista poliorokotetta
Tutkijat ovat onnistuneet kehittämään poliorokotteesta kaksi eri muotoa. Ne tunnetaan niiden luoneiden ihmisten nimillä Sabin ja Salk. Ensin mainittu rokote annetaan suun kautta ja viimeksi mainittu suonensisäisesti.
Sabin-rokote
Sabin-rokote on virusten elämistä heikentävä virusimmunisaatio. Tämän mahdollistamiseksi laboratoriot luovat geneettisiä mutaatioita viruspartikkeleissa tehdäkseen niistä vähemmän virulentteja. Tällä tavalla rokotteen antaminen voi luoda oireita, mutta ne ovat hyvin lieviä. Se ei muuta rokotteen antamaa immuniteettia.
Sabin-rokotteelle on tyypillistä sen kyky kahdentua ruoansulatusjärjestelmässä. Tämä saa aikaan “laumaimmuniteettisuojan”, sillä rokotteen saaneet ihmiset erittävät partikkeleita ulosteen välityksellä auttaen siten muiden samassa taloudessa asuvien ihmisten immuniteetin saavuttamisessa.
Salk-rokote
Kuten jo mainitsimmekin, Salk-rokote annetaan suonensisäisesti. Aivan kuten mikä tahansa muukin rokote, puhkaisee se lihaksen ja tunkeutuu siihen jättäen rokotteen sen sisään. Tässä tapauksessa virusten elämistä ei heikennetä; ne ovat passiivisia.
Toimenpide on erilainen ja tulos vaihtelee hieman Sabin-rokotteeseen verrattuna. Suoliston koko prosessia ei suoriteta, joten tämä immunisaatio on tehokas viruksen vakavan muodon ehkäisemisessä. Sillä ei kuitenkaan ole laumaimmuniteettisuojaa eikä se estä yksittäisiä ihmisiä saamasta virusta ruoansulatusjärjestelmään.
Kenelle poliorokotteesta on hyötyä?
Poliota vastaan rokottaminen vaihtelee maasta toiseen. Valtiot kehittelevät ohjeita immunisaation hallitsemiseen paikallisen epidemiologian ja nykyisen lainsäädännön mukaan.
Yleisesti ottaen valtiot ovat kuitenkin samaa mieltä seuraavista asioista:
- Lasten tulisi saada toistuvia annoksia rokoteaikataulun mukaan immuniteetin saavuttamiseksi. He ovat suurimmassa riskissä väestön keskuudessa ja siten tavoitteena on rokottaa heidät kaikki tavalla tai toisella.
- Lapset saavat yleensä viisi annosta. Ensimmäinen annetaan kahden kuukauden ikäisenä, toinen neljän kuukauden ja kolme viimeistä annosta annetaan kuuden kuukauden sekä 1,5- ja 6-vuoden ikäisenä. Päivämäärät voivat vaihdella hieman, mutta rokotetta ei tulisi koskaan antaa ennen näitä ikävaiheita.
- Aikuisten kohdalla rokotteen antaminen on vähemmän yksimielistä. Jos aikuinen ei ole saanut vastaavia rokotteita lapsena, saa hän rokotteen samanlaisella aikataululla kuin lapsetkin.
- Jos matkustat maahan, jossa poliota esiintyy paljon tai jos työskentelet poliopotilaiden kanssa, on syytä ottaa poliorokote.
Poliorokotteesta aiheutuvat mahdolliset sivuvaikutukset
Yleisesti ottaen poliorokote aiheuttaa vain vähän sivuvaikutuksia poliorokotteen muodosta riippumatta. Useimmat sivuvaikutukset ilmestyvät alueelle, johon ruiske on annettu ja aiheuttavat punoitusta sekä tulehdusta.
Sabin-rokote voi aiheuttaa lieviä ruoansulatusoireita sekä ripulia, pahoinvointia ja jopa kuumetta (alle 37,5 astetta). Tämä ei kuitenkaan kestä koskaan 48 tuntia pidempään.
Jotkut raportit ovat osoittaneet todisteita vakavammista reaktioista, joista allerginen reaktio on huolestuttavin. Onneksi tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole useita ja on arvioitu, että tämäntyyppinen haittavaikutus syntyy yhdelle ihmiselle miljoonasta.
Tehokas rokote on saatavilla maailmanlaajuisesti
Poliorokote on hyvin tehokas menetelmä tämän sairauden ehkäisemiseen. Maailmassa ei ole monia sairauksia, joilta voitaisiin välttyä yhtä helposti immunisaatio-ohjeistusta noudattamalla.
Tästä syystä on tärkeää, että kaikki maat ja yksittäiset ihmiset näkevät enemmän vaivaa tämän rokoteohjelman noudattamiseen. Olemme hyvin lähellä polion täydellistä hävittämistä planeetalta ja menettäisimme kymmenien vuosien työn tuloksen, ellemme suorita tätä tehtävää loppuun asti.
Jos sinulla on nuoria lapsia, kysy terveyskeskuksesta kuinka rokote annetaan. Jos olet aikuinen, tarkista, että olet ajan tasalla rokotteen suhteen. Saat lisätietoa aiheesta immunisaatioon erikoistuneista sairaala-osastoista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Mosquera Gordillo, Miguel Armando, Natalia Barón Cano, and Rosa Ballester Añón. “El camino hacia la erradicación de la poliomielitis a través de la Organización Panamericana de la Salud.” Revista Panamericana de Salud Pública 36 (2014): 185-192.
- Ursei, M. “Parálisis del miembro inferior en el niño.” EMC-Aparato Locomotor 52.3 (2019): 1-14.
- Jacobs, I. G., et al. “La poliomielitis.” MEDICINA (Buenos Aires) 71.5 (2011): 467-468.
- Brown, El Dr Harold. “Albert Sabin:(1906-1993) Pionero en la vacunación contra la poliomielitis.”
- Kumate, Jesús. “Cincuentenario de la vacuna Salk.” Boletín médico del Hospital Infantil de México 62.4 (2005): 239-241.
- Martínez, M. Pilar Arrazola, José Ramón de Juanes Pardo, and Aurelia García de Codes Ilario. “Conceptos generales. Calendarios de vacunación sistemática del niño y del adulto en España. Impacto de los programas de vacunación.” Enfermedades Infecciosas y Microbiología Clínica 33.1 (2015): 58-65.
- Moreno-Pérez, David, et al. “Calendario de vacunaciones de la Asociación Española de Pediatría (CAV-AEP): recomendaciones 2016.” Anales de Pediatría. Vol. 84. No. 1. Elsevier Doyma, 2016.
- Rivas, Pablo, et al. “Vacunas en la población inmigrante adulta.” Enfermería Clínica 16.5 (2006): 275-279.
- Dominguez, Angela, et al. “False beliefs about vaccines.” Atencion primaria 51.1 (2018): 40-46.
- Fernández-Cruz Pérez, Eduardo, and Carmen Rodríguez-Sainz. “Inmunología de la poliomielitis: vacunas, problemas para la prevención/erradicación e intervenciones de futuro.” Revista Española de Salud Pública 87.5 (2013): 443-454.
- Ejecutivo, Consejo. Poliomielitis: erradicación: informe del Director General. No. EB144/9. Organización Mundial de la Salud, 2018.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.